Makrotalous

Nyt syntyi huoli energiapuun saatavuudesta

Suomi on luopumassa kivihiilen ja turpeen käytöstä energiatuotannossa nopealla tahdilla. Se lisää paineita puun energiakäytölle.

Tuore työ- ja elinkeinoministeriön AFRY:lta tilaama selvitys toteaa, että puupolttoaineet ovat kaukolämmön ja teollisuuden prosessilämmön tuotannon selkäranka vielä pitkään.

Selvityksen mukaan energiasektorilla on meneillään nopea siirtymä uusiutuvan energian käyttöön. Lämmön tuotannossa ja sen yhteydessä tapahtuvassa sähköntuotannossa vähennetään voimakkaasti tai siirrytään kokonaan pois fossiilista polttoaineista ja turpeesta, ja merkittävä osa näistä polttoainesta on tällä hetkellä korvautumassa metsähakkeella ja muilla biomassajakeilla.

Selvityksen mukaan puupolttoaineiden merkitys korostuu 2020-luvulla kivihiilen ja turpeen käytön poistuessa polttoainevalikoimasta. 

Energiatuotantolaitosten puunkysyntä nousee nykytasosta perusskenaariossa 30 prosenttia ja maksimiskenaariossa peräti 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Selvityksen mukaan tämä merkittävä kysynnän kasvu asettaa vaatimuksia kotimaisen metsähakkeen mobilisoinnille ja johtaa polttoainekustannuksien nousuun energiantuottajille. Kotimaan markkinoiden niukkuutta ja hintakehitystä tasataan tuontimarkkinoilta hankitulla biomassalla.

Huoltovarmuus- ja saatavuusriskejä

Tämä nopea muutos energiasektorin puun kysynnässä on nostanut esiin kaksi huolta. Ensinnäkin sen, että energiasektorin puunhankinta voi uhata metsäteollisuuden puunhankintaa. Toiseksi se voi johtaa myös kasvavaan energiapuun tuontiin ja sitä kautta vaikuttaa huoltovarmuuteen.

Ministeriön selvityksen mukaan myös kotimaisen energiapuun käyttöön liittyy huoltovarmuusriskejä.

Metsäteollisuuden suhdanteet ja puunkorjuun keliolosuhteet aiheuttavat tarjonnan vaihteluita, minkä lisäksi puun energiasisällön alentuminen varastoitaessa asettaa haasteita huoltovarmuudelle. Energiapuun toimitusketjujen ja varastoinnin kehittäminen onkin merkittävässä roolissa.

Vaikka lämmön tuotannossakin siirrytään entistä enemmän pois polttamiseen perustuvista ratkaisuista, tarvitaan Suomessa sekä kaukolämmön että teollisuuden energiantuotannossa vielä pitkään merkittäviä määriä polttoaineita.

Sanna Marinin hallitus päätti viime syksynä nostaa turpeen verotusta, koska turpeen käyttö lämmityspolttoaineena aiheuttaa yli 10 prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä. Verotuksen nousu ja nykyinen korkea päästöoikeuden hinta vievät turpeen energiapolttoa alas nopeasti ja energialaitokset ovat vähentäneet energiaturpeen ostamista.

Kivihiilen käytöstä luopuminen on vielä suurempi muutosvoima.

Edellinen Juha Sipilän (kesk.) hallitus päätti, että kivihiilen polttaminen loppuu Suomessa vuonna 2029. Kivihiilen merkitys kaukolämmön tuotannossa on Suomessa selvästi turvetta suurempi.

Energiateollisyys ry (ET) muistuttaa, että puupolttoaineet ovat edelleen tärkeässä roolissa myös 2030-luvulla, vaikka polttoon perustumattomat energiaratkaisut kehittyvät nopeasti. Energiateollisuus ry on energia-alan elinkeino- ja työmarkkinapoliittinen etujärjestö.

Energiapuumarkkinoiden toimivuus avainasemassa

ET:n mukaan energiapuun saatavuutta tulee edistää muun muassa nykyisen ja seuraavan metsätalouden kannustejärjestelmän sekä terminaalivarastojen kautta. Pohjoisessa välttämättömän lämmön tuottamisen polttoainevalikoima on supistumassa kovaa vauhtia, eikä puupolttoaineille ole hyviä vaihtoehtoja.

“Energiayhtiöt haluavat tuottaa uusiutuvaa energiaa, ja siksi energiapuun saatavuudesta pitää huolehtia”, toteaa Energiateollisuuden tuotannosta vastaava johtaja Jari Kostama

Kostamon mukaan energia-alan tavoitteena on, että lämmityksessä käytetään metsäteollisuuden käyttöön kelpaamatonta puuainesta. Sen saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan huomattavia panostuksia metsien hoitorästien purkamiseen, Kostama jatkaa.

Samanaikaisesti julkaistu Luonnonvarakeskuksen tekemä metsähakkeen riittävyyttä tarkastellut selvitys osoittaa, että teoriassa metsähake riittäisi turpeen energiakäytön korvaamiseen.

Käytännössä tämä voi olla hyvin haastavaa, ET väittää.

Ratkaiseva kysymys on, miten energiapuuta saadaan markkinoille. Selvitys nostaa lisäksi hyvin esille metsähakkeen kysynnän ja tarjonnan alueelliset erot, jotka käytännössä haastavat energiapuumarkkinan toimivuutta. Selvitys korostaa myös metsäteollisuuden kilpailukyvyn ja puun saatavuuden välisen yhteyden merkitystä.

Uusia teknologioita kaukolämmön tuotannossa tarvitaan

Metsäteollisuuden kilpailukyky määrittelee käytännössä sitä, miten kivihiilen ja turpeen korvautuminen puupolttoaineilla toteutetaan.

“Mikäli metsäteollisuus menestyy kansainvälisessä kilpailussa, tuotannon ja metsätalouden sivutuotteena saadaan myös energiakäyttöä varten markkinoille merkittävästi jalostukseen kelpaamatonta biomassaa. Jos kilpailukykyä heikennetään, riski jalostuskelpoisen ainespuun ohjautumiselle energiantuotantoon kasvaa. Tässä tilanteessa menetämme kansantaloudelle tärkeitä vientituloja”, toteaa Metsäteollisuus ry:n energiajohtaja Jyrki Peisa.

ET:n mielestä samanaikaisesti kotimaan toimien kanssa tulee varmistaa, ettei EU-lainsäädäntö tai Venäjän metsäpolitiikka estä tuontibiomassan saatavuutta. Järjestön mielestä tuontibiomassa turvaa osaltaan jo nykyisin kaukolämmön tuotantoa monen maakunnan alueella.

Nyt on vaarana, että Euroopan komissio haluaa tehdä biomassan kestävyyskriteerien täyttämisestä teknisesti niin haastavaa, että tuonti EU:n ulkopuolelta tyrehtyisi päästökauppaan kuuluvien laitosten piirissä. Tuontibiomassan kestävyyden osoittaminen on tärkeää. Kestävästi tuotettu biomassa ei saa jäädä byrokratian jalkoihin.

Energiateollisuus ja metsäteollisuus korostavat polttoon perustumattomien teknologioiden kehittämisen tärkeyttä. Nykyisten arvioiden mukaan polttoon perustumattoman kaukolämmön osuus nousee kymmenen vuoden kuluessa kolmeenkymmeneen prosenttiin. Uusien teknologioiden kehittyminen saattaa kasvattaa osuutta, mutta nykyistä energiapolitikkaa ei vielä voi perustaa näihin näkymiin.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös