Keskustelu velkaantumisesta on maailmalla muuttunut aiempaa myötämielisemmäksi valtioiden velkaantumista kohtaan.
Varsinkin Yhdysvalloissa demokraattipuolueen kellokkaat ovat tuoneet esiin niin sanotun modernin rahateorian (engl. Modern Monetary Theory) väitteitä siitä, ettei Yhdysvaltojen kaltaisen valtion tarvitse olla velasta huolissaan.
Moderni rahateoria väittää kiteytetysti, että suvereeni valtio, jolla on oma valuutta ja oma keskuspankki, voi velkaantua keskuspankkinsa myöntämillä lainoilla niin kauan kuin inflaatio pysyy aisoissa.
Mikäli inflaatio nousisi, voisi valtio nostaa veroja ja imeä ylimääräisen likviditeetin pois markkinoilta, mikä hillitsee inflaatiota. Niin kauan kuin inflaatio ei ole rajoitteena, suvereeni valtio voi elvyttää keskuspankkivelalla taloutta ja saavuttaa täystyöllisyyden.
Modernin rahateorian esittämiä suvereeneja valtioita ovat esimerkiksi Japani ja Yhdysvallat. Suomi ei täytä kriteerejä, koska sillä ei ole omaa valuuttaa eikä omaa keskuspankkia. Siksi Suomen valtio joutuu nostamaan lainaa yksityisiltä lainamarkkinoilta.
Valtiot velkaantuvat
Valtiot ovatkin iloisesti velkaantuneet viime vuosina.
Aktian pääekonomisti Heidi Schauman toteaa blogissaan, että kehittyneissä maissa julkinen velka on noussut noin 100 prosenttiin BKT:stä 2000-luvun alun alle 70 prosentista. Saksa on pääekonomistin mukaan pienentänyt julkista velkaansa järjestelmällisesti vuodesta 2010 asti, mutta maailman muut suuret maat eivät ole tehneet vastaavia vähennyksiä.
Italia sekä Yhdysvallat ja Japani ovat maita, joilla on todella suuri julkinen velka, Schauman huomauttaa. Myös maailman toiseksi suurin talous Kiina velkaantuu sekä julkisella ja yksityisellä puolella – ja se on Schaumanin mielestä huolestuttavaa.
”Kiinan julkinen velka on noussut kymmenessä vuodessa 27 prosentista 47 prosenttiin. Kotitalouksien velka on kasvanut vieläkin nopeammin ja on nyt noin 50 prosenttia BKT:stä. Tasot ovat vielä hyväksyttäviä, mutta muutos on dramaattinen. Hälytyskellot saa kuitenkin soimaan Kiinan yrityssektorin velkaantuminen. Kymmenessä vuodessa yritysten velkaantuminen on noussut IMF:n tilaston mukaan 100 prosentista suhteessa BKT:hen yli 200 prosenttiin. Tasot ovat paljon korkeampia kuin Yhdysvalloissa (122 %) ja Pohjoismaissa (noin 150 %), eivätkä ne edes sisällä kaikkia velkoja.”
Kiinan velkavetoinen kasvu on toiminut Schaumanin mukaan koko maailmantalouden ajurina viimeisen vuosikymmenen ajan, mikä herättää oikeutetusti monia kysymyksiä siitä, miten kauan velkaantumista voi kasvattaa ilman, että rajat tulevat vastaan.
Missä ovat velkaantumisen rajat?
”Yhä pienempään vaikutukseen tarvitaan yhä enemmän elvytystä, eikä kukaan tiedä, miten pitkään tätä voi jatkaa. Ja juuri tähän velan vaikeus liittyy. Ei ole mitään absoluuttisia rajoja sille, mikä on liikaa.”
Holtiton velkaantuminen ei ole mahdollista myöskään säästöpankkiryhmän pääekonomistin Timo Vesalan mukaan.
”On matemaattinen tosiasia, että julkinen velkasuhde (velka per BKT) vakautuu lopulta aina, mikäli velasta maksettava keskikorko (r) on pysyvästi talouden kasvuvauhtia (g) alempi, eli r<g, olipa perusalijäämä (budjettialijäämä ennen korkomenoja) miten suuri tahansa. Tätä teknistä faktaa ei kuitenkaan pidä tulkita niin, ettei alijäämistä tarvitsisi välittää lainkaan”, Vesala toteaa artikkelissaan.
Talouskasvua alhaisempi velan korko takaa Vesalan mukaan ainoastaan velkasuhteen vakautumisen mutta ei sitä, millä tasolla vakautuminen tapahtuu.
”Vakautuneen velkasuhteen taso voi olla 150%, 500% tai vaikkapa 10 000% riippuen siitä, kuinka suuret julkisen talouden pysyvät alijäämät ovat ja kuinka lähellä korkotaso on talouden kasvuvauhtia.”
Vesalan mukaan en epätodennäköistä, että markkinoilla olisi malttia mukisematta hyväksyä jonkun maan nopea velkaantuminen vain, koska velkasuhde olisi laskennallisesti joskus tulevaisuudessa vakautumassa 500 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sijoittajien joukkopako todennäköisesti tapahtuisi jo huomattavasti aiemmin.
Tällainen joukkopako saisi maan lainakorot nousisivat ja velkasuhde olisikin yhtäkkiä räjähtävällä uralla. ”Siinä tilanteessa ainoa uskottava lääke olisi alijäämien nopea leikkaus”, Vesala muistuttaa.
Säästöpankkiryhmän pääekonomistin mukaan riski ”markkinoiden tuomiosta” on aina läsnä, kun valtio tai kunnat laskevat liikkeelle uusia velkakirjoja erääntyvien lainojen maksamiseksi tai uusvelanottotarpeen tyydyttämiseksi.
Eri valtioiden velanottokapasiteetti vaihtelee. Vesalan mukaan isoilla mailla, joilla on talouskasvulle monta kivijalkaa, velkakapasiteetti on tyypillisesti suurempi kuin pienillä ja perifeerisillä mailla.
”Mahtavin velkakapasiteetti on varmasti USA:lla, jolla on maailman suurimmat ja likvidimmät rahoitusmarkkinat sekä käytössään ylivoimainen reservivaluutta.”
