Ulkomaisen osakkeen osinko verotetaan kahdessa maassa, yhtiön kotivaltiossa lähdeverona ja sijoittajan asuinmaassa pääomatulona.
Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa Suomella on verosopimukset, jotka rajaavat lähdevaltion verotusoikeuden 15 prosenttiin osingon bruttomäärästä ja velvoittavat Suomen poistamaan kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä, jossa Suomeen muutoin maksettavasta verosta vähennetään ulkomaille suoritettu vero.
Mekaniikka kuulostaa selkeältä, mutta järjestelmä toimii saumattomasti vain silloin, kun olosuhteet ovat kunnossa.
Verotuksellisen kotipaikan on oltava asianmukaisesti dokumentoitu välittäjälle, osakkeen on oltava arvo-osuustilillä eikä osakesäästötilillä, ja hyvitystä on vaadittava veroilmoituksella. Yksikin puute voi muuttaa lähdeveron sijoittajan tappioksi.
Yhdysvaltain liittovaltion lähdevero ja Ruotsin niin sanottu kupongskatt olisivat kummankin maan sisäisen lainsäädännön mukaan 30 prosenttia. Käytännössä suomalaiselta yksityissijoittajalta pidätetään kuitenkin verosopimuksen mukainen 15 prosenttia, kunhan välittäjä saa tarvittavan dokumentaation, kuten Yhdysvaltain tapauksessa W-8BEN-lomakkeen.
Suomen verotuksessa yksityishenkilön saama pörssiosinko on 85-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa ja 15-prosenttisesti verovapaata. Pääomatulovero on 30 prosenttia 30 000 euron rajaan asti ja 34 prosenttia rajan ylittävältä osalta. Efektiivinen vero pörssiosingolle on tällöin 25,5 tai 28,9 prosenttia, riippumatta siitä, tuleeko osinko Helsingin pörssistä, Tukholmasta vai New Yorkista, kunhan verosopimusta sovelletaan.
Käytännössä lopputulos näyttää tältä. Tuhannen euron bruttomääräisestä Yhdysvaltain osingosta pidätetään 150 euron lähdevero, ja sijoittajan tilille kirjautuu 850 euroa. Suomen verotuksessa veronalaista on 85 prosenttia bruttomäärästä eli 850 euroa, mistä 30 prosentin pääomatulovero on 255 euroa. Yhdysvalloille maksettu 150 euroa hyvitetään, joten Suomeen jää maksettavaksi 105 euroa. Sijoittajalle kokonaisvero on 25,5 prosenttia, sama kuin kotimaisesta pörssiosingosta.
Hyvitystä on muistettava vaatia
Verohallinto ei hyvitä ulkomaista veroa oma-aloitteisesti. Yksityishenkilö ilmoittaa ulkomaiset osingot ja niistä pidätetyt verot esitäytetylle veroilmoitukselle Omavero-palvelussa. Verovuoden 2025 esitäytetyn veroilmoituksen viimeinen korjauspäivä on 14., 21. tai 28. huhtikuuta 2026 sen mukaan, mikä päivä veroilmoitukselle on merkitty.
Onneksi useat välittäjät raportoivat ulkomaiset osingot suoraan Verohallinnolle, jolloin tiedot näkyvät esitäytetyllä veroilmoituksella valmiina. Sijoittajan vastuulla on silti tarkistaa, että summa ja pidätetty lähdevero täsmäävät vuosiyhteenvedon kanssa. Toki yksittäisiä virheitä esiintyy, eikä Verohallinto vastaa puutteellisista esitäytöistä.
Yhteisön, kuten holdingyhtiön, on vaadittava hyvitystä erikseen veroilmoituksen liitelomakkeella 70 ”Vaatimus kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi”. Yhteisöjen verotuksessa lähdevero hyvitetään 20 prosentin yhteisöveroon asti, ja jos lähdeveroa on peritty enemmän, ylimenevä osa jää saamatta hyvitystä Suomesta.
