Euron vaihtokurssi dollariin nähden on nyt noin 1,138 dollaria, kun kurssi kävi alkuviikosta alimmillaan sitten kesäkuun 2025. Kuukaudessa euro on heikentynyt dollaria vastaan runsaat kaksi prosenttia. Vuoden alkuun verrattuna pudotus on jyrkempi, sillä tammikuun lopulla euro maksoi parhaimmillaan yli 1,20 dollaria.
Kurssiliike on siitä erikoinen, että taustalla on koronnosto. EKP nosti 11. kesäkuuta kaikkia kolmea ohjauskorkoaan 0,25 prosenttiyksiköllä, ja talletuskorko nousi 2,00 prosentista 2,25 prosenttiin. Nosto oli pankin ensimmäinen sitten syyskuun 2023 ja päätti kahdeksan peräkkäisen koronlaskun sarjan.
Selitys löytyy Atlantin takaa.
Yhdysvaltain keskuspankki Fed piti 17. kesäkuuta ohjauskorkonsa ennallaan 3,50–3,75 prosentin haarukassa neljättä kokousta peräkkäin, mutta samalla julkaistut korko-odotukset kääntyivät aiempaa kireämmiksi. Päättäjien mediaaniennuste nosti vuoden 2026 korkotason 3,8 prosenttiin, mikä viittaa pikemminkin nostoon kuin laskuun. Samalla pankki korotti tämän vuoden inflaatioennustettaan 3,6 prosenttiin.
Korkoero nostaa dollaria
Korkoero on siten kääntynyt euron tappioksi. Fedin korkohaarukka on noin 1,4 prosenttiyksikköä EKP:n talletuskorkoa korkeammalla. Tällainen ero houkuttelee pääomia dollarimääräisiin sijoituksiin ja painaa euroa. Markkinoilla hinnoitellaan jo yhtä Fedin koronnostoa lokakuuhun mennessä.
Kokous oli ensimmäinen Fedin uudelle pääjohtajalle Kevin Warshille. Hän lyhensi pankin lausuntoa tuntuvasti, poisti siitä ennakoivan ohjauksen ja jätti omat korkoennusteensa kokonaan antamatta. Warsh on aiemmin esittänyt, että rahapolitiikan pitäisi katsoa energian kaltaisten tarjontasokkien yli.
Yhteinen sytyke molemmilla mantereilla on Lähi-idän sota. Iranin konflikti kallisti energiaa keväällä rajusti, ja yhdysvaltalainen WTI-raakaöljy nousi vuoden alun noin 57 dollarista tynnyriltä huhtikuun 113 dollarin huippuun.
Sittemmin öljyn hinta on painunut takaisin noin 76 dollariin. Yhdysvallat ja Iran ovat sopineet alustavasta rauhasta, mutta öljy on yhä sotaa edeltänyttä tasoa kalliimpaa.
Euroalue painuu kohti stagflaatiota
Sokki osuu kahteen suureen talousalueeseen epäsymmetrisesti. Yhdysvaltain talous on pysynyt sitkeänä, sillä toukokuussa syntyi 172 000 uutta työpaikkaa, työttömyysaste pysyi 4,3 prosentissa ja Fed odottaa talouden kasvavan tänä vuonna 2,2 prosenttia. Euroalueella tilanne näyttää toiselta.
Euroalueen bruttokansantuote supistui alkuvuonna 0,2 prosenttia edellisneljänneksestä, ja EKP:n omat ekonomistit ennustavat koko vuodelle vaivaiset 0,8 prosentin kasvun. Saksan ostopäällikköindeksit ovat painuneet alimmilleen sitten vuoden 2024, eli yksityinen sektori supistuu.
Samaan aikaan euroalueen inflaatio kiihtyy. Ekonomistit käyttävät tällaisesta yhdistelmästä nimitystä stagflaatio.
Hintapaineet eivät rajoitu energiaan. Euroalueen yhdenmukaistettu inflaatio nousi toukokuussa 3,2 prosenttiin, korkeimmalle sitten syksyn 2023, ja myös pohjainflaatio kiihtyi 2,5 prosenttiin.
EKP:n johtokunnan jäsen Isabel Schnabel oli vaatinut koronnostoa jo ennen kokousta ja varoittanut, että ”inflaatio-odotusten irtoamisen riski kasvaa”. Schnabelin mukaan inflaatio voi yltää neljään prosenttiin ennen vuoden loppua.
Pääjohtaja Christine Lagarde torjui tulkinnan, jonka mukaan nosto olisi pelkkä varotoimi. Hänen mukaansa päätös on kestävä useassa eri skenaariossa. Myöhemmissä puheenvuoroissaan Lagarde kuitenkin viilensi odotuksia ja totesi, ettei pankin tarvitse reagoida Lähi-idän tilanteeseen entistä jyrkemmin. Markkinat hinnoittelevat silti vielä yhtä koronnostoa tämän vuoden aikana.
Vuoden alkua leimasi päinvastainen konsensus. Useimmat suuret pankit odottivat dollarin heikkenevän ja euron vahvistuvan kohti 1,20:tä tai sen ylikin.
Energiashokki käänsi näkymän. Yhdysvaltain inflaatio osoittautui sitkeämmäksi kuin ennustettiin, ja sama öljyn hinta, joka pitää Fedin tiukalla linjalla, syö euroalueen kasvua.
Ennusteita on sittemmin leikattu. J.P. Morgan arvioi euron liikkuvan seuraavan kolmen vuosineljänneksen ajan 1,13:n ja 1,15:n välillä laskettuaan aiemman 1,20:n tavoitteensa. BNP Paribasin varainhoito asetti kolmen kuukauden tavoitteekseen 1,14 dollaria.
