Mikä minua esimerkiksi pankkien tarjoamissa sijoitusrahastoissa oikein häiritsee? Rahastojen suurin ongelma on niiden palkkiorakenne. Osakerahasto sijoittaa nimensä mukaisesti osakkeisiin asiakkaan puolesta. Rahaston kautta osakemarkkinoille sijoittaminen käy siten helpommin, kun ei tarvitse itse valita, mihin pörssiyhtiöön sijoittaa. Tähän asti idea on vielä täysin kunnossa, mutta osakerahastojen 2 prosentin hallinnointipalkkio on täysin kohtuuton.
Verrataan asiaa tilanteeseen, jossa olet juuri ostanut sijoitusyksiön ja pankissa sinulle ehdotetaan, että maksaisit osakekirjojen säilytyksestä ja asuntomarkkinoiden seuraamisesta 2 prosenttia vuodessa. Kieltäydyt kohteliaasti, sillä eihän ole mitään järkeä maksaa pankille suurta osaa tuotostasi, kun kaikki riskit kuitenkin jäisivät sinulle. 100.000 hintaisesta yksiöstä tulisi 200 euron hallinnointimaksu kerran kuussa. Ja mikä parasta, tämä maksu nousisi, kun yksiön markkinahinta nousee.
Miten ihmeessä pankit sitten saavat ihmiset maksamaan noin kohtuuttomia maksuja osakerahastojen tapauksessa. Tähän finanssiala on tarvinnut lainsäätäjien apua. Sijoitusrahasto veloittaa hallinnointipalkkion joka päivä siten, että asiakas ei näe veloitusta. Rahaston ei tarvitse ilmoittaa asiakkaan sijoituksesta veloitettuja maksuja. 100.000 euron sijoituksesta maksat kuluina noin 200 euroa kuukaudessa, mutta et saa näistä maksuista koskaan laskelmaa tai yhteenvetoa. Tämä on finanssialan näkökulmasta varsin kätevää.
Palkkioiden pimittäminen ei sinänsä olisi minulle ongelma, jos asiakas saisi maksamilleen (siis rahaston pimittämille) palkkioille taloudellisesti lisäarvoa. Sijoittamisessa taloudellista lisäarvoa eli tuottoa on helppo mitata. Saako rahastoasiakas parempaa tuottoa maksamalla suuria palkkioita? Siellähän on kuitenkin alan ammattilaisia hoitamassa niitä rahastoja; kyllähän he osaavat sijoittaa. Toteutuneiden tuottojen perusteella rahasto häviää kohdemarkkinansa keskimääräiselle tuotolle kulujensa verran. Asiakas ja rahasto ovat siten symbioosissa, jossa asiakas kantaa riskin ja pankki syö suuren osan markkinatuotosta.
Minä yritän oman yritykseni välityksellä parantaa sijoittajien tuottoja. Tarkoittaako tämä sitä, että maksamalla minulle suuria palkkioita pääsee osalliseksi parhaista taikatempuista joita osaan. Tai jopa niistä, joita en osaa. Tästä ei ole kysymys. Vaurastu kuin Warren Buffett tarkoittaa sitä, että sijoitetaan poikkeuksellisen hyvään yhtiöön ja omistetaan useita vuosia ilman jatkuvaa kaupankäyntiä.
Ensimmäinen askel on ymmärtää ja hyväksyä aktiivisen kaupankäynnin mielettömyys. Valitset hyvän yhtiön, jonka johtohenkilöihin luotat. Heille maksetaan siitä, että he hoitavat omistustasi sinun puolestasi. Sinun ei tarvitse tehdä mitään eli sijoitustasi ei ostopäätöksen jälkeen tarvitse hoitaa. Myönnän sen, että tällaisia sijoituskohteita on vaikeaa löytää, mutta eikö juuri niiden etsiminen ole jotain sellaista, joista asiakkaan jo kannattaa hieman maksaakin? Tavallisen osakerahaston salkunhoitaja parhaillaan miettii, mistä tänään voisi puristaa muutaman lisäeuron. Ongelmana on kuitenkin se, että ne kaikki muutkin salkunhoitajat (sekä kaikki muut aktiiviset sijoittajat) katsovat pörssiä samalla tavalla. Tämän ajattelun seurauksena syntyy erikoinen peli, jossa asiakas maksaa, salkunhoitaja pelaa ja pörssikurssit heiluvat.
Jos asiakas todella haluaa maksaa pörssipelistä, niin ei minulla ole mitään sitä vastaan. Minä levitän tietoa vaihtoehdosta, jossa pelaamisen sijaan omistetaan. Rahastoilla on kuitenkin selvä etu, sillä minä joudun rehellisesti pyytämään maksun ajastani, kun rahasto käy huomaamattomasti suoraan asiakkaan lompakolla. Henkilökohtaisen sijoituskoulutuksen lisäksi käyn kouluttamassa työpaikoilla, jolloin saan vietyä viestiä paremmasta sijoittamisesta kustannustehokkaasti. Tässä on myös se etu, että sijoittaja ei itse joudu maksamaan sijoituskoulutuksesta, kun maksun hoitaa työntekijänsä osaamisesta kiinnostunut työnantaja.
Maailma ei siis vielä ole valmis, mutta tämä ei sinänsä ole pankkien tai rahastojen syy. Jos asiakas ei ostaisi ylihintaisia ja huonolaatuisia palveluja, niin ne häviäisivät markkinoilta pikavauhtia. Minun tehtävänäni on tuoda tarjolle parempia vaihtoehtoja. Tehtävä ei ole helppo, mutta ei myöskään mahdoton. Suunnitelmissani siintää täysin uudenlainen palvelu, jossa rahasto käy vahingollisena välikätenä tarpeettomaksi.
Mika Hyttinen, sijoituskirjailija
Artikkeli on julkaistu alun perin Tinpie-sivustolla 27.11.2015.
