Tilastokeskuksen julkaiseman tuoreen Suomen kansantalouden tuottavuuskehitys-julkaisun mukaan pitkän aikavälin trendimuutos osoittaa, että koko kansantalouden työn tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut voimakkaasti.
Työn tuottavuuden lasku tarkoittaa sitä, että saman työpanoksen avulla saadaan tuotettua aiempaa vähemmän ja aiempaa huonompia tavaroita ja palveluita.
1990-luvun puolivälin reilusta kolmesta prosentista tuottavuus on laskenut vaivaiseen 0,3 prosenttiin vuonna 2015. Vaikka yksittäisten vuosien vuosikasvut ovat olleet 3 – 4 prosentin luokkaa, on työn tuottavuuden trendi silti ollut aleneva 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Tilastokeskuksen mukaan finanssikriisin puhkeamisen jälkeen vuonna 2008 työn tuottavuuden muutosprosentit ovat olleet hyvin lähellä nollaa.
Työn tuottavuuden hiipuminen on siis kiistatonta.
Tilastokeskuksen mukaan 1990 – luvun puolivälin jälkeiseen työn tuottavuuden laskuun on vaikuttanut erityisesti kokonaistuottavuuden raju lasku. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työpanoksen rakennemuutoksen vaikutus työn tuottavuuteen on kyseisellä ajanjaksolla ollut vähäinen ja pääomaintensiteetin vaikutus selvästi positiivinen.
Työn tuottavuus on Suomen kansantalouden tärkeimmän kasvutekijä. Siksi työn tuottavuuden trendin taittuminen on hätkähdyttävä ja hälyttävä ilmiö, toteaa Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen artikkelissaan.
Ilmiö on myös historiallisesti katsottuna hyvin erikoinen. ”Jos tuottavuuden kasvun selvä hidastuminen ja jopa sen pysähtyminen osoittautuisi pysyväksi, yhteiskunnalliset ja taloudelliset seuraukset ovat mullistavat. Ne eivät myöskään olisi helpot tai miellyttävät”, Hakkarainen toteaa.
Tuottavuuden muutos syntyy muutamasta osatekijästä. Näitä ovat Hakkaraisen mukaan pääomavaltaisuutta lisäävät investoinnit, tuotannon määrää annetuilla panoksilla lisäävä tekninen kehitys sekä työn ja tuotannon rakennemuutos. Rakennemuutoksessa työvoimaa ja tuotantoa siirtyy heikomman tuottavuuden aloilta sellaisille, joilla tuottavuus on korkeampi.
Lisäksi Hakkarainen mainitsee neljäntenä inhimillisen pääoman eli osaamisen kasvu, joka parantaa työpanoksen laatua.
Syitä tuottavuuden kasvun hidastumiseen meillä kuten muissakin kehittyneissä maissa voidaan hakea kaikista näistä osatekijöistä.
”Kuva on pääpiirteissään tunnettu: Tuotannolliset investoinnit ovat Suomessa olleet pitkään alamaissa; talouden sektoreiden välinen rakennemuutos ei enää lisää tuottavuutta menneiden vuosikymmenien tapaan, vaan toimii nykyisin niin päin, että yhä suurempi osa työvoimasta toimii terveydenhoito- ja hoivasektoriin kuuluvissa ammateissa, joissa työn tuottavuus on matalampi kuin esimerkiksi teollisuudessa; ja väestön koulutustason nousunkin osalta nopean kasvun vuodet lienevät takanapäin.”
Tuottavuuden kasvun nyt tapahtunut hidastuminen ei voi olla mikään ihmisten toiminnasta riippumaton luonnonilmiö, Pikkarainen korostaa.
”Tuottavuuden kasvu on tulosta ihmisten toiminnasta laboratorioissa, yrityksissä ja markkinoilla. Myös tuottavuuskasvun hidastuminen ja mahdollinen uudelleen käynnistyminen riippuvat siitä, miten toimitaan.”
