Harva johtohenkilö selviää työelämästä ilman hetkeä, jolloin jokin menee näkyvästi pieleen – olipa kyse lipsahduksesta kameran edessä, virhearviosta kokoushuoneessa tai epäonnistuneesta strategiaviestistä.
Menestyjät eivät kuitenkaan pyri välttelemään virheitä. He osaavat hyödyntää niitä. Kuten Microsoftin perustaja Bill Gates on todennut: ”On hyvä juhlia onnistumista, mutta paljon tärkeämpää on ottaa opiksi epäonnistumisista.”
Startupeista pörssiyhtiöihin nolot hetket voivat jäädä elämään otsikoihin tai viraaleihin somekommentteihin. Tunteet ottavat vallan. Epäonnistuminen herättää häpeää ja pelkoa maineen menetyksestä: Miltä tämä näyttää ulospäin? Onko maine lopullisesti menetetty?
Useimmat brändit ja johtajat kohtaavat nämä kysymykset jossain vaiheessa. Ratkaisevaa ei ole se, että virheitä sattuu – vaan se, miten niihin reagoidaan.
Julkisen epäonnistumisen oppitunnit
Epäonnistuminen voi ravistella syvältä. Se horjuttaa itseluottamusta, kyseenalaistaa ammatillista arvoa ja käynnistää puolustusreaktion: maine on pelastettava nopeasti.
Inc. tuo esiin esimerkin urheiluvaatejätti Adidasin yhteistyöstä räppäri ja muotisuunnittelija Kanye Westin kanssa. Kumppanuus toi yhtiölle pitkään kaupallista menestystä, mutta päättyi vuonna 2023 brändin maineen kyseenalaistamiseen ja miljarditappioihin, kun West esitti antisemitistisiä ja rasistisia kommentteja julkisuudessa. Adidasin ongelmaksi koitui se, että he epäröivät reagoida nopeasti artistin lausuntoihin ja viivyttely tulkittiin käytöksen hyväksynnäksi.
Samankaltainen kriisi koetteli yhdysvaltalaista kuntoilulaitevalmistaja Pelotonia, joka on tunnettu interaktiivisista kuntopyöristään ja digitaalisista treenipalveluistaan. Yrityksen hidas reagointi juoksumattojen turvallisuusongelmiin – mukaan lukien useisiin loukkaantumisiin – johti merkittävään luottamuksen menetykseen ja julkiseen kohuun. Nopeampi toiminta olisi voinut estää kriisin laajenemisen.
Kun Britannian valtiovarainministeri Rachel Reeves liikuttui kyyneliin parlamentissa, hän selitti myöhemmin tilanteen johtuneen henkilökohtaisista syistä. Inhimillinen reaktio, mutta tunteet voivat joutua nopeasti julkisen arvioinnin kohteeksi. Johtajan pienikin tunteen ilmaus saatetaan tulkita heikkoudeksi, epäpätevyydestä kertovaksi tai jopa laskelmoiduksi eleeksi – silloinkin, kun kyse on aidosta reaktiosta.
Toiset taas kääntävät tilanteen edukseen. Mark Cuban, yksi Shark Tank -ohjelman sijoittajista, kuuli, että osa hänen NBA-joukkueensa Dallas Mavericksin työntekijöistä joutui turvautumaan sosiaalitukeen. Hän reagoi nopeasti palkankorotuksilla ja käänsi nolon paljastuksen viestiksi vastuullisesta johtajuudesta.
Häpeä voi auttaa – kun sen kohtaa oikein
Häpeä mielletään usein heikkoudeksi. Mutta oikein kohdattuna se voi olla merkki siitä, että ihminen ymmärtää, missä on astunut harhaan ja että hän välittää. Se toimii moraalisena kompassina: häpeä kertoo, milloin on poikettu arvoista tai vältetty vastuuta.
Johtamisessa, jossa tunneyhteys on tärkeä, tällaisella reaktiolla voi olla suuri merkitys. Se voi jopa vahvistaa luottamusta.
Gallupin mukaan vain 39 prosenttia yhdysvaltalaisista työntekijöistä kokee, että joku työpaikalla todella välittää heistä. Siksi empaattisuus on johtajalle tärkeä ominaisuus. Rehellinen suhtautuminen virheisiin ei heikennä – se vahvistaa uskottavuutta. Harvard Business Review’n mukaan johtajat, jotka myöntävät virheensä, nähdään pätevämpinä ja luotettavampina kuin ne, jotka selittelevät tai vierittävät syyn muualle.
Epätäydellisyys tekee johtajasta inhimillisen – ja juuri siihen ihmiset samaistuvat. Häpeän fyysiset merkit, kuten punastuminen tai äänen värinä, voivat olla yllättävän tehokkaita myös neuvotteluissa. Ne osoittavat, että tilanne merkitsee. Tärkeintä on, että häpeä koetaan ohimenevänä tunteena, ei pysyvänä olotilana.
Miten tilanteesta pääsee eteenpäin
Toipuminen nolosta hetkestä ei vaadi monimutkaisia strategioita, mutta se vaatii harkintaa ja toimintaa. Ennen kaikkea on tärkeää hyväksyä, että virheitä sattuu kaikille.
BBC:n politiikkatoimittaja Laura Kuenssberg kertoi avoimesti lähettäneensä haastattelun valmistelumuistion vahingossa suoraan silloiselle pääministeri Boris Johnsonille. Muistiot sisälsivät toimittajan omia kysymyksiä ja huomioita, joita yleensä ei jaeta etukäteen. Tapaus jäi lyhyeksi maininnaksi – eikä johtanut julkiseen kriisiin.
Häpeän tunnetta voi usein lievittää huumorilla ja itseironialla. Kun johtaja osaa keventää tunnelmaa, yleisökin reagoi pehmeämmin. Samalla on hyvä muistaa, että tilanne tuntuu usein itsestä paljon nolommalta kuin miltä se ulospäin näyttää.
On tärkeää ymmärtää, että virheet eivät määritä ihmisen identiteettiä. Johtaja, joka uskaltaa myöntää virheensä, osoittaa inhimillisyyttä ja kypsyyttä. Rohkeus olla keskeneräinen rakentaa usein vahvempaa uskottavuutta kuin virheettömyyden esittäminen. Kun reaktio perustuu aidolle oppimiselle eikä kasvojen pelastamiselle, se vahvistaa luottamusta.
Lopulta kyse ei ole täydellisyydestä, vaan siitä, että toimii oikein silloin, kun sillä on eniten merkitystä. Oikein kohdattuna virheiden kohtaaminen voi olla uuden vaiheen alku, ei loppu.
Lähde: Inc.