Hyvitykselle on enimmäismäärä. Suomi ei voi hyvittää enempää kuin samasta tulosta Suomeen muutoin maksettava vero. Mikäli sijoittajan pääomatuloista tehtävät vähennykset, esimerkiksi alijäämähyvitys tai tappiollinen pääomatulorivi, syövät veroja niin paljon, että ulkomaisesta osingosta ei jää Suomessa veroa maksettavaksi, lähdevero jää käyttämättömäksi hyvitykseksi.
Hyvitysoikeus ei kuitenkaan katoa heti. Käyttämätön hyvitys voidaan vähentää saman tulolajin veroista viiden seuraavan verovuoden aikana, kunhan vaatimus on aikanaan asianmukaisesti tehty veroilmoituksella. Säännöksen perusta on niin sanotussa menetelmälaissa, joka on annettu jo vuonna 1995.
Osakesäästötilillä lähdevero jää käteen
Yksi tilirakenteen valinta voi tehdä koko mekaniikasta tyhjäksi. Verolainsäädäntö estää nimenomaisesti lähdeveron hyvittämisen, kun osinko maksetaan osakesäästötilille. Lähdevero jää siis kokonaan tappioksi, eikä sitä saa myöskään myöhemmin hyödynnettyä.
Käytännön ero on huomattava. Tuhannen euron amerikkalaisesta osingosta jää osakesäästötilillä välittömästi 150 euroa Yhdysvaltoihin, ja kun sijoittaja aikanaan nostaa tuoton tililtä, hän maksaa Suomeen vielä pääomatuloveron tuoton osasta. Pörssisäätiön mukaan ulkomaisen osingon kokonaisvero voi osakesäästötilillä nousta 45 prosenttiin tai jopa sen ylikin.
Sijoittaja voi periaatteessa hakea liikaa perittyä lähdeveroa takaisin yhtiön kotimaasta, mutta Yhdysvaltain ja Ruotsin tapauksissa pidätys on jo lähtökohtaisesti verosopimuksen mukainen 15 prosenttia. Palautettavaa ei siis ole.
Mahdolliset palautukset jäisivät joka tapauksessa sijoittajan oman vastuun varaan, ja takaisin saatu määrä luettaisiin osakesäästötililtä nostetuksi tuotoksi.
Pörssisäätiön ja useiden välittäjien neuvo on johdonmukainen. Osakesäästötilille kannattaa valita ulkomaisia kasvuyhtiöitä, jotka eivät jaa osinkoa lainkaan tai jakavat sitä hyvin pieninä summina.
Arvo-osuustili sopii ulkomaiselle osinkopainotteiselle salkulle paremmin, sillä siellä lähdevero hyvitetään ja kokonaisverotaakka pysyy samalla tasolla kuin kotimaisessa pörssiosingossa.
Ulkomaisia osinko-osakkeita osakesäästötilillä omistavalle sijoittajalle ei ole nopeaa korjauskeinoa. Siirto arvo-osuustilille edellyttää käytännössä myyntiä ja uudelleenostoa. Tämä lukko on syytä tunnistaa ennen kuin ulkomaisia osinko-osakkeita ostaa osakesäästötilille ensimmäistäkään kertaa.
Norja, Tanska ja Saksa pidättävät verosopimusta enemmän
Yhdysvaltain ja Ruotsin tapaukset ovat sijoittajalle siinä mielessä helppoja, että pidätetty lähdevero vastaa täsmälleen verosopimuksen sallimaa määrää. Aivan jokainen verosopimusvaltio ei kuitenkaan toimi samalla tavalla. Useat Euroopan maat pidättävät kansallisen lainsäädäntönsä mukaista korkeampaa lähdeveroa, vaikka Suomen kanssa solmittu verosopimus rajaisi pidätyksen 15 prosenttiin.
