Onko aktiivinen salkunhoito kuolemassa?

Konsta Lindqvist pohtii SalkunRakentajan vierasblogissa aktiivisen ja passiivisen sijoittamisen eroja sekä osakepoiminnan tulevaisuutta.

Viisas raha -lehdessä käytiin debattia aktiivisesta salkunhoidosta ja sen järkevyydestä. Sattumoisin törmäsin myös Wall Street Journalissa eilen ilmestyneeseen kirjoitukseen täysin samasta asiasta. Onko aktiivinen salkunhoito yhtä tyhjän kanssa ja saavatko salkunhoitajat kohta olla kuppi kädessä kadulla? Omasta mielestäni vastaus on jossakin kyllä ja ei -akselin välimaastossa.

Kaappi-indeksit

Kaappi-indeksit, eli rahastot, jotka käytännössä eivät juurikaan erotu indeksistä, mutta perivät jopa 10x kuluja ovat (toivottavasti) varmaankin kuolemassa sukupuuttoon. Tieto leviää ja tällaisella myyntikärki edellä menevällä ja käytännössä asiakkaalle surkealla tuotteella on vaikea menestyä vähäkuluisia ja innovatiivisia ETF-tuotteita vastaan. Kaappi-indeksit ovat siis varmastikin kuolemassa pois.

Mikä on aktiivista ja mikä passiivista?

Ehkäpä salkunhoitajat voisivat sitten työllistyä jonkinlaisen smart-beta rahaston pyörittäjänä. Markkinoille on nimittäin tulvinut erilaisia, yleensä tutkimukseen nojaavia ETF-tuotteita, jotka toteuttavat tietynlaista strategiaa. Tällainen ETF ei millään muotoa ole passiivinen, vaan ottaa näkemystä ja painottaa tiettyjä faktoreita parantaakseen riskikorjattuja tuottoja. Tämä on vain uudenlainen aktiivisuuden muoto, mutta sijoittaminen ei ole passiivista. Osakkeiden sijaan valitaan vain erilaisia strategioita ja erilailla painotettuja indeksejä. Mielestäni tämä ei loppujen lopuksi paljon eroa osakepoiminnasta. Moni sijoittaja varmasti uskoo olevansa passiivinen, mutta kuinka monella sijoittajalla portfolio todella koostuu markkinaportfoliosta painottaen kaikkia mahdollisia eri omaisuusluokkia ja markkinoita oikein(hyötyä maksimoiden)? Tuskin kovinkaan monella.

Osakepoiminnan tulevaisuus?

Uskon, että myös osakepoimijalle löytyy töitä tulevaisuudessa. Alan vain täytyy muuttua, sillä sijoittaja ei enää osta sitä nättiin pakettiin laitettua indeksirahastoa 2 % kuluilla, kun saa vastaavan 0.2 % kuluilla. Aktiivisten rahastojen tulee miettiä entistä tarkemmin strategiansa ja paikkansa sijoittajan portfoliossa, sillä perusallokaatio on jo mahdollista aikaansaada hyvin vähäkuluisin tuottein. Rahaston pitää pystyä tarjoamaan palvelua, josta kannattaa maksaa. Näinhän se markkinatalous toimii. Uskonkin että erikoistilannerahastoilla, small-cap, arvo, laatu yms. rahastoilla ja kehittyville markkinoille sijoittavilla osaavilla toimijoilla on mahdollisuudet menestyä. Koska en ole EMH -puristi, uskon että aktiivinen salkunhoito pystyy parhaimmillaan tarjoamaan sitä kuuluisaa alphaa ja ansaita paikkansa portfoliossa. Mutta kovat kulut olemattomasta lisäarvosta lienevät historiaa ja kova kilpailu tulee olemaan normi.

Kasvava tuotteiden määrä ja kulutietoisuuden lisääntyminen varmasti myös avaa markkinoita osaavaa neuvontaa tarjoaville palveluille. Suurilla ikäluokilla on varallisuutta ja tietoisuus siitä, missä rahojaan ehkä ei kannata pitää on uskoakseni kasvussa. Mutta kovinkaan moni ei välttämättä tiedä, mikä olisi juuri heille sopiva ja optimaalinen ratkaisu, tai ainakin moni kaipaisi neuvoa yhä laajenevassa tuote ja palveluviidakossa. Asiantuntevalle neuvonnalle luulisi löytyvän kysyntää.

Omasta mielestäni sijoitusala on muuttumassa vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. Pienemmät kulut näkyvät asiakkaalle korkoa korolle -efektin voimistumisena ja lisääntyneinä tulevaisuuden kulutusmahdollisuuksina. Lisäksi ketterille ja innovatiivisille toimijoille myös löytyy tilaa kasvaa ja kehittyä. Win-win, ainakin joillekin.