Pääomien palauttaminen osinkoina tai omia osakkeita ostamalla vaikuttaa nollasummapeliltä. Rahoitusteoria kertoo kuitenkin hieman toista tarinaa.
Osingot ovat rahan siirtämistä omistajan yhdestä taskusta toiseen taskuun. Pörssiyhtiö maksaa osingot kassavaroistaan omistajalle, ja yrityksen kirjanpidossa kassan lisäksi oma pääoma pienenee maksettujen osinkojen verran.
Kun siis yrityksestä maksetaan osinkoja ulos, pienenee yhtiön oma pääoma. Tai toisin sanoen: yrityksen varojen ja velkojen erotus eli netto-omaisuus laskee. Yhtiön arvo siis laskee. Siksi pörssiyhtiön osakekurssi yleensä laskee osingon irtautumisen jälkeen.
Johtopäätös tästä vaikuttaa suoraviivaiselta. Sen minkä sijoittaja osingoissa voittaa, sen omistaja yhtiön arvossa menettää. Teoriassa omistaja ei siis hyödy osingoista euron euroa.
Moni sijoittaja ja sijoitusammattilainen pitääkin siksi osinkojen maksua turhana manööverinä. Itse asiassa sitä saatetaan pitää jopa haitallisena, koska sijoittaja maksaa osingoista vielä verot.
Yritys koostuu erilaisista intressiryhmistä
Asia ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoinen. Osingoilla saattaa kuitenkin olla hyötyä omistajalle.
Tämän perusteleminen edellyttää pureutumista sellaiseen rahoitusteorian yläkäsitteeseen kuin agenttiteoria.
Agenttiteoria keskittyy erityisesti eri sidosryhmien välisiin intressiristiriitoihin ja niistä aiheutuviin kustannuksiin.
Sen taustalla on ajatus, että yritys ei ole mikään yksi voittoa maksimoiva kokonaisuus. Sen sijaan yrityksen sisällä on erilaisia intressiryhmiä – kuten työntekijät, johto, omistajat ja velkojat – joilla kullakin on omat motiivinsa ja tavoitteensa.
Agenttiteoria myös kertoo, että johdon päätökset ja tavoitteet eivät välttämättä ole omistajien parhaan edun mukaisia.
Yksi yleinen esimerkki tästä on johdon taipumus yli-investointeihin. Tämä johtuu siitä, että johdolla saattaa olla kannustimia toimia omien etujensa mukaisesti osakkeenomistajien kustannuksella.
Johdon yli-investoinnit voivat ilmetä monin eri tavoin.
Yksi yleinen ilmenemismuoto on yrityksen koon kasvattaminen. Johto voi pyrkiä laajentamaan yritystä toteuttamalla kannattamattomia investointeja, koska suurempi yritys voi tuoda johdolle enemmän valtaa ja korkeampia palkkioita.
Toinen tapa, jolla yli-investoinnit voivat näkyä, on riskin karttaminen. Johto saattaa tehdä investointeja, jotka vähentävät heidän omaa työttömyysriskiään, vaikka nämä investoinnit eivät olisi osakkeenomistajien kannalta optimaalisia.
Vapaan kassavirran käyttö on myös merkittävä tekijä yli-investoinneissa. Johdolla voi olla houkutus käyttää yrityksen vapaata kassavirtaa investointeihin sen sijaan, että se jaettaisiin osakkeenomistajille osinkoina. Lisäksi johto voi investoida resursseja omaksi hyödykseen, esimerkiksi hankkimalla ylellisiä toimistotiloja tai muita ”luontaisetuja”, jotka eivät maksimoi yrityksen arvoa.
Agenttiteorian mukaan näitä ongelmia voidaan lieventää eri keinoin.
Yksi tapa on lisätä yrityksen velkaantumista, mikä vähentää johdon käytettävissä olevaa vapaata kassavirtaa. Toinen keino on kasvattaa johdon osakeomistusta yrityksessä, mikä yhdenmukaistaa johdon ja osakkeenomistajien intressejä. Kolmanneksi voidaan luoda tehokkaampia kannustinjärjestelmiä, jotka sitovat johdon palkkiot yrityksen pitkän aikavälin suorituskykyyn.
