Öljymarkkinoilla eletään poikkeuksellisen epävarmaa vaihetta. Yhden maailman tärkeimmistä energiaväylistä liikenne on ollut häiriintynyt, mutta raakaöljyn hinta ei ole noussut lähellekään niitä tasoja, joita moni vielä sodan alkuvaiheessa piti mahdollisina.
Tämä tekee tilanteesta näennäisesti rauhallisen. Pintaa syvemmältä katsottuna markkina on kuitenkin aiempaa haavoittuvampi.
Hormuzinsalmen kautta kulki ennen kriisiä noin viidennes maailman raakaöljyn ja öljytuotteiden virroista. Siksi salmen häiriöitä on pitkään pidetty yhtenä maailmantalouden vakavimmista energiariskeistä.
Raakaöljyn hintareaktio on silti jäänyt vaimeammaksi kuin pelättiin. Se ei tarkoita, että tarjontahäiriö olisi pieni.
Päinvastoin, Lähi-idän öljyvirtojen supistuminen on yksi modernin öljyhistorian suurimmista sokkitilanteista. Hinnan maltillinen kehitys kertoo enemmän markkinan hätäjärjestelyistä kuin siitä, että ongelma olisi poistunut.
Markkinaa on kannatellut epätavallinen yhdistelmä. Kiinan kysyntä on vaimentunut, Yhdysvaltain vienti on kasvanut, strategisia varastoja on purettu ja osa Persianlahden öljystä on ohjattu vaihtoehtoisia reittejä pitkin ostajille.
Alle 100 dollarin öljy ei tarkoita, että riski olisi kadonnut
Öljyn hinta kertoo aina tämän hetken tasapainosta, mutta kriisitilanteessa se voi antaa liian rauhoittavan kuvan. Jos tarjontavajetta paikataan varastoja purkamalla, markkina voi näyttää vakaalta vielä silloin, kun sen joustovara on jo kaventumassa.
Juuri tästä on nyt kyse. Hinta on pysynyt kurissa, koska kysyntää on kadonnut, varastoja on käytetty ja vientivirtoja on ohjattu uudelleen.
Tämä on toiminut paremmin kuin moni odotti. Se ei kuitenkaan voi olla pysyvä ratkaisu.
Jos varastoja puretaan nopeammin kuin niitä voidaan täydentää, öljymarkkina muuttuu viikko viikolta herkemmäksi uusille häiriöille. Tällöin pienikin lisäkatkos voi näkyä hinnoissa nopeasti ja voimakkaasti.
Sijoittajan näkökulmasta tärkeää on ymmärtää, että alle 100 dollarin öljy ei välttämättä kerro riskien väistymisestä. Se voi kertoa myös siitä, että markkina käyttää parhaillaan kriisivarantojaan.
Kesän polttoainekysyntä lisää painetta entisestään. Kun jalostamot tarvitsevat enemmän raakaöljyä ja vientiasiakkaat kilpailevat samoista barreleista, hinnoittelu voi kiristyä lyhyessä ajassa.
Kiinan heikko ostohalukkuus on ollut markkinan suurin helpotus
Kiinan rooli on ollut öljymarkkinan suurimpia yllätyksiä. Maailman suurin raakaöljyn tuoja on vähentänyt ostojaan juuri aikana, jolloin Lähi-idän toimituksista on kadonnut suuri määrä barreleita.
Toukokuussa Kiinan meritse kulkeva raakaöljyn tuonti putosi selvästi alkuvuoden tasoilta. Pudotus on ollut niin suuri, että se on auttanut kompensoimaan huomattavan osan Hormuzin häiriön aiheuttamasta tarjontavajeesta.
Taustalla eivät ole vain poliittiset syyt. Kiinan jalostamoiden kannattavuus on ollut paineessa, kotimainen polttoainekysyntä on vaimentunut ja vaihtoehtoisten raakaöljylaatujen saatavuus on vaikeutunut.
Myös pidemmän aikavälin muutos näkyy öljyn kysynnässä. Sähköautojen nopea yleistyminen leikkaa bensiinin kasvunäkymiä, ja osa Kiinan teollisuudesta nojaa aiempaa enemmän muihin raaka-aineisiin kuin öljyyn.
Tämä tekee Kiinan seuraavista liikkeistä markkinan kannalta poikkeuksellisen tärkeitä. Jos jalostamot palaavat normaaliin ostotahtiin ennen kuin Hormuzin liikenne normalisoituu, öljymarkkinan tasapaino voi kiristyä nopeasti.
Silloin hintapaine ei välttämättä syntyisi uudesta sotilaallisesta eskalaatiosta, vaan siitä, että kriisin aikana toimineet helpotustekijät lakkaisivat vaikuttamasta yhtä aikaa.
Yhdysvallat paikkaa vajetta, mutta senkin kyky on rajallinen
Yhdysvaltain asema öljymarkkinoilla on muuttunut ratkaisevasti liuskeöljybuumin jälkeen. Maa ei ole enää vain suuri kuluttaja, vaan myös keskeinen vientimaa.
Tämä on näkynyt Hormuzin kriisissä selvästi. Amerikkalaista raakaöljyä on virrannut Eurooppaan ja Aasiaan paikkaamaan toimitusaukkoja, joita Persianlahden häiriöt ovat aiheuttaneet.
Samalla Yhdysvallat on käyttänyt strategista öljyreserviään markkinan rauhoittamiseen. Donald Trumpin hallinto on ilmoittanut vapauttavansa öljyä osana laajempaa kansainvälistä hätätoimien kokonaisuutta.
Yhdysvaltain roolilla on kuitenkin rajansa. Poikkeuksellisen korkea vienti ei voi jatkua loputtomiin, jos maan omat kaupalliset varastot supistuvat ja kotimaiset jalostamot tarvitsevat lisää raakaöljyä.
Persianlahden tuottajilla on käytössään myös vaihtoehtoisia vientireittejä. Saudi-Arabian putkilinja Punaisellemerelle ja Arabiemiirikuntien yhteys Fujairahin satamaan ovat auttaneet ohittamaan Hormuzinsalmen pahimpia pullonkauloja.
Ne eivät silti korvaa Hormuzia kokonaan. Salmen normaali merkitys öljykaupalle on niin suuri, että putkilinjat voivat vain lieventää häiriötä, eivät poistaa sitä.
Myös OPEC+-maiden tuotantopäätöksiä on arvioitava tästä näkökulmasta. Tuottajaryhmä voi nostaa tuotantotavoitteitaan, mutta markkinalle ratkaisevaa on se, kuinka paljon öljyä saadaan todella lastattua, kuljetettua ja toimitettua asiakkaille.
Siksi öljymarkkinan tämänhetkinen rauhallisuus voi olla hauras. Jos Kiinan kysyntä elpyy, varastot jatkavat hupenemistaan ja Hormuzin liikenne pysyy poikkeustilassa, nykyinen hintataso voi osoittautua vain välivaiheeksi.
Markkina näyttää yhä hinnoittelevan mahdollisuutta diplomaattiseen ratkaisuun. Jos tämä odotus osoittautuu liian optimistiseksi, öljyn hintaan voidaan joutua nopeasti uudelleen hinnoittelemaan kriisin todelliset kustannukset.
