Luokittaja perustelee linjamuutosta tutuilla tekijöillä. Negatiiviset näkymät heijastavat matalaa talouskasvua, ikääntyvää väestöä sekä nousevia puolustus- ja korkomenoja.
Julkisen talouden menopaineet ovat S&P:n mukaan huomattavan suuret, ja ne ovat vähentäneet hallituksen sopeutustoimien vaikutusta.
Päätös ei tullut yllätyksenä valtiovarainministeriölle. Valtiovarainministeri Riikka Purra oli osannut varautua liikkeeseen jo etukäteen.
”Tämä on näyttänyt Suomen lukujen perusteella valitettavasti hyvin selvältä. Talouskasvumme on alittanut odotuksemme ja nyt vielä viimeisimpänä huonona uutisena Lähi-idän kriisi”, Purra sanoo.
Luokittajan silmissä Suomen liikkumavara on kaventunut. Riskinä on, että julkinen velka jatkaa nousuaan vuosina 2026–2029, vaikka hallitus on tehnyt mittavia menopäätöksiä.
Samaan aikaan ulkoiset tekijät, kuten Lähi-idän kriisin vaikutukset energian hintoihin, painavat näkymiä.
Seuraava arvio annetaan jo lokakuussa. Luokittaja kertoi voivansa palauttaa näkymät vakaiksi, jos hallitus tekee etupainoisia toimia kahden seuraavan vuoden aikana ja saa julkisen velan asettumaan selkeästi alenevalle uralle. Ellei velkakehitys käänny, edessä häämöttää itse luokituksen alennus.
Toinen varoitus puolen vuoden sisään
Suomella on takana hankala vuosi luottoluokitusrintamalla. Heinäkuussa 2025 Fitch Ratings pudotti Suomen AA+-tasolta alemmalle AA-tasolle. Edellisen kerran Suomi oli Fitchillä yhtä alhaalla vuonna 1996. Yhtiö perusteli laskua nimenomaan korkealla ja kasvavalla julkisella velalla, jatkuvalla alijäämällä sekä vakauttamistoimien riittämättömyydellä.
S&P:n tuore ratkaisu vie Suomen samalle uralle, jolla Fitch oli elokuussa 2024 asettaessaan näkymät negatiivisiksi. Polku negatiivisesta näkymästä konkreettiseen alennukseen kesti Fitchin tapauksessa noin 11 kuukautta.
Joulukuussa 2025 Moody’s Ratings piti Suomen Aa1-luokituksen ennallaan ja näkymät vakaina. Eurooppalainen Scope Ratings puolestaan laski tammikuussa 2026 Suomen luokitusta yhden pykälän AA-tasolle.
Kolmen luokittajan kuva on hajautunut, mutta yhteinen sävel on tunnistettavissa. Suomen julkisen talouden suunta vaatii korjausliikettä.
Suomen julkisyhteisöjen velka on kivunnut lähelle 90 prosenttia bruttokansantuotteesta ja kaksinkertaistunut runsaassa vuosikymmenessä. Suomen Pankki on arvioinut, että ilman lisätoimia velkasuhteen kasvu jatkuu loppuvuosikymmenen ja sen jälkeenkin.
Purra muistuttaa, että hallitus on tehnyt päätöksiä, joiden tulokset näkyvät vasta viiveellä.
”Hallitus on tehnyt merkittäviä kasvutoimia ja rakenteellisia uudistuksia. Tietenkin on harmillista, etteivät ne näy tässä hetkessä, mutta ne tulevat vielä parantamaan talouttamme.”
S&P puolestaan kiittää erikseen Suomen uutta finanssipoliittista kehikkoa. Luokittaja näkee sen merkittävänä ankkurina pidemmällä aikavälillä, koska kehikko sitoo seuraavan hallituksen sopeutusurakan ennalta määriteltyihin reunaehtoihin.
Ensi vaalikauden urakka venyy 11 miljardiin
Poliittinen rintama on kapeampi kuin sopeutusten mittakaava antaisi olettaa. Puolueet ovat sopineet seuraavan vaalikauden tavoitteista, ja Purran mukaan oppositionkin sitoutuminen on huomionarvoista.
”Olen tyytyväinen siihen, että myös oppositiopuolueet ovat vasemmistoliittoa lukuun ottamatta tunnustaneet tilanteen ja olleet mukana sopimassa tavoitteista seuraavalle hallituskaudelle”, Purra sanoo.
Edessä oleva urakka on kuitenkin kovaa kalustoa.
”Ensi vaalikaudelle, tämänhetkisen arvion mukaan, tulevat 8–11 miljardin euron sopeutustoimet ovat poliittisesti äärimmäisen vaikeita ihan kaikille puolueille. Kymmenen miljardin sopeutuksia ei voi tehdä ilman, että kohdistaa toimia budjetin suurimpiin kokonaisuuksiin kuten soteen ja sosiaaliturvaan”, Purra jatkaa.
Tämä on poikkeuksellisen suora signaali istuvalta valtiovarainministeriltä siitä, mistä leikkaussakset löytävät ensi vaalikauden alussa kohteensa. Sosiaali- ja terveydenhuolto sekä sosiaaliturva muodostavat valtaosan julkisista menoista, ja kahdeksan miljardin alarajakin sulkee pois pieniin menoeriin nojaavat näpertelyratkaisut.
Lokakuun arvio antaa sijoittajille uuden mittapuun siitä, hyväksyykö luokittaja hallituksen sopeutusten etupainotuksen.