Mikä merkitys osingoilla on yli-investointien rajoittamisessa?
Miten tämä kaikki liittyy sitten osinkoihin? Osingot ovat neljäs keino suitsia johdon omistaja-arvoa tuhoavia investointeja.
Osinkojen maksaminen vähentää johdon käytettävissä olevaa vapaata kassavirtaa. Kun yritys maksaa osinkoja, johdolla on vähemmän varoja käytettävissään mahdollisiin kannattamattomiin investointeihin tai omien etujensa ajamiseen. Se rajoittaa johdon mahdollisuuksia tehdä yli-investointeja.
Osinkojen maksu voi vähentää johdon mahdollisuuksia käyttää yrityksen varoja omiin tarkoituksiinsa, kuten ylellisiin toimistotiloihin tai muihin henkilökohtaisiin etuihin.
Osingot toimivat siis eräänlaisena valvontamekanismina. Säännöllinen osinkojen maksu pakottaa yrityksen hakemaan rahoitusta pääomamarkkinoilta investointeihin, mikä lisää ulkopuolista valvontaa ja vähentää agenttiongelmia.
Yrityksen kannattaa sijoittaa pääomiaan investointeihin, jos investoinneilta odotetaan kovaa tuottoa. Mikäli tuottavia sijoituskohteita ei ole tiedossa, ja mikäli yrityksen vakavaraisuus ja maksuvalmius ovat kunnossa, ei ole omistajien edun mukaista makuuttaa varoja yrityksen kassassa ”laiskana pääomana”. Ylimääräisiä varoja kannattaa tällöin palauttaa omistajille, jotka kyllä yleensä löytävät varoilleen uusia sijoituskohteita.
Osingot ovat myös viesti
Osingoilla on myös signaaliarvo. Omistajilla ei ole välttämättä yhtä syvällistä ymmärrystä yrityksen tulevaisuuden näkymistä kuin johdolla. Kun yritys jakaa vuosittain kasvavia osinkoja, on se merkki omistajille yrityksen suorituskyvystä ja johdon luottamuksesta tulevaisuuteen.
Empiirisissä tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että positiiviset osinkouutiset kuten osingon korotus, johtavat usein osakekurssin nousuun, kun taas osingon lasku tai peruuttaminen voi alentaa osakkeen arvoa. Nämä havainnot viittaavat juuri osinkojen signaaliarvoon eli siihen, että markkinat pitävät osinkoja merkkinä taloudellisesta vakaudesta ja kasvunäkymistä.
Johtopäätös on siis selvä. Agenttiteorian näkökulmasta osingot ovat tärkeä työkalu johdon yli-investointien ja muiden agenttiongelmien hallinnassa. Ne rajoittavat johdon käytettävissä olevia varoja, lisäävät valvontaa ja voivat yhdenmukaistaa eri osapuolten intressejä.
Lisäksi taloustieteilijät Myron J. Gordon ja John L. Lintner kehittivät ”Bird-in-hand” -hypoteesin, jonka mukaan sijoittajat pitävät osinkojen kautta maksettavia tuottoja turvallisempina kuin osakkeiden arvonnousua. Hypoteesi perustuu sanontaan ”parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” (englanniksi ”a bird in the hand is worth two in the bush”), ja sen mukaan sijoittajat arvostavat varmoja, nykyhetkellä saatavia osinkoja enemmän kuin mahdollisia tulevaisuuden voittoja.
Koska osingot maksetaan käteisenä ja ne ovat välittömiä, sijoittajat kokevat niiden tuottavan vähemmän riskiä kuin osakkeiden arvonnousun. Tulevaisuuden osakekurssin nousu on epävarma ja altis monille markkinariskeille.
Jos osingoista maksettavat verot ovat ongelma, voi yritys jakaa pääomia omistajille myös verotuksellisesti paremmalla tavalla eli ostamalla omia osakkeitaan.
Pääoman palautus omistajille siis välttämättä ole vain rahan siirtelyä omistajan taskusta toiseen.
