Reutersin energiakolumnisti Ron Bousso esitti torstaina arvion, jonka mukaan maailman likvidein raaka-ainemarkkina saattaa olla vain kolmen kuukauden päässä murtumispisteestä. Ehtona on, ettei Iranin sotaa koskevissa rauhanneuvotteluissa tapahdu läpimurtoa.
Lähtökohta on poikkeuksellinen. Yhdysvaltain ja Israelin sota Irania vastaan alkoi helmikuun 28. päivänä, ja Hormuzinsalmi on ollut käytännössä suljettuna maaliskuun alusta lähtien. Salmen läpi on aiemmin kulkenut viidesosa maailman öljy- ja kaasutoimituksista.
Mittaluokka on se, mikä tekee tilanteesta tavanomaisesta öljykriisistä poikkeavan. Bousson analyysin mukaan teollisuus on toistaiseksi onnistunut paikkaamaan noin 13 miljoonan barrelin päivittäisen toimitusvajeen vaihtoehtoisilla hankintalähteillä, strategisten varastojen purulla ja kysynnän supistumisella.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA koordinoi jäsenmaidensa strategisista varastoista ennätyksellisen 400 miljoonan barrelin vapautuksen. Tuontiriippuvaiset taloudet kääntyivät yhdysvaltalaisen ja latinalaisamerikkalaisen tarjonnan suuntaan.
Puskurit eivät kuitenkaan ole loputtomat, ja juuri tähän Bousson varoitus tiivistyy. Yhdysvaltain energiatietohallinto EIA:n datan mukaan globaalit raaka- ja jalostevarastot supistuivat maaliskuussa 5,27 miljoonan barrelin päivävauhdilla, huhtikuussa jo 8,62 miljoonan, ja toukokuussa purkutahdin odotetaan kiihtyvän noin yhdeksään miljoonaan barreliin päivässä.
Varastot tyhjenevät nopeammin kuin viralliset luvut myöntävät
Riippumaton analyytikko Paul Horsnell arvioi, että varastotappiot voivat kumuloituvasti lähestyä 1,2:ta miljardia barrelia. Se painaisi kaupalliset varastot mahdollisesti alle vähimmäistason, jonka alapuolella varastointijärjestelmät eivät enää toimi tehokkaasti. Tämä raja voisi rikkoutua jo elokuussa.
IEA:n toukokuun öljymarkkinaraportti ennakoi, että globaali tarjonta jää tänä vuonna 1,78 miljoonaa barrelia päivässä kysyntää pienemmäksi. Vuoden toisella neljänneksellä vaje voi yltää jopa kuuteen miljoonaan barreliin päivässä.
Olennaista on, mihin nuo luvut nojaavat. IEA:n ennusteet olettavat, että Hormuzinsalmi avautuu toukokuun lopulla ja liikenne palaa kesäkuussa. Bousso luonnehti aikataulua erittäin optimistiseksi ja viittasi siihen, että varastojen purku voi osoittautua sekä syvemmäksi että pitkäkestoisemmaksi kuin viralliset ennusteet antavat ymmärtää.
Tällainen viranomaisennusteen kyseenalaistaminen ei ole tavanomaista. Kun toimialan instituutiot ja markkinakommentaattorit alkavat avoimesti epäillä energiajärjestön perusoletuksia, kyse on signaalista, joka kannattaa lukea tarkkaan.
Markkina liikkuu jo nyt diplomatian rytmissä. Öljyn hinta laski keskiviikkona noin kuusi prosenttia sen jälkeen, kun presidentti Donald Trump ilmoitti Iranin-neuvottelujen olevan loppusuoralla. Iranin ulkoministeriö tarjosi vastineeksi vain valmiutta laatia turvallisen merenkulun protokollia ilman yksityiskohtia.
Mitä korkea hinta tarkoittaa sijoitussalkussa?
Brent-laatuinen raakaöljy on kallistunut sodan alusta noin 50 prosenttia ja maksaa nyt noin 110 dollaria barrelilta. Bousson mukaan hinnalla on yhä runsaasti nousuvaraa, jos kriisin mittakaava otetaan huomioon.
Sijoittajan kannalta ratkaisevaa ei ole pelkkä hinta vaan se, kuka pystyy myymään öljynsä tähän hintaan ilman, että toimitusketju kulkee Persianlahden läpi. Tämä erottelu on jakanut osakemarkkinan kahtia kevään aikana.
Voittajiksi ovat asettuneet tuottajat, joiden volyymi ei ole riippuvainen salmen läpi kulkevasta liikenteestä. Yhdysvaltalaiset supermajorit kuten Exxon Mobil ja Chevron hyötyvät korkeasta hinnasta samalla, kun niiden Permianin altaan ja kotimaisen liuskeöljyn tuotanto on suojassa fyysisiltä häiriöiltä.
Häviäjät löytyvät kuluttajateollisuudesta. Polttoaineelle herkät toimialat, ennen kaikkea lentoyhtiöt, ovat joutuneet puristukseen, kun lentopetrolin hinta on noussut ja Lähi-idän ilmatilan häiriöt ovat pakottaneet kalliisiin reittimuutoksiin.
Kannattaa pitää mielessä, ettei korkea öljynhinta ole automaattisesti yhtä kuin tuotto öljysektorilla. Eurooppalaiset jätit kuten Shell ja BP hyötyvät hinnannoususta, mutta niiden globaali logistiikka- ja nesteytetyn maakaasun verkosto on samaan aikaan kovan rasituksen alla.
Sodan voittajiin lukeutuvat myös puolustusyhtiöt. Gulfin jännitteet tahtovat kasvattaa puolustusmenoja, laivaston läsnäoloa ja investointeja merivalvontaan, mikä on heijastunut alan yhtiöiden kurssikehitykseen.
Kiinan varastot ovat villi kortti
Markkinassa on yhä puskureita jäljellä, mutta ne kuluvat nopeasti. JPMorgan ennakoi viime viikolla, että kehittyneiden talouksien kaupalliset öljyvarastot voivat lähestyä operatiivisia stressitasoja jo kesäkuun alussa. Saudi Aramco puolestaan varoitti, että bensiinin ja lentopetrolin varastot voivat painua kriittisen alas ennen kesää.
Yksi mahdollinen helpotusventtiili on Kiina, jonka varastojen arvioidaan käsittävän noin 1,2:ta miljardia barrelia. Sen avaaminen toisi markkinalle tilaa hengittää, mutta toisi mukanaan omat geopoliittiset mutkansa.
Sijoittajalle tilanne on epäsymmetrinen. Rauhansopimus ja salmen nopea avautuminen voisivat painaa hinnan alas yhtä jyrkästi kuin se on noussut, kuten keskiviikon kuuden prosentin pudotus muistutti. Jokainen päivä, jona virtaukset salmen läpi pysyvät tukossa, vie järjestelmää lähemmäs Horsnellin elokuuksi ajoittamaa rajaa.
Asetelma ei jätä juuri tilaa harmaan sävyille. Joko diplomatia purkaa kriisin ja hinnanlaskua seuraa nopeasti, tai puskurit ehtyvät ja markkina kohtaa pakotetun kysynnän tuhoutumisen, jossa hinta nousee niin korkealle, että osa kulutuksesta yksinkertaisesti katoaa.
Toistaiseksi markkina hinnoittelee jännitettä, ei ratkaisua. Se näkyy siinä, kuinka herkästi Brent reagoi jokaiseen Washingtonista ja Teheranista kantautuvaan signaaliin, vaikka mitään konkreettista ei vielä ole allekirjoitettu.
