Monen kaapissa on vanhoja koruja tai perintökalleuksia, joiden arvoa ei ole tullut ajatelleeksi. Kun ne lopulta päätyvät myyntiin, myyjä voi yllättyä – ostajien antamat tarjoukset eivät ole aina lähelläkään toisiaan.
Kullan markkinahinta määräytyy kansainvälisillä pörsseillä, ja viime kuukausina se on ollut historiallisen korkealla. Silti kuluttajan saamassa hinnassa voi olla huomattavia eroja myös luotettujen ja vakiintuneiden yritysten välillä riippuen siitä, mihin liikkeeseen korunsa vie.
Heinäkuussa tehdyssä Iltalehden vertailussa samat 14 karaatin kultakorut vietiin useisiin liikkeisiin Helsingin keskustassa yhden päivän aikana. Tarjouksissa näkyi iso hajonta: korkein hinta oli 1 602 euroa, toiseksi korkein 1 485 euroa ja alin vain 1 255 euroa.
Vertailun parhaan tarjouksen antoi Suomen Kultareservi.
Eroja löytyi myös arviointitavoissa. Osa liikkeistä antoi könttäsumman, kun taas osa eritteli painon ja pitoisuuden tarkasti. Yhdessä tapauksessa rannekorun painosta vähennettiin osa mahdollisen täytteen vuoksi, mikä laski tarjouksen muita selvästi alemmaksi.
Vertailu osoittaa, että hinnanmuodostus ei ole pelkkää matematiikkaa, vaan lopullinen korvaus määräytyy liikkeen käytäntöjen mukaan.
Miksi erot ovat niin suuria?
Suomen Kultareservin operatiivisen johtajan Tobias Henrikssonin mukaan hintaeroihin vaikuttavat yritysten erilaiset katetavoitteet, käytetyt palvelumallit, kuten postikullan ostajat verrattuna kivijalkaliikkeisiin, sekä miten paino ja pitoisuus mitataan ja kirjataan.
Lisäksi kentällä toimii ostajia, jotka eivät pidä pysyvää liiketilaa, vaan kiertävät esimerkiksi asuntoautoilla kauppojen pihoilla ja tekevät nopeita käteiskauppoja. Näissä tilanteissa toimintatavat eivät aina ole läpinäkyviä, ja hinnat jäävät usein selvästi matalammiksi kuin vakituisissa toimipisteissä.
”Kullan hinta on nyt korkealla, ja monelle se tarkoittaa hyvää tilaisuutta myydä. Mutta hyvä hinta ei aina ole paras mahdollinen. Vertailussa nähtiin, että erot voivat olla satoja euroja – ja siksi ostajan valinnalla on iso merkitys”, Henriksson kertoo.
Yhtiön toimitusjohtaja Sebastian Rasimus muistuttaa, että erot saman päivän tarjouksissa eivät yleensä johdu maailmanmarkkinahinnan liikkeistä.
”Se liikkuu toki reaaliajassa, mutta erot, joita kuluttaja näkee eri ostajien hinnoissa saman päivän aikana, johtuvat ennen kaikkea toimijoiden liiketoimintamalleista. Osa ostajista lupaa houkuttelevan hinnan etukäteen, mutta todellisuudessa maksu voi olla 20–50 prosenttia alhaisempi”, Rasimus toteaa.
Myyntitilanteessa huomioitavaa
Kullan myyntitilanteessa on ilmeisen ratkaisevaa se, mitä tiskin toisella puolella tapahtuu. Yhden ostajan arvio voi johtaa huomattavasti pienempään tarjoukseen kuin toisen – ja kullan myyjän yleisimpiä virheitä on se, ettei vertaile hintoja.
Rasimuksen mukaan monelle myyjälle tulee yllätyksenä, kuinka arvokkaita esineet lopulta ovat.
”Moni tuo meille koruja, joiden arvelee olevan ehkä sadan euron arvoisia – ja saakin useita satoja tai jopa tuhansia euroja. Toinen iso yllätys liittyy nopeuteen: kun hinta on sovittu, maksamme rahat saman tien. Suosittelen aina tarkistamaan vähintään kahdelta-kolmelta toimijalta, mitä kullasta saa, ja varmistamaan, että hinnat oikeasti ovat kilpailukykyisiä”, hän sanoo.
Arvion läpinäkyvyys on keskeistä: hinnan tulisi perustua punnittuun painoon ja pitoisuuteen ilman piilovähennyksiä. Ennen päätöstä kannattaa vertailla tarjouksia useamman toimijan kesken, ja apuna voi käyttää myös verkossa toimivia kullan hintalaskureita, jotka auttavat muodostamaan realistisen käsityksen esineiden todellisesta arvosta.
Kun myyt kultasi Suomen Kultareserville, yritys varmistaa, että saat aina reilun ja ajantasaisen maailmanmarkkinahintoihin perustuvan hinnan – turvallisesti.
Parhaan hinnan niin rimukullasta kuin sijoituskullasta saa Baltian puolelta. Jopa liikkeet jotka toimivat molemmin puolin lahtea maksavat objekteista paremmin Baltian puolella.
Semmonen mainos