
Bitcoinin kriitikot ovat systemaattisesti kritisoineet kryptovaluuttaa sen louhimisen tarvitsemasta valtavasta energiankulutuksesta.
Tällä viikolla maailman arvokkaimman yhtiön toimitusjohtaja ja yksi maailman vaikutusvaltaisimmista teknologiavaikuttajista yllätti kääntämällä tämän argumentin päälaelleen.
Tekoälyä ja energiaa käsittelevän paneelikeskustelun aikana teknojätti Nvidian toimitusjohtaja Jensen Huang kuvasi Bitcoinia ympäristötaakan sijaan mekanismina, joka muuttaa käyttämättömän sähkön globaalisti siirrettäväksi varallisuuseräksi.
”Bitcoin ottaa ylimääräisen energian, varastoi sen valuuttana ja antaa tämän arvon liikkua minne tahansa maailmassa”, Huang toteasi.
Huang on jo vuosia nähty tekoälybuumin arkkitehtina, mutta hänen tuore Bitcoin-lausuntonsa nostaa hänet myös rahajärjestelmäkeskustelun ytimeen. Paneelikeskustelussa tekoälyn ja energian tulevaisuudesta Huang kuvasi Bitcoinia mekanismina, joka ”imee” verkosta ylijäämäenergian ja tallentaa sen arvona lohkoketjuun – käytännössä digitaaliseen omaisuuserään, jota voi siirtää rajojen yli sekunneissa.
Tässä ajattelussa Bitcoin ei ole sähkönkulutuksen ongelma, vaan sähkömarkkinoiden joustokomponentti: se antaa tuottajille mahdollisuuden myydä muuten hukkaan menevän tuotannon globaalille, 24/7 auki olevalle markkinalle.
Erityisesti uusiutuvan energian – tuulen, auringon ja vesivoiman – kohdalla tämä on kriittinen kysymys, koska tuotanto ei useinkaan kohtaa kulutuksen rytmiä.
Kun tämän kokoluokan yhtiön toimitusjohtaja asettuu julkisesti Bitcoinin energia-narratiivin puolelle, kyse ei ole vain yksittäisestä heitosta. Se on signaali sekä markkinoille että poliittisille päättäjille siitä, että energiajärjestelmä, lohkoketjut ja tekoäly nähdään yhä useammin samassa strategiakehyksessä: globaaleina, datavetoisina, pääomaintensiivisinä infrastruktuureina.
Huangin viesti osuu aikaan, jolloin tekoälyn datakeskukset ja Bitcoin-louhinta kilpailevat – ainakin mielikuvissa – samasta sähköstä. Samalla sekä tekoäly että Bitcoin hakevat rooliaan energiasiirtymän rahoittajina ja tasapainottajina.
Bitcoin on ”energia-akku”
Ajatus Bitcoinista energian ”akkuna” ei ole uusi, mutta Huangin asema antaa sille uutta painoarvoa.
Bitcoinin kannattajat ovat jo vuosia puhuneet verkosta keinona muuttaa sähkö varallisuudeksi ilman fyysisiä johtoja. Energiaa tuotetaan yhdessä maassa, mutta realisoidaan sen arvo toisessa.
Siinä missä litiumakut pystyvät siirtämään energiaa ajassa, Bitcoin siirtää energiaa tilassa – energiasta tulee rahaa, joka ei purkaudu eikä ruostu.
Konsepti on yksinkertainen: se jolla on syrjäinen vesivoimala, hylätty kaasunliekkikenttä tai ylikapasiteettia tuulipuistossa, voi liittää tuotannon Bitcoin-louhintaan ja muuttaa muuten hukkaan menevän energian kassavirraksi.
When NVIDIA's CEO says Bitcoin mining converts excess energy into transportable currency, listen.
— Simple Mining (@simpleminingio) December 11, 2025
Jensen Huang runs the world's most valuable company by market capitalization.
His validation matters: mining takes energy from one place, stores it as Bitcoin, transports it… pic.twitter.com/yakc1fTGvM
Louhinta on täydellisen joustava asiakas, koska se voidaan kytkeä pois päältä millisekunneissa, siirtää toiseen maahan kontissa ja mitoittaa tarkasti juuri niin suureksi kuin ylijäämäkapasiteetti sallii.
Tämä näkökulma näkyy jo käytännössä. Louhijoita on sijoittunut esimerkiksi kaasunsoihdutuskohteiden yhteyteen sekä uusiutuvan energian ylituotantoalueille, missä sähkön markkinahinta ajautuu ajoittain jopa negatiiviseksi.
Bitcoin ei tällöin kilpaile kotitalouksien kanssa samasta sähköstä, vaan ostaa tuotantoa, jolle ei muuten löydy ostajaa.
Kriitikot kyseenalaistavat ”Bitcoin-energian”
Bitcoinin energiankäyttö on kuitenkin edelleen yksi kryptomarkkinoiden kiistanalaisimmista teemoista.
Bitcoin ei ole energiaa fysiikan mielessä, vaan digitaalinen rahajärjestelmä, joka käyttää energiaa toimiakseen.
Bitcoin ei siis ole energiaa sinänsä. Jensen Huang kuvaakin Bitcoinia metaforana keinoksi varastoida ylijäämäenergiaa arvoksi.
