Donald Trump on käynnistänyt toisella presidentin virkakaudellaan ennennäkemättömän voimakkaat kauppapoliittiset toimet asettamalla tulleja keskeisille kauppakumppaneilleen.
Kauppataseen epätasapaino on Trumpille keskeinen huolenaihe, ja hän on jo varhain toisella kaudellaan asettanut aggressiivisia tulleja EU:lle, Meksikolle, Kiinalle ja Kanadalle.
Trump on antanut määräyksen 25 prosentin lisätulleista kaikelle teräkselle ja alumiinille, joka tuodaan Kanadasta Yhdysvaltoihin. Presidentti oli jo aiemmin määrännyt Kanadan teräkselle ja alumiinille 25 prosentin tullit.
Trump on myös ilmoittanut 25 prosentin tuontitullista EU:sta Yhdysvaltoihin tuotavalle alumiinille ja teräkselle 12. maaliskuuta alkaen.
Yhdysvaltain presidentti ilmoitti torstaina asettavansa 200 prosentin tullin kaikille viineille ja muille alkoholituotteille, jotka tulevat EU-maista, ellei unioni poista tullejaan viskiltä. Tämä ilmoitus seurasi keskiviikkona annettua uhkausta vastata Euroopan omiin vastatoimiin, jotka kohdistuvat Washingtonin asettamiin 25 prosentin teräs- ja alumiinitulleihin.
Lisäksi hän korotti kiinalaisten tuotteiden tulleja yhteensä 20 prosenttiin, johon Kiina vastasi asettamalla 10-15 prosentin tullit amerikkalaisille maataloustuotteille.
”Itse aiheutettu kriisi”
Markkinoilla vallitsee nyt kasvava huoli siitä, että Trumpin tullikorotukset ja geopoliittiset mullistukset pysäyttävät talouden, joka on tähän asti yllättänyt epäilijät vahvuudellaan. Tullipelot ovat ajaneet pörssejä laskuun.
Finanssitalo deVere Groupin toimitusjohtaja Nigel Green näkee tullisodan synkässä valossa.
”Donald Trumpin kauppapolitiikka ei ole enää pelkkä strategia – siitä on tullut itse aiheutettu kriisi”, hän varoittaa sijoittajakirjeessään.
”Hänen tullipohjainen talouspelinsä työntää Yhdysvallat niin syvään kuoppaan, että edes Amerikka ei ehkä kykene sieltä nousemaan”, Green toteaa.
Greenen mukaan vahinko on jo tapahtunut.
”Markkinoiden epävarmuus on jättänyt jälkensä, sijoittajien luottamus on saanut iskun, ja yritykset kamppailevat kustannusten kanssa, joita ne eivät itse aiheuttaneet.”
Vaikka Trump väittää neuvottelevansa, todellisuus on paljon Greenen mukaan sekavampi.
”Ristiriitaiset viestit, arvaamattomat politiikkamuutokset ja epäjohdonmukaiset lausunnot pitävät maailmanmarkkinat jatkuvassa jännityksessä. Hän väittää, että tullit pakottavat parempiin sopimuksiin, mutta sijoittajat näkevät vain kasvavia kustannuksia, järkkyneitä toimitusketjuja ja maailman, joka etenee ilman Yhdysvaltoja.”
Greenen mukaan jokainen viivästys, jokainen politiikan suunnanmuutos ja jokainen äkillinen tullikorotus aiheuttaa uuden järkytyksen jo ennestään hauraaseen järjestelmään.
”Tämä on sijoittajille äärimmäisen turhauttavaa. Markkinat eivät reagoi vain tekoihin, vaan myös uskottavuuteen. Ja tällä hetkellä uskottavuus on kortilla.”
Osakemarkkinat, jotka olivat aiemmin Trumpin talousviestinnän kulmakivi, ovat joutuneet ympäristöön, jossa jokainen twiitti, hetken mielijohteesta annettu lausunto ja retoriikan muutos voi liikuttaa miljardeja.
Trumpin kauppapolitiikka on luonut jo pysyviä muutoksia
Vaikka Trump muuttaisi kurssiaan huomenna, hänen tullisotansa pitkäaikaiset vaikutukset ovat jo juurtuneet, deVeren toimitusjohtaja uskoo.
