
Euromaiden liitokset tutisevat populismin suosion kasvun vuoksi. Marie Le Penin valinta Ranskan presidentiksi olisi shokki Euroopan unionille, arvioi Evlin strategi.
Italialaiset äänestävät sunnuntaina kiistellystä perustuslakimuutoksesta, jonka tarkoituksena olisi helpottaa lainsäädäntöprosessia. Italialla on ollut vaikeuksia saada läpi talouden tervehdyttämiseen vaadittavia toimenpiteitä ja uudistuksella pyrittäisiin helpottamaan päätöksentekoa.
Pääministeri Matteo Renzi on ajanut voimakkaasti lakiuudistusta ja hän on uhannut eroavansa, jos hän häviää äänestyksen. Viimeisimpien galluppien mukaan ei-äänten voitto on kuitenkin todennäköisin lopputulos. Jos uudistus torpataan kansanäänestyksessä, Renzi on luvannut erota. Lisää Italian tilanteesta löytyy täältä.
Brexitin ja Trumpin aiheuttanut populismi tekeekin nyt maihinnousua Manner-Eurooppaan, toteaa Taalerin strategi Valtteri Ahti artikkelissaan.
Ahdin mukaan vaikuttaa vahvasti siltä, että kansa hylkää Renzin aloitteen, jonka myötä hän saattaa hyvinkin erota virastaan. ”Tämä sysäisi Italian poliittiseen pysähdystilaan. Markkinat reagoivat EI-tulokseen negatiivisesti, mutta todennäköisesti maltillisesti, sillä hylkäykseen on jo varauduttu.”
Italian kansanäänestys on kuitenkin vain esisoittoa, Ahti varoittaa.
”Vaaleja järjestetään alkuvuodesta Hollannissa, keväällä Ranskassa ja loppuvuonna Saksassa. Marine Le Penin valinta Ranskan presidentiksi olisi jo sen luokan shokki, että jo Brexitistä vahingoittunut Euroopan Unioni ei olisi entisensä. ”
Le Pen on Ranskan kansallismielisen Kansallinen rintama -puolueen puheenjohtaja. Puolue painottaa puolueohjelmassaan Ranskan kansalaisten oikeuksia ulkomaalaisiin ja maahanmuuttajiin nähden. Puolue haluaa lisätä Ranskan vaikutusvaltaa ja arvovaltaa maailmalla, suojella Ranskan kieltä ja kulttuuria sekä rajoittaa maahanmuuttoa etenkin Afrikasta.
Euroalueen tulevaisuuden kannalta Le Penin nousu Ranskan presidentiksi olisi ikävä uutinen, sillä Kansallinen rintama haluaa Ranskan eroavan Euroopan rahaliitosta. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa puolue nousi Ranskan suurimmaksi 25 prosentin ääniosuudella.