Hintatason huomioiminen kuitenkin heikentää asemaamme EU-maiden väliseessä palkkavertailussa.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan suomalaisen kokoaikaisen palkansaajan kuukausiansio oli 2015 keskimäärin 3 386 euroa, joka on selvästi EU-maiden 2 116 euron keskiarvon yläpuolella.
Pienintä palkkaa ansaittiin PT:n mukaan Romaniassa, suurinta Sveitsissä. Suomea korkeampi keskimääräinen kuukausipalkka oli seitsemässä Euroopan maassa. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa palkkataso oli Suomea korkeampi, mutta Ruotsin keskimääräiset kuukausipalkat olivat lähes samat.
Eri EU-maiden väliset palkkaerot ovat pysyneet suurina, vaikka EU:n yhdentymisen myötä niiden on ajateltu kaventuvan.
Kun tarkastellaan reaalipalkkoja, eli huomioidaan hintataso palkkakehityksessä, heikkenee Suomen asema vertailussa. Suomi oli vasta kymmenes, kun verrataan ostovoimakorjattuja palkkoja. Ostovoimakorjatuissa palkoissa Ruotsi putoaa Suomen alapuolelle ja Itävalta ja Saksa menevät edelle.
PT:n mukaan hintatason huomioiminen kaiken kaikkiaan pienentää maiden välisiä palkkaeroja, sillä ostovoimakorjaus nostaa vertailussa eniten pienipalkkaisimpiin kuuluvia maita.
Suomessa nimellisten kuukausipalkkojen keskimääräinen vuotuinen kasvu vuosien 2007–2015 aikana oli 3,3 prosenttia ja reaalipalkkojen 1,2 prosenttia. Reaalipalkkojen vuotuinen kasvu oli muissa pohjoismaissa hieman voimakkaampaa.
Palkkavertailu osoittaa myös, että Suomi pysyi pienten palkkaerojen ja vähäisen matalapalkkatyön maana tarkastelujaksolla. Myös muissa pohjoismaissa palkkaerot ja matalapalkkatyön osuudet olivat PT:n mukaan keskimääräistä pienemmät.
Palkkaerojen suuruuteen vaikuttavat PT:n mukaan työehtosopimusten kattavuus ja palkanmuodostuksen koordinaation aste. Suomen ja muiden pohjoismaiden kaltaisissa pienten palkkaerojen maissa järjestäytymisaste on korkea, työehtosopimukset kattavia ja palkanmuodostus koordinoitua. Suurimmat palkkaerot löytyvät maista, joissa palkoista sovitaan varsin hajautetusti.
