Yhdysvaltojen päätös ei ole heikentänyt Intiaa, vaan on vahvistanut sen siteitä Kiinaan sekä tiivistänyt BRICS-maiden välistä yhteistyötä. Näin arvioi tunnettu Columbian yliopiston taloustieteen professori Jeffrey Sachs.
Breaking Points -ohjelmassa puhunut Sachs ei säästellyt sanojaan kommentoidessaan Trumpin hallinnon toimintatapaa.
”Nämä tullit Intiaa vastaan eivät ole strategiaa, vaan sabotointia,” hän totesi. Sachs kuvailee päätöstä suorastaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikan “typerimmäksi taktisesti teoksi”.
Hänen mukaansa Trumpin hallinnon aikana asetetut 25 prosentin lisätullit Intian venäläisen öljyn hankinnoille ovat karkottaneet liittolaisen ja ovat luoneet ennennäkemättömän yhteenkuuluvuuden BRICS-maiden välille.
“Donald Trumpista tuli tahtomattaan BRICS-liittouman suurin yhdistäjä”, Sachs toteaa ironisesti.
Sachs syyttää Yhdysvaltojen tullipolitiikkaa epäjohdonmukaisuudesta
Tullit herättävät kysymyksiä Yhdysvaltojen johdonmukaisuudesta. Kiina on Venäjän suurin öljynostaja, mutta ei ole kohdannut vastaavia pakotteita. Tämä epäsuhta on herättänyt ärtymystä Intiassa ja saanut myös Yhdysvaltojen sisällä kovaa kritiikkiä.
Trumpin entinen turvallisuusneuvonantaja John Bolton kutsuu linjausta “valtavaksi virheeksi”.
Sachs’n mukaan Intia on vastannut paineeseen lähentymällä muita BRICS-johtajia: Kiinan Xi Jinpingiä, Venäjän Vladimir Putinia ja Brasilian Luiz Inácio Lula da Silvaa. Tästä on seurannut rakenteellinen muutos maailmanpolitiikassa, jossa Intia asettuu entistä määrätietoisemmin vastapainoksi Yhdysvalloille.
Sachs näkee tullien todellisen hinnan diplomaattisessa pääomassa.
“Yhdysvallat on vuosia rakentanut suhteita Intiaan, mutta tämä päätös romutti luottamuksen. Vaikka tullit poistettaisiin, Intia on ottanut opikseen: Yhdysvaltoihin ei voi luottaa”, hän sanoi.
Intian pääministeri Narendra Modi on Sachs’n mukaan valinnut harkitsevamman linjan, jossa Intia ei alistu ulkoiselle painostukselle vaan hakee liittoumia moninapaisesta maailmasta.
Sachs’n jyrkkä kritiikki ulottui myös Trumpin entiseen kauppaneuvonantajaan Peter Navarroon, jonka hän nimesi “epäpäteväksi” huolimatta Navarron Harvardin taloustieteen tohtorin arvosta. Kritiikin ydin koskee Yhdysvaltojen epäjohdonmukaista kauppastrategiaa, joka saattaa pitkällä aikavälillä maksaa sen suhteet yhteen maailman tulevaisuuden kasvukeskuksista.
Jos nykyinen suunta jatkuu, kysymys “Kuka menetti Intian?” saattaa muodostua Yhdysvalloissa samanlaiseksi poliittisen historiallisen painajaisen kysymykseksi kuin aikoinaan “Kuka menetti Kiinan?”.
Jeffrey Sachs on on tullut tunnetuksi kansainvälisen politiikan äänekkäänä toisinajattelijana
Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja julkisen politiikan asiantuntija, joka toimii Columbian yliopistossa Center for Sustainable Development -keskuksen johtajana. Hän on yksi maailman tunnetuimmista kestävän kehityksen puolestapuhujista ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) lähettiläs.
Sachs nousi kansainväliseen tietoisuuteen neuvottuaan useita valtioita markkinatalousuudistuksissa, etenkin Boliviassa, Puolassa ja Venäjällä. Bolivia toteutti Sachsin ehdottaman tiukan talouskurin ja rakennesopeutuksen 1980-luvun puolivälissä, mikä lopetti maan hyperinflaation.
Hän on toiminut erilaisten maiden ja kansainvälisten järjestöjen neuvonantajana sekä YK:n pääsihteerin erityisneuvonantajana, erityisesti köyhyyden ja sairauksien torjunnan sekä kestävän kehityksen saralla.
Sachsin tunnetuimpiin näkemyksiin kuuluu vankka usko talouskasvun ja investointien voimaan köyhyyden poistamisessa. Hän korostaa laajaa investointitarvetta, erityisesti koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin, ja tukee kehitysmaiden velkahelpotuksia.
Jeffrey Sachsia voi perustellusti pitää kansainvälisen politiikan toisinajattelijana. Hän on tunnettu siitä, että kyseenalaistaa vallitsevia poliittisia ja taloudellisia käytäntöjä erityisesti Yhdysvaltojen ja länsimaiden ulko- ja kauppapolitiikassa.
Sachs on usein kritisoinut Yhdysvaltain aggressiivisia talouspakotteita sekä heikosti perusteltuja sotilaallisia interventioita ja pitää monia niistä lyhytnäköisinä ja globaalille kehitykselle vahingollisina.
Hän näkee Kiinan, Intian ja Afrikan talouksien kasvun muuttavan kansainvälisiä voimasuhteita. Sachsin mukaan kehityksen tulisi perustua kestävyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja laajaan kansainväliseen yhteisymmärrykseen, jotta suurimmat haasteet – kuten ilmastonmuutos ja köyhyyden vähentäminen – voidaan ratkaista pysyvästi.
