Kun tekoälykeskustelu kiihtyy, huomio keskittyy sirupulaan ja insinöörien metsästykseen.
Elon Musk näkee kartalla kuitenkin aivan toisenlaisen ongelman. Davosissa hän totesi, että energia, ei laskentateho, on lähivuosien suurin hidaste tekoälyn kehitykselle.
Hänen mukaansa maailma on hyvin pian tilanteessa, jossa siruja tuotetaan enemmän kuin niitä voidaan ottaa käyttöön. Ongelma ei siis ole prosessorien määrä, vaan se, ettei niitä voi ajaa ilman riittävää sähköä.
Kehityksen taustalla on tekoälymallien valtava energiankulutus.
Datakeskukset kasvattavat sähkön tarvetta eksponentiaalisesti. Tekoäly ei liiku ilman virtaa.
OpenAI:n kaltaisten mallien kouluttaminen kuluttaa jo nyt saman verran sähköä kuin pienet kaupungit. Analyytikoiden mukaan vuoden 2025 lopulla maailman tekoälykeskusten yhteenlaskettu kulutus vastasi noin viittä prosenttia Yhdysvaltojen sähköstä. Mikäli kehitys jatkuu, osuus voi nousta kymmeniin prosentteihin seuraavan vuosikymmenen aikana.
Muutos on dramaattinen myös sijoittamisen näkökulmasta. Tekoälyn hyödyntäminen ei ole vain ohjelmistoliiketoimintaa, vaan se on raskasta teollisuutta, joka nojaa sähköntuotantokapasiteettiin samaan tapaan kuin terästeollisuus aikanaan.
Musk nosti esiin Kiinan vauhdin. Maa lisää yli 100 gigawattia aurinkovoimaa vuodessa. Se vastaa moninkertaisesti Suomen koko sähköntuotannon kapasiteettia.
Musk toi Davosissa esiin myös yllättävän ajatuksen. Tekoälyn matalin kustannuspaikka voi tulevaisuudessa olla avaruudessa. Aurinkovoimalla toimivat kiertoradalle sijoitetut datakeskukset voisivat ratkaista energiarajan ainakin teoriassa.
Se kuulostaa vielä kaukaiselta, mutta ajatus on saanut tukea tutkimuslaitoksilta, jotka kehittävät langatonta energiansiirtoa satelliiteista maanpinnalle.
Tekoälysijoittajan uudet voittajat
Jos tekoälymyllyt syövät sähköä enemmän kuin koskaan, todellisia voittajia voivat löytyä energiasektorilta – ei pelkästään sirunvalmistajista kuten Nvidia ja AMD.
Verkot, siirtoyhtiöt ja energiainfrastruktuurin rakentajat nousevat uudelleen keskiöön. Euroopassa potentiaalisia hyötyjiä ovat esimerkiksi siirtoverkko-operaattorit Nexans ja Prysmian Group, kun taas Yhdysvalloissa sijoittajat seuraavat tarkasti NextEra Energyn tai AES Corporationin kasvustrategioita.
Uusiutuvan energian tuottajat, akkuteknologia ja sähkön varastointi voivat hyötyä merkittävästi.
Myös energiavarastojen ja joustoratkaisujen kehittäjät, kuten Fluence Energy ja Stem Inc., ovat nousseet markkinoiden kiinnostuksen kohteiksi. Tekoälyyn liittyvä sähköpiikki tekee energiavarastoista kriittisiä, sillä ne tasapainottavat verkkoa voimakkaiden kulutusvaihtelujen aikana.
ETF-markkinoilla energiamarkkinoista kiinnostuneen sijoittajan huomio saattaa kohdistua etenkin uusiutuvan energian rahastoihin, kuten iShares Global Clean Energy ETF:ään, joka tarjoaa väylän hajauttaa riskiä useiden toimijoiden kesken.
Pohjoismaiset energiayhtiöt megatrendin aallonharjalla
Myös Pohjoismaissa tekoälyn energianälkä herättää kysymyksiä. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat houkutelleet datakeskuksia edullisen ja päästöttömän sähkön ansiosta, mutta kasvun jatkuminen vaatii suuria investointeja verkon vahvistamiseen.
Kotimaisista yhtiöistä Fortum on selkeä hyötyjä, mikäli tekoälyn sähkönkulutus kasvaa nopeasti. Yhtiön vahva vesivoima- ja ydinvoimapohja tarjoaa vakaata sähköntuotantoa juuri silloin, kun joustavaa perusvoimaa tarvitaan eniten.
Ruotsissa Vattenfall ja ABB investoivat voimakkaasti sähkönsiirtoon ja älyverkkoihin, jotka voivat tukea myös tekoälyn infrastruktuuria.
Tanskassa tuulivoimajätti Ørsted vahvistaa asemaansa datakeskusten vihreän sähkön toimittajana.
Tekoälyn ja investointien yhteentörmäys ulottuu myös politiikkaan. Monissa maissa uudet datakeskushankkeet vaativat vuosien lupaprosesseja ja kalliita liityntöjä sähköverkkoon. Näiden esteiden poistamisesta on tullut geopoliittinen kysymys, sillä tekoälyinfrastruktuuri nähdään nyt strategisena omaisuutena.
Euroopassa energiainvestointien lupakäytännöt ovat yhä hajanaisia, kun taas Yhdysvalloissa liittovaltion Inflation Reduction Act on jo luonut valtavan investointibuumin uusiutuvaan energiaan.
Selvää on, että sähköverkkojen kapasiteetista tulee kilpailuetu – aivan kuten halvasta työvoimasta tai logistiikasta aikanaan.
