Tulokset perustuvat 2 087 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Yli puolet eli 52 prosenttia suomalaisista alentaisi perintöveroa, kun taas kolmannes eli 31 prosenttia jopa tuntuvasti. Vain 13 prosenttia suomalaisista kiristäisi perintöveroa. Kolme kymmenestä (30 %) pitäisi veron nykyisellään.
Perintöveron alentaminen saa tukea sekä hallitus- että oppositiopuolueiden äänestäjiltä. Hallituspuolueiden äänestäjistä kaksi kolmesta (64 %) kannattaa perintöveron keventämistä. Myös oppositiopuolueiden äänestäjistä useampi keventäisi perintöveroa kuin kiristäisi sitä, lukuun ottamatta vasemmistoliiton äänestäjiä.
”Suomalaisten toive perintöveron alentamisesta antaa hallitukselle selvän viestin käynnissä olevaan verosta luopumista koskevaan selvitystyöhön”, kommentoi EVAn johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää tuloksia.
Voimakkaimmat kevennystoiveet paikantuvat 36–55-vuotiaisiin suomalaisiin, joita perintövero todennäköisimmin koskettaa henkilökohtaisesti.
Perintövero koetaan usein epäreiluksi, sillä sen maksaminen aiheuttaa usein käytännön hankaluuksia. Näin käy erityisesti silloin, kun peritty omaisuus ei ole rahaa, vaan esimerkiksi kiinteistöjä tai osakkeita. Pahimmassa tapauksessa peritty omaisuus täytyy myydä perintö- ja lahjaveron maksamiseksi.
Petteri Orpon hallitus pidensi vuoden 2024 alusta lähtien perintöveron maksuaikaa kahdesta vuodesta kymmeneen vuoteen. Veron eräpäivien aikataulu ei muutu entisestä, vaan käytännössä muutos tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perintöveroa ei peritä ulosotossa ennen kuin veron ensimmäisestä eräpäivästä on kulunut 10 vuotta. Verosta pitää kuitenkin maksaa viivästyskorkoa heti eräpäivästä lähtien.
Mikäli perintö- ja lahjaverosta luovuttaisiin, se korvattaisiin hallitusohjelman mukaan perintönä tai lahjana saadun omaisuuden luovutusvoittojen verotuksella Ruotsin mallin mukaisesti.
”Yritysten häiriöttömän toiminnan ja kotimaisen omistajuuden tukemiseksi on olennaisen tärkeää, ettei perintö- ja lahjavero muodostu esteeksi sukupolven vaihdoksille yritystoiminnassa”, päättää Kujanpää.
Perimysjärjestyksen mukaan perintö kuuluu ensi sijassa rintaperillisille. Rintaperillisiä ovat perittävän lapset ja heidän jälkeläiset. Rintaperillinen on oikeutettu saamaan testamentista huolimatta puolet siitä, mitä hän muutoin perisi – eli kyseessä on niin sanottu lakiosa.
Perintöveron suuruus riippuu siitä, kuinka läheinen sukulainen perinnönsaaja oli perittävälle. Sukulaisuuden perusteella perinnönsaajat jaetaan kahteen veroluokkaan: I-veroluokkaan ja II-veroluokkaa.
Kyseisestä verosta (perintövero) pitäisi luopua kokonaan lukuisista koko yhteiskuntaa hyödyntävistä syistä.
Mikäli Suomessa ei saa vaurastua, niin meiltä muuttaa aloitekykyinen väestö pääomineen (myös henkinen pääoma on arvokasta) muualle.
Mikäli Suomeen voisi kertyä ajan myötä yksityisille henkilöille huomattavia varallisuuksia tarkoittaisi se myös ostovoimaa, yksityisiä sijoittajia ja vahvistuvia perheyrityksiä.
Patologisen kateuden sijaan kannattaisi nähdä vaurastuva kansantalous voimavarana.
Suomessa on vuosikymmeniä valtio ”imuroinut” pääomia niitä luovilta tahoilta ja sitten käyttänyt nämä ryöstetyt rahat enemmän tai vähemmän typerästi.
Malliesimerkki on miljardihanke rautateiden puolella Helsingin ja Turun välillä. Siis yhteys joka hoituu jo nyt erinomaisesti lähes uutta moottoritietä pitkin.
Yleisesti ottaen tehokkuustappiot ovat huomattavia, kun kannattavaa toimintaa verotetaan, jotta voitaisiin ostaa vaaleissa ääniä tukemalla taloudellisesti kannattamatonta toimintaa.
Uskallan väittää edellä mainitun olevan yksi syy siihen, että kansantaloutemme on Euroopan heikoimpien joukossa kun tarkastellaan kasvua.
Kaiken lisäksi Eurooppa on jäämässä taloudellisessa kilpailussa Aasian ja Yhdysvaltojen jalkoihin, osittain omaa byrokraattisuuttaan.