Norja on tästä paras kotimaisille sijoittajille tunnettu esimerkki. Vuoden 2019 alusta lähtien Norjan veroviranomaiset ovat pidättäneet ulkomaille verovelvollisilta 25 prosentin lähdeveron aiemman 15 prosentin sijaan, ellei sijoittaja ole etukäteen rekisteröitynyt Norjan veroviranomaisille verosopimuksen mukaista pidätystä varten. Suomen verottaja hyvittää ulkomaille maksetusta lähdeverosta vain verosopimuksen mukaisen 15 prosentin osuuden. Loppu 10 prosenttia jää sijoittajan tappioksi, ellei hän hae sitä takaisin Norjan veroviranomaisilta.
Tanska pidättää 27 prosentin lähdeveron. Saksan kokonaispidätys on 26,375 prosenttia, joka koostuu 25 prosentin osinkoverosta ja sen päälle laskettavasta solidaarisuuslisästä. Molempien maiden verosopimuksissa Suomen kanssa lähdevero on rajattu 15 prosenttiin, joten Tanskan tapauksessa 12 prosenttia ja Saksan tapauksessa runsaat 11 prosenttia jää sijoittajalle palautushakemuksen varaan.
Etenkin Tanska on tiukentanut linjaansa monien miljardien lähdeveropetosten paljastumisen jälkeen.
Liikaa pidätettyä lähdeveroa voi hakea takaisin yhtiön kotimaan veroviranomaiselta, mutta vastuu prosessista on yksinomaan sijoittajalla. Norjan, Tanskan ja Saksan käsittelyajat ovat venyneet pitkiksi, ja ruuhkautuneet veroviranomaiset ovat saattaneet ratkaista hakemuksia parin vuoden viiveellä.
Hakemuksen voi useimmiten tehdä viideltä edelliseltä vuodelta, mutta esimerkiksi Norja vaatii vähintään neljän kuukauden odotusajan ennen hakemuksen jättämistä. Tarvittavia liitteitä ovat asuinpaikkatodistus Verohallinnolta sekä välittäjältä saatava erittely osingoista ja pidätetyistä lähdeveroista.
Verosopimuksettomat maat ovat oma lukunsa. Jos osinko tulee yhtiöltä, jonka kotivaltion kanssa Suomella ei ole verosopimusta ja kyseinen valtio sijaitsee EU- tai ETA-alueen ulkopuolella, osinkoa ei verotusta Suomessa pääomatulona vaan ansiotulona. Käytännön merkitys on iso, sillä ansiotulon progressiivinen veroaste voi suurituloisella nousta huomattavasti pääomatuloprosentin yläpuolelle.
Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on yhtiö, jonka kotipaikka on Bermudalla tai vastaavalla veroparatiisilla, vaikka osake olisi listattu jonkun verosopimusvaltion pörssiin.
Kotipaikan ja listauspaikan ero on syytä tunnistaa muutoinkin. Tukholman pörssissä noteeratun AstraZenecan kotimaa on Iso-Britannia ja ABB:n kotimaa Sveitsi, joten näiden osinkojen lähdeverokohtelu määräytyy kotimaan eikä listauspaikan mukaan.
Vastaavasti Yhdysvaltain pörssissä listattu ADR-todistus voi edustaa muualle rekisteröityä yhtiötä. Sijoittajan kannattaa tarkistaa kotipaikka ennen ostopäätöstä, sillä se ratkaisee verokohtelun.
EU on hidasta vauhtia yhdenmukaistamassa lähdeveromenettelyjä. Niin sanottu FASTER-direktiivi hyväksyttiin toukokuussa 2024, ja sen tarkoituksena on nopeuttaa rajat ylittävien osinkojen lähdeveron palautusta unionin sisällä. Jäsenmaiden on saatettava säännöt kansalliseen lainsäädäntöön viimeistään vuoden 2028 lopussa, ja niitä sovelletaan vuoden 2030 alusta alkaen. Yhdysvaltain suuntaan järjestelmä jää nykyiseen muotoonsa.