Suomessa ei taida yli-investoinnit olla ongelma, pikemminkin ali-investoinnit.. kun ei oo näkemystä, eikä rohkeutta, niin ei tehdä mitään ja vuosikymmenestä toiseen pusketaan samoja tuotteita markkinoille, samoilla tehottomilla prosesseilla. Seurauksena on että koko Helsingin pörssi alkaa muistuttaa arvoansaa ja se näkyy kurjalla tavalla kurssikehityksessä.
Osinko on mielestäni palkka kun sijoittajat sitoo varojaan osakkeisiin
Osinkotuotto ovat myös joillekin säännöllinen tärkeä tulonlähde.
Voimme puhua myös markkinoiden vapaudesta. On yhtiöitä jotka eivät jaa osinkoja ja sijoittavat rahansa tulevaisuuteen. Toiset jakavat lähes koko voittonsa omistajille heti. Vapailla markkinoilla on omistajan asia valita noista itselleen parhaiten sopivat
Hyvä juttu, jälleen kerran.
Sijoittajan kannalta katsottuna osingoilla on käyttöarvoa, koska yleensä sijoittajilla on useamman yhtiön osakkeita, jolloin käteisellä on käyttöä kun edullisia ostopaikkoja tulee.
Erityisen selvästi tämä näkyy USA:n osakemarkkinoilta: Vahvojen kasvuyhtiöiden (pieni/olematon osinko) kurssien laskiessa esim. viime torstaina pystyi tekemään melko edullisia hankintoja, jos lähdetään siitä että Nasdaq-indeksin isoimmat yhtiöt säilyttävät tulevaisuudessa asemansa.
Todennäköisesti salkkunsa hajauttavat henkilöt pyrkijät tilanteeseen, jossa kaikki munat eivät ole samassa korissa ja mielellään jopa niin että osa salkusta kulkee aina ylöspäin.
Ainakin virvoitusjuomayhtiöt ja tupakkafirmat kulkevat siellä pääsääntöisesti ”vastavirtaan” silloin kun muiden kehitys näkyy punaisella värillä. Kyseiset toimialat yleensä suoltavat vuosittain kasvavia osinkoja, jotka yleensä siellä nostavat ajan myötä kursseja.
Mikäli kurssit eivät nouse, ei markkinoilla ole uskoa yrityksen kykyyn kasvaa. Sijoittajalla on tuolloin ”korkolappu jossa yritysriski voi toteutua markkinoiden mukaan vain yhteen suuntaan.
Sellainen havainto vielä omien osakkeiden ostosta, että se toimii jos markkina on tarpeeksi suuri, mikäli pörssin päivävaihto on kutistuva, niin kannattaa miettiä toiseenkin kertaan.
On myös niin, eli jos yrityksestä ei varmuudella milloinkaan saisi rahaa ulos eli osinkkoja, niin tällöinhän sen firman osakkeen arvo olisi NOLLA
Yrityksen arvo ei ole sama kuin se maksaako osinkoa vai ei. Kannattaa katsoa vaikka minkä arvoinen on Berkshire Hathawayn A osake, joka ei ole koskaan jakanut osinkoa.
Mikäli yrityksen tulos jatkaa kasvu-uralla vuodesta/vuosikymmenestä toiseen on sen omistaminen houkuttelevaa täysin riippumatta jakaako osinkoa/ostaako omia osakkeitaan(vaikka Apple esimerkkina)/panostaako lähes kaikki paukut liiketoiminnan kasvuun (Amazon).
Sijoittaja voi koska tahansa myydä osakkeita ja jos kurssi on noussut vaikka yli 200%:a vuodessa (NVIDIA), niin tuottoa voitanee pitää melko hyvänä, ainakin jos sitä verrataan siihen noin neljän prosentin osinkotuottoon, mikä taitaa olla aika lähellä keskiarvoa Helsingin pörssissä. Yhdysvalloissa keskimääräinen osinkotuotto taitaa olla alle neljän ainakin vaihdetuimpien firmojen tapauksessa.