Kriitikot ovat myös kyseenalaistaneet väitteen, että bitcoin-louhinta hyödyntäisi ylimääräistä energiaa?
Ympäristöjärjestöt ja osa akateemisesta tutkimuksesta korostavat, että louhinta kasvattaa kokonaiskulutusta ja päästöjä erityisesti siellä, missä sähkö on edelleen fossiilipohjaista. Tutkimuksissa on nostettu esiin tapauksia, joissa hiili- tai kaasukäyttöisiä voimaloita on pidetty keinotekoisesti käynnissä Bitcoin-louhinnan vuoksi, mikä on suorassa ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.
Huangin maalaama kuva ylijäämäenergiasta ei myöskään ole yksiselitteinen. Se, mikä tänään on ylimäärää, voi huomenna olla tarvittavaa kapasiteettia, kun sähköautot, lämpöpumput ja tekoälyn datakeskukset kasvattavat kulutusta.
Kysymys kuuluu, ohjaako Bitcoin-louhinta investointeja aidosti puhtaaseen uusiutuvaan kapasiteettiin vai sementöikö se fossiilisia rakenteita pidemmäksi aikaa.
Lisäksi osa tutkijoista muistuttaa, että vaikka louhinta käytettäisiin vain uusiutuvaan ylijäämäenergiaan, vaihtoehtoiset käyttökohteet – kuten vihreän vedyn, ammoniakin tai metanolin tuotanto – voisivat pitkällä aikavälillä olla taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävämpiä. Bitcoin kilpailee siis tulevaisuuden energiajärjestelmän arkkitehtuurista, ei vain tämän päivän sähkölaskusta.
Energiansiirtymä ja Bitcoinin rooli
Tieteellinen keskustelu Bitcoinin roolista energiatransitiossa on viime vuosina muuttunut vivahteikkaammaksi. Osa tutkimuksista korostaa riskejä ja päästöjä, mutta rinnalle on noussut analyyseja, joiden mukaan hajautettu louhinta voi parantaa uusiutuvan tuotannon taloutta ja helpottaa verkon tasapainotusta.
Louhijat voivat toimia dynaamisena kysyntäjoustona: ne kuluttavat sähköä, kun tuotanto ylittää kysynnän, ja sammuvat, kun verkko tarvitsee kaiken kapasiteetin muualle.
Lisäksi tuoreimpien tutkimusten ja analyysien perusteella noin puolet tai hieman yli puolet Bitcoin-louhinnan sähköstä tulee tällä hetkellä uusiutuvista tai muuten ”kestävistä” energialähteistä.
Cambridgen Judge Business Schoolin raportin mukaan vuoden 2024 louhinnasta noin 52,4 prosenttia perustui kestäviin energialähteisiin, joista noin 42,6 prosenttia oli varsinaisia uusiutuvia (vesivoima, tuuli, aurinko jne.) ja loput ydinvoimaa.
Joidenkin mallien mukaan louhinnan tuomat lisätulot voivat tehdä kannattavaksi investointeja tuulivoimaan ja aurinkovoimaan myös alueilla, joissa paikallinen kysyntä ei yksin riitä. Tässä mielessä Huangin ajatus ”energian kuljettamisesta” ei ole vain metafora rahasta, vaan myös taloudellinen signaali, joka kertoo, minne uutta kapasiteettia kannattaa rakentaa.
Samaan aikaan tekoälydatakeskusten sähkönkulutus kasvaa eksponentiaalisesti, ja ne kilpailevat samoista edullisista, uusiutuvista lähteistä.
Tuleeko energiasta vaihdon väline?
Onkin kiinnostavaa, että juuri tekoälyn suurin raudan toimittaja puhuu Bitcoinista ratkaisuna, ei ongelmana. Se vihjaa strategiseen näkymään, jossa laskenta, lohkoketjut ja energia kytkeytyvät yhdeksi, globaaliksi infrastruktuuriksi.
Huangin lausunto tulee todennäköisesti näkymään sekä regulaatiokeskustelussa että markkina-analyysissä. Jos Bitcoin hyväksytään yhä laajemmin keinona kaupallistaa ylijäämäenergiaa, louhinnan kohtelua koskevat poliittiset asetelmat muuttuvat.
Kieltolinjasta voidaan siirtyä malliin, jossa sääntely pyrkii ohjaamaan louhintaa aidosti puhtaan ja muuten hukatun energian piiriin.
Markkinoilla lausunto vahvistaa narratiivia, jossa Bitcoin ei ole vain spekulatiivinen omaisuusluokka, vaan osa globaalia energia- ja pääomainfrastruktuuria.
Jo nyt osa analyytikoista puhuu ”rahan fysiikan muutoksesta”, jossa ergiasta tulee entistä välittömämmin vaihdettavaa taloudelliseksi arvoksi rajat ylittävissä verkoissa.
Lopulta kysymys on siitä, nähdäänkö Bitcoin ja tekoäly energiasiirtymän jarruna vai katalyyttinä. Jensen Huangin näkemyksen mukaan Bitcoin on keino kuljettaa energiaa digitaalisessa muodossa minne tahansa.




