Vaihtotase edelleen alijäämäinen, mitä se tarkoittaa?

Tilastokeskuksen mukaan vaihtotase oli alijäämäinen vuoden 2024 toukokuussa. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo laski yhdeksän prosenttia vuodentakaisesta. Pääomaa virtasi nettomääräisesti ulkomailta Suomeen.

Toukokuussa vaihtotase oli 0,1 miljardia euroa alijäämäinen ja 12 kuukauden liukuva summa oli 3,5 miljardia euroa alijäämäinen.

Vaihtotaseen alaeristä maksutaseen mukainen kauppatase oli 0,6 miljardia euroa ylijäämäinen. Maksutaseen mukainen tavaraviennin arvo laski yhdeksän prosenttia vuodentakaisesta ja oli 6,6 miljardia euroa. Maksutaseen mukainen tavaratuonnin arvo puolestaan laski 10 prosenttia vuodentakaisesta 6,0 miljardiin euroon. Palvelutase oli 0,6 miljardia euroa alijäämäinen.

Suomen vaihtotase on ollut alijäämäinen liki yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 alkaen, pois lukien koronavuodet 2020–21.

Vaihtotase on talouden tilinpidon erä, joka mittaa maan koko kansantalouden ulkomaisia tuloja ja menoja tietyn ajanjakson aikana.

Vaihtotase kuvaa siis kansantalouden ja ulkomaailman välistä rahavirtojen tasapainoa. Vaihtotaseen ylijäämä tarkoittaa, että maa vie enemmän tavaroita, palveluita ja pääomatuloja kuin tuo. Vaihtotaseen alijäämä puolestaan tarkoittaa, että maa tuo enemmän kuin vie. Tämä tasapaino vaikuttaa maan ulkoiseen velkaantumiseen.

Vaihtotase koostuu kolmesta pääkomponentista.

Kauppatase mittaa tavaroiden viennin ja tuonnin erotuksen. Jos viennin arvo ylittää tuonnin arvon, kauppatase on ylijäämäinen. Jos taas tuonti ylittää viennin, kauppatase on alijäämäinen.

Palvelutase mittaa palveluiden viennin ja tuonnin erotuksen. Se sisältää esimerkiksi matkailun, kuljetuspalvelut ja muita palveluita.

Ensitulojen ja tulojen uudelleenjaon tase sisältää pääasiassa korot, osingot ja palkat, joita maksetaan ulkomaille tai saadaan ulkomailta, sekä ulkomaille ja ulkomailta saadut tulonsiirrot kuten avustukset ja lahjat.

Miksi siis pitkään kestävä vaihtotaseen alijäämä on ongelma?

Se on ongelma siksi, että vaihtotaseen alijäämä johtaa ulkomaisen velan kasvuun. Sen lisäksi vaihtotaseen alijäämä voi heijastaa talouden rakenteellisia ongelmia, kuten kilpailukyvyn puutetta, alhaista säästämisastetta tai liiallista kulutusta suhteessa tuotantoon. Tällaiset epätasapainot voivat tehdä taloudesta haavoittuvaisen ulkoisille shokeille.

Tosin oleellista on myös se, mihin kansantalous alijäämänsä käyttää. Jos alijäämä johtuu investoinneista, jotka tuottavat tulevaisuudessa tuottoa, se voi olla vähemmän ongelmallista. Sen sijaan, jos alijäämä johtuu kulutuksesta, se voi johtaa talouden kestämättömiin ongelmiin pitkällä aikavälillä.

Suomen Pankin osastopäällikkö Juha Kilponen toteaa artikkelissaan, että vaihtotaseen pitkäaikaista alijäämää voidaan rahoittaa ja ylläpitää pitkäänkin, jos sen peilikuvana kansantalouden alhainen säästäminen johtuu tuotantopotentiaalia kasvattavista investoinneista.

Tilanne on kuitenkin Kilposen mukaan Suomessa kuitenkin nurinkurinen.

”Vaihtotaseen alijäämä näyttää heijastavan ennemminkin julkisen sektorin kroonisesta elvyttämisestä (budjetin alijäämästä) johtuvaa ylikuluttamista tuotannollisten investointien kustannuksella, mikä heikentää talouden kasvumahdollisuuksia entisestään”, hän toteaa.

Vaihtotaseen alijäämä ei siis johdu siitä, että Suomen kansantalous panostaisi tulevaisuuden kasvuun.

Kilposen mielestä talouspoliittiset johtopäätökset tilanteesta ovat selvät.

”Julkisen talouden tasapainon saavuttamisen tulee olla finanssipolitiikan ykkösprioriteetti. Finanssipolitiikan toimet on kohdennettava niin, että ne piristävät tulevaa talouskasvua, vaikka se tulisi lyhyen aikavälin kasvun kustannuksella.”