Koronakriisi on jakanut toimialat ja jopa yritykset alojen sisällä menestyviin ja kärsiviin, kertoo Finnvera. Teollisuudessa tilanne on selvästi parempi kuin muilla toimialoilla. Ei ole mikään yllätys, että ravintola- ja matkailualan yrityksissä puolestaan kamppaillaan aikaa vastaan, ja rahoittajien joustavuutta tarvitaan.
Tämä käy ilmi Finnveran Rahoitus & kasvu -katsauksesta ja rahoitusammattilaisille tehdystä kyselystä.
Julkinen yritysrahoitus on koronakriisin aikana kasvanut merkittävästi, ja riskejä on jaettu uudelleen yksityisten ja julkisten rahoittajien kesken.
Finnvera myönsi tammi‒maaliskuussa 2021 yrityksille kotimaan rahoitusta 480 miljoonaa euroa. Se on 70 prosenttia viime vuoden vastaavaa aikaa enemmän, mutta vuonna 2020 rahoituksen kysyntä kääntyi koronan myötä nopeasti kasvuun maaliskuun puolivälin jälkeen. Yritysrahoitusmittarin perusteella rahoituksen lähiajan kysyntä on tasaista ja tunnelma odottava.
”Vastausten mukaan suuryritysten rahoituksen saatavuus on edelleen melko vakaata, ja pk-yritysten rahoituksen kysynnän odotetaan voimistuvan vasta talouden näkymien selkiintyessä ja koronakriisin väistyessä. Näyttää siltä, että investoinnit saavat vielä odottaa”, kertoo Finnveran pääekonomisti Timo Lindholm.
Toimialojen välinen ja osittain myös toimialojen sisäinen jako koronatilanteen voittajiin ja häviäjiin on selvä. Lyhennysvapaiden tarve painottuu nyt ravintola- ja matkailualan yrityksiin.
”Palvelualoilla aika käy vähiin, ja rahoittajien joustavuutta tarvitaan, kuten eräs vastaaja kommentoi kyselyssä. Teollisuudessa tilanne on selvästi parempi kuin muilla toimialoilla. Kansainvälinen kysyntä on pitänyt tilauskannat kohtuullisen hyvällä tasolla”, Lindholm toteaa.
Kyselyn perusteella rahoitusammattilaiset arvioivat, että konkurssien määrä nousee, mutta kaikki konkurssit eivät johdu koronasta. Monessa tapauksessa syyt ovat koronaa syvemmällä.
”Arvioiden mukaan noin puolessa konkursseista syyt ovat yritystoiminnan ongelmissa, jotka ovat kertyneet jo ennen kriisiä. Lisäksi konkurssien kertyminen ajoittuu pitkälle ajalle, ei vain tähän vuoteen. On myös hyvä muistaa, että konkurssit eivät ole ainoa yritystoiminnan lopettamisen tapa”, Lindholm sanoo.
Koronavuoden torjuntavoiton jälkeen huomio kiinnittyy kuluvaan vuoteen ja varsinkin sen jälkeiseen aikaan. Tuoreimmat ennusteet Suomen talouskasvusta vuosille 2021‒2023 ovat melko varovaisia. Talous palautuu, mutta mitään varsinaista kasvupyrähdystä ennustenumeroissa ei näy.
”Nykyisillä kasvuennusteilla maamme jää edelleen jälkeen monista kilpailijamaista samalla, kun kotimaiset, julkiseen talouteen liittyvät rahoitustarpeet kasvavat. Tämän ja ensi vuoden BKT:tä nostaa varmasti palvelujen kysynnän palautuminen koronan väistymisen tahdissa. Yksityisten kulutusmenojen arvo laski viime vuonna 5,5 miljardia euroa edellisvuodesta. Tähän ja varsinkin ensi vuoteen osuva palvelukysynnän nousu on kuitenkin pääosin kertaluonteinen kasvusysäys, joten huoli taloutemme pitemmän ajan kasvueväistä on edelleen suuri”, Lindholm toteaa.
Teollisuus on pärjännyt olosuhteisiin nähden hyvin, ja uusien tilausten määrä oli helmikuussa yli 15 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Suurempi tilauskanta näkyy myös teollisuuden tuotannon määrässä, jonka vuosinousu helmikuussa oli 5,5 prosenttia.
”Nämä lukemat ovat kohtuullisen lupaavia. Uusien tilausten trendi kääntyi nousuun viime syyskuussa ja on tämän vuoden tammikuuhun tultaessa kohtuullisella tasolla. Suurten vientihankkeiden valmistelu on kuitenkin koronan myötä pitkittynyt, mikä näkyi myös Finnveran suuryrityksille kohdistaman vientirahoituksen vähenemisenä vuoden 2020 aikana.”
Pienelle kansantaloudelle vientimarkkinat ovat lähes rajattoman suuri tulojen lähde.
”Kuva monipuolistuu, kun puhutaan viennin tuottamasta arvonlisästä. Arvonlisä on se osa viennistä, joka vientimaalle jää käteen tuloina. Viennin laatu on siten tärkeämpää kuin sen määrä”, Lindholm toteaa.
