Lahjavero on merkittävä osa Suomen verojärjestelmää, ja se saattaa tulla vastaan odottamattomissa tilanteissa.
Lahjaveron määrä perustuu kolmeen tekijään: lahjan arvoon, lahjanantajan ja lahjansaajan sukulaisuussuhteeseen sekä lahjaverotaulukon veroluokkiin.
Lahjaveron veroluokkia on Suomessa kaksi, ja kummallekin on omat veroasteikkonsa, jotka perustuvat lahjan suuruuteen ja lahjanantajan ja -saajan väliseen sukulaisuussuhteeseen. Ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvat lähimmät sukulaiset, kuten puoliso ja suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevat perilliset (esimerkisi lapset, vanhemmat, isovanhemmat). toiseen veroluokkaan kuuluvat kaikki muut, kuten sisarukset, serkut, ystävät ja vieraat ihmiset.
Vuonna 2025 lahjaveron veroprosentit ja peruserät määräytyvät seuraavasti:
| Lahjan arvo (euroa) | I veroluokka (lähimmät sukulaiset) | II veroluokka (muut) |
| 5 000–25 000 | 100 € + 8% ylimenevästä osasta | 100 € + 19% ylimenevästä osasta |
| 25 000–55 000 | 1 700 € + 10% ylimenevästä osasta | 3 900 € + 25% ylimenevästä osasta |
| 55 000–200 000 | 4 700 € + 12% ylimenevästä osasta | 11 400 € + 29% ylimenevästä osasta |
| 200 000–1 000 000 | 22 100 € + 15% ylimenevästä osasta | 53 450 € + 31% ylimenevästä osasta |
| Yli 1 000 000 | 142 100 € + 17% ylimenevästä osasta | 301 450 € + 33% ylimenevästä osasta |
Lahjavero ei koske vain yhtä suurta siirtoa, vaan myös tilanteita, joissa useita pienempiä lahjoja annetaan samalle vastaanottajalle lyhyessä ajassa ja ne yhteensä ylittävät rajan. Tämä niin sanottu kolmen vuoden sääntö on lahjaveron ehkä tunnetuin, mutta myös eniten väärinymmärretty piirre.
Esimerkiksi jos vanhempi antaa lapselleen 3 000 euroa vuonna 2025 ja toisen 3 000 euron lahjan vuonna 2026, lasketaan nämä yhteen ja lahjavero määräytyy koko summasta.
Asuntokauppa alihintaan saattaa johtaa lahjaveron maksuun
Lahjavero saattaa tulla vastaan esimerkiksi kiinteistön tai asunnon kaupassa.
Jos vanhempi myy asunnon jälkeläiselleen alle käyvän arvon, kyseessä on niin sanottu lahjanluonteinen kauppa, jos kauppahinta on enintään 75 prosenttia asunnon käyvästä arvosta. Silloin erotusta käyvän arvon ja maksetun hinnan välillä käsitellään lahjana, josta ostaja on velvollinen maksamaan lahjaveroa perintö- ja lahjaverolain mukaisesti.
Esimerkiksi jos asunto, jonka käypä arvo on 200 000 euroa, myydään lähiomaiselle 130 000 eurolla, erotus 70 000 euroa katsotaan lahjaksi. Tästä summasta maksetaan lahjavero aivan kuten vastaavan suuruisesta rahalahjasta.
Tässä esimerkissä vero lahjasta 1. veroluokassa on 6 500 euroa. Jos kauppahinta olisi yli 150 000 euroa, eli yli 75 prosenttia käyvästä arvosta, lahjaveroa ei määrättäisi.
Moni ei tule ajatelleeksi kauppahinnan alitusta lahjaksi, mutta verottaja näkee sen varallisuuden siirtona ilman täyttä vastiketta.
Markkina-arvon arvioinnissa taas riippumaton arviokirja kiinteistön tai muun omaisuuden arvosta voi säästää tuhansia euroja veroissa ja vähentää riitatilanteiden riskiä verottajan kanssa.
Lapsen velkojen maksu on lahja
Myös lasten velkojen maksu voi johtaa lahjaveron maksuun.
Toisen henkilön velanmaksu on lahja ja siihen pätevät samat säännöt kuin muihinkin lahjoihin.
Jos vanhempi maksaa lapsensa velan ilman, että syntyy aito velkasuhde maksajan ja lapsen välille, tulkitaan maksettu määrä lahjaksi, josta seuraa lahjaverovelvollisuus.
Lahjavero tulee maksettavaksi, jos kolmen vuoden aikana saadut lahjat samalta henkilöltä ylittävät 5 000 euron rajan. Tällöin lahjansaajan tulee tehdä lahjaveroilmoitus ja maksaa lahjavero perintö- ja lahjaverolain mukaisesti.
Jos taas maksaja ja jälkeläinen sopivat todellisesta velkasuhteesta, esimerkiksi laativat velkakirjan ja maksajan sijaan jälkeläinen on jatkossa velkaa maksajalle, kyse ei ole lahjasta vaan velan siirrosta, eikä lahjaveroa tällöin määrätä.
Veronmaksajien verojuristi Miika Härkönen selventää, että lapsen asuntovelan pois maksaminen on mahdollista toteuttaa ilman lahjaveroseuraamuksia siten, että vanhempi maksaa lapsensa velan pankille, jolloin vanhempi tulee vastaavasti velkojan asemaan. Tällöin tulee vanhemman laatia lapsen kanssa velkakirja, jotta asia voidaan näyttää tarvittaessa toteen.
Tilanne muuttuu lahjaksi siinä vaiheessa, jos velka myöhemmin annetaan anteeksi, eli esimerkiksi vanhempi luopuu oikeudestaan periä saatavat takaisin. Tällöin anteeksi annettua velkaa verotetaan lahjana.
Ratkaisevaa on siis, muodostuuko aidosti takaisinmaksettava velkasuhde vai ei. Jos velan maksu on lopullinen eikä takaisinmaksua edes tavoitella, kyseessä on lahjaveroa aiheuttava lahja, vaikka maksaminen kohdistuisi suoraan velkojan tilille eikä rahaa annettaisi jälkeläisen vapaaseen käyttöön.
Lue myös tämä: Hallintaoikeus voi olla keino alentaa lahjaveroa merkittävästi
