Myös COVID-19 pandemian vuoksi moni yhtiöistä on joutunut leikkaamaan osinkoa tai jopa keskeyttämään osingonmaksun kokonaan.
Osingonmaksukyvyn kestävyyttä analysoitaessa sijoittajat ovat perinteisesti tarkastelleet osingonjakosuhdetta eli osingon osuutta nettotuloksesta. Mitä suuremman osuuden nettotuloksesta yhtiö maksaa ulos osinkoina, sitä korkeampi on riski osingon leikkaukselle, jos yhtiön nettotulos heikkenee syystä tai toisesta.
Nuoret kasvuyhtiöt eivät tyypillisesti maksa osinkoa, vaan investoivat varansa. Yhtiön kasvaessa, kehittyessä ja siirtyessä kypsempään vaiheeseen kohoaa yhtiön osingonjakosuhde. Suurten yhtiöiden tavoite osingonjakosuhteen osalta on keskimäärin 40-60 prosenttia. Kyseistä lukemaa korkeampi osingonjakosuhde nostaa riskiä osinkojen leikkaukselle, varsinkin jos suhdeluku on selvästi suurempi kuin yhtiön kilpailijoilla.
Yhtiön vapaan oman pääoman kassavirran (FCFE) analysointi on keskeisessä roolissa, kun tutkitaan yhtiön osingonmaksukyvyn kestävyyttä. Vapaa oman pääoman kassavirta saadaan, kun operatiivisesta kassavirrasta vähennetään pääomakustannukset ja lisätään yhtiön nettolainauksen osuus eli rahoituksen rahavirta.
Sijoittaja huomioi osinkojen lisäksi osakkeiden takaisinostot, sillä ne luovat osinkojen tavoin omistaja-arvoa. Näin ollen ”järkevä” mittari osingonmaksukykyä tarkasteltaessa on vapaan oman pääoman kassavirran ja osakkeiden takaisinostoilla oikaistun osinkotuoton suhdeluku, FCFE / (osingot + osakkeiden takaisinostot). Mikäli kyseinen suhdeluku on yksi, yhtiö palauttaa kassavirran kokonaan osakkaille. Merkittävästi korkeampi lukema kertoo yhtiön likviditeetin parantumisesta. Sitä vastoin selvästi matalampi lukema kuin yksi on sijoittajalle varoitusmerkki, sillä silloin yhtiö maksaa ulos kassavirrasta enemmän kuin sillä on sen perusteella varaa.
Yhtenä varoitusmerkkinä mahdollisten osingonleikkauksien osalta on havaittu myös poikkeuksellisen korkea osinkotuotto suhteessa yhtiön historiaan sekä markkinoiden korkotuottoon. Poikkeuksellisen korkea osinkotuotto on usein seurausta osakekurssilaskusta, joka itsessään indikoi heikentyvää kassavirtaa ja matalampaa osinkoa tulevaisuudessa.
Vaikka yhtiön toteutuneeseen nettotulokseen ja oman pääoman vapaaseen kassavirtaan pohjautuvat mittarit antavat suuntaa osingonmaksukyvyn kestävyydestä, ne eivät aina ennusta tarkasti tulevaisuutta. Heikko näkyvyys korostuu erityisesti kriisien aikana, joista viimeisimpiä esimerkkejä ovat COVID-19 pandemian ja finanssikriisin aiheuttamat muutokset yhtiöiden kannattavuuteen ja osingonmaksukykyyn.
