Kulta on arvonsäilyttäjä – ei pelkkä koriste. Hinnan noustessa myös kultaesineitä tarkastellaan yhä useammin sijoituksina.
Vuodesta 2024 alkaen kullan arvo on kasvanut yli 60 prosenttia ja rikkonut keväällä 2025 jopa 3 200 dollarin rajapyykin unssilta, Reuters raportoi. Taustalla vaikuttavat muun muassa keskuspankkien kultahankinnat, inflaatio-odotukset ja geopoliittinen epävarmuus.
Kullan maailmanmarkkinahinnan nousu näkyy myös korukaupassa: kuluttajat ovat entistä hintatietoisempia ja suosivat kevyempiä, maltillisempia malleja. Samalla kierrätys on kasvanut merkittävästi.
”Ihmiset hyödyntävät korkeaa kullan hintaa myymällä käyttämättömiä tai rikkoutuneita koruja. Samaan aikaan investointikulta kiinnostaa yhä useampia – fyysinen kulta nähdään turvallisena säilyttäjänä epävarmoina aikoina”, kertoo Suomen Kultareservin toimitusjohtaja Sebastian Rasimus.
Kullan hinnan nousu on saanut monet arvioimaan käyttämättömiä korujaan uudessa valossa – entä jos laatikon pohjalla oleva esine onkin arvokkaampi kuin uskoisi?
Onko kultakorun värillä väliä?
Valko-, puna- ja keltakulta ovat kaikki seoksia, joissa puhdasta kultaa on yhdistetty muihin jalometalleihin. Seokset vahvistavat rakennetta ja tuovat koruihin eri sävyjä – täysin puhdasta kultaa käytetään harvoin sen pehmeyden vuoksi. Tietoisuus eri seosten eroista auttaa kuluttajaa tekemään sekä esteettisesti että käytännöllisesti kestävän valinnan.
Valkokulta on lisännyt suosiotaan viimeisen 5–10 vuoden aikana, ja sen väri muodostuu palladiumin tai hopean sekoituksesta. Puna- eli ruusukullan lämmin sävy syntyy taas kuparista, joka tekee seoksesta pehmeämmän ja helposti muotoiltavan.
Mustakullassa voidaan käyttää titaania tai ruteeniumia, jotka molemmat lisäävät kovuutta ja pintakestävyyttä. Samppanjakulta puolestaan on suomalainen innovaatio, jossa yhdistyvät kelta- ja valkokullan ominaisuudet pehmeäksi samppanjamaiseksi sävyksi.
”Mitä enemmän koru on suunniteltu jokapäiväiseen käyttöön, sitä tärkeämpiä seosvalinnat ovat”, Rasimus painottaa.
Seosmetallien määrä vaikuttaa värin voimakkuuteen. Esimerkiksi valkokultaisen sormuksen vaaleus johtuu suuremmasta hopeapitoisuudesta, joka valkaisee kultaa. Keltakullassa taas kullan osuus on suhteellisen suuri.
Kultakorun arvo syntyy pitoisuudesta
Vaikka ruusu- tai mustakulta voivat näyttää harvinaisilta ja tuntua arvokkailta, korun todellinen hinta perustuu aina sen sisältämän puhtaan kullan määrään.
Seosmetallien lisäys ei vaikuta arvoon: esimerkiksi 14 karaatin punakultainen koru on yhtä arvokas kuin saman karaattimäärän keltakultainen vastine. Täyttä kultaa, eli 24 karaatin kultaa, esiintyy koruissa harvoin. Yleisimpiä ovat 14 ja 18 karaatin korut.
14 karaatin korussa on noin 58,5 prosenttia puhdasta kultaa, 18 karaatissa puolestaan 75 prosenttia. Kultapitoisuus löytyy usein korun sisäpinnasta kaiverrettuna leimana. Mitä korkeampi karaattiluku, sitä arvokkaampi esine – riippumatta sen ulkonäöstä. Hinta määräytyy kullan maailmanmarkkinahinnan mukaan, joka päivitetään Lontoon kultapörssissä.
Kulta säilyttää asemansa
Suomalaiset valitsevat korunsa usein perinteen, käytännöllisyyden ja ajattoman tyylin perusteella. Tämä tekee suomalaisesta kuluttajasta hieman maltillisemman, mutta samalla uskollisen laadulle ja arvolle, Rasimus kuvailee.
Korut ovat monelle henkilökohtaisia esineitä, joihin liittyy tarinoita ja tunteita – mutta samalla ne voivat olla myös sijoituksia. Siksi kultapitoisuudella ja seoksen ominaisuuksilla on merkitystä.
”Meille myyntiin tulevat kultakorut ovat pääasiassa vanhoja perintökoruja – esineitä, jotka eivät enää ole aktiivisessa käytössä. Ne edustavat usein 14 tai 18 karaatin keltakultaa ja voivat olla useamman vuosikymmenen takaa.”
Vaikka trendit elävät, Rasimus muistuttaa: kulta ei koskaan poistu muodista.
”Kultaiset esineet ovat tänä päivänä poikkeuksellisen arvokkaita, ja niiden muuntaminen rahaksi tuottaa ennätyksellisen hyvän korvauksen.”
Kun myyt kultasi Suomen Kultareserville, yritys varmistaa, että saat aina reilun ja ajantasaisen maailmanmarkkinahintoihin perustuvan hinnan – turvallisesti.