Yhdysvaltalaiset yritykset ovat jo sopeutuneet korkeampiin hankintakustannuksiin. Kuluttajat tuntevat jo hintojen nousun. Valmistusteollisuus on jo mukauttanut toimitusketjujaan, usein etsien vakautta Yhdysvaltojen ulkopuolelta.
”Yritykset eivät toimi poliittisten syklien mukaan, vaan suunnittelevat vuosia eteenpäin. Trumpin kauppapolitiikan arvaamattomuus on pakottanut yritykset varautumaan tulevaisuuteen, jossa Yhdysvallat ei ole enää luotettava kauppakumppani. Osa näistä muutoksista on pysyviä.”
Luvut puhuvat puolestaan. Kiinasta tulevat tuontimäärät ovat deVere Groupin mukaan laskeneet jyrkästi, mutta tuotanto ei ole siirtynyt takaisin Yhdysvaltoihin – sen sijaan yritykset ovat siirtäneet valmistusta muihin edullisiin maihin, kuten Vietnamiin, Intiaan ja Meksikoon.
Epävarmuuden hinta ei ole pelkkää teoriaa. Kauppakiistat aiheuttavat markkinoiden volatiliteettia eli hintaheiluntaa, joka vaikuttaa kaikkiin omaisuusluokkiin. Kehittyvät markkinat, hyödykkeet ja valuutat reagoivat hallintoon, joka näyttää kiinnostuneemmalta häiriöistä kuin vakaudesta.
Dollari on aiempaa haavoittuvampi
Jopa Yhdysvaltain dollari, jota on pitkään pidetty äärimmäisenä turvasatamana, alkaa osoittaa merkkejä levottomuudesta. Viime aikoina dollari on heikentynyt euroon nähden.
Sijoittajat seuraavat tarkasti, kuinka kauppajännitteet leviävät laajempiin taloushuoliin, kuten kuluttajaluottamukseen ja yritysten tuloksiin.
Heikompi dollari saattaa hyödyttää joitakin aloja, mutta tällä kertaa tilanne ei ole hallinnassa – se johtuu siitä, että maailmanlaajuiset sijoittajat kyseenalaistavat Yhdysvaltain politiikan tulevaisuuden.
”Tullit eivät ole enää ainoa ongelma. Itse arvaamattomuus on jättänyt pysyvän jäljen globaaliin kauppaan”, sanoo deVeren toimitusjohtaja.
Muut maat tekevät strategisia suunnanmuutoksia tullien vuoksi.
”Kun Yhdysvallat leikkii politiikkaa tulleilla, muut maat solmivat sopimuksia, rakentavat liittoutumia ja luovat uusia taloudellisia rakenteita, jotka eivät ole riippuvaisia Washingtonista. Eurooppa ja Aasia vahvistavat yhteistyötään. Britannia määrittelee uudelleen kauppastrategiaansa Brexitin jälkeen. Kiina vakiinnuttaa asemaansa talousmahtina huolimatta Yhdysvaltain yrityksistä rajoittaa sen vaikutusvaltaa”, Green luettelee.
Maailman kauppavirrat mukautuvat tilanteeseen, jossa Yhdysvallat ei ole enää se hallitseva toimija, joka se kerran oli.
”Tämä muutos tapahtuu parhaillaan, se on mitattavissa, ja sen kääntäminen tulee olemaan yhä vaikeampaa”, Green arvioi.
Menneisyydestä ”kopioidussa” talouspolitiikassa on unohdettu, että muu maailma ei halua palata sadan vuoden taakse.
Maailman suurimmilla markkinoilla on jo nyt nähty hiljenemisen merkkejä ja todennäköisesti ne pahenevat kun tullit nostavat hintoja ja joissakin tapauksissa lopettavat maahantuonnin kokonaan.
”Perinteisen taloustieteen” teorioiden mukaan inflaatio ja työttömyys leikkaavat toisiaan. Nyt tilanne on eri, koska tuotanto ei sijaitse kotimaassa vaan ulkomailla.
Jotain kuitenkin kertoo Piilaakson jättien voimasta se, että vielä nykytilanteessa tekevät kasvavia voittoja.
Toivottavasti nykyinen maan johto ei tärvele niitäkin, se siirtäisi teknologisen johtajuuden Kiinaan.
Todennäköisesti edellä mainittu laskisi kynnystä voimankäytölle Taiwanin kysymyksessä.