Kyselyyn osallistuu tyypillisesti 100–250 suurten kansainvälisten rahastoyhtiöiden salkunhoitajaa. Tulokset kuvaavat sijoittajien näkemyksiä muun muassa makrotalouden kehityksestä, sijoitusallokaatiosta eri omaisuusluokkiin, alue- ja sektoripreferensseistä sekä markkinoiden suurimmista riskeistä.
Kysely antaa viitteitä sijoittajien riskinottohalukkuuden vaihteluista sekä lyhyen aikavälin markkinatrendeistä.
BofA:n elokuun rahastonhoitajakyselyn mukaan kehittyvien markkinoiden osakkeet nähdään tällä hetkellä houkuttelevasti hinnoiteltuina, kun taas amerikkalaiset osakkeet koetaan selvästi yliarvostetuiksi.
Nettomääräisesti 49 prosenttia vastaajista arvioi, että kehittyvien markkinoiden osakkeet ovat aliarvostettuja ja nettomääräisesti 37 prosenttia on ylipainossa kehittyvien markkinoiden osakkeissa – korkein lukema sitten helmikuun 2023. Taustalla ovat Kiinan talouskasvun mahdollinen piristyminen ja heikentynyt Yhdysvaltain dollari.
Heikompi dollari voi tukea kehittyvien maiden sijoituksia kolmella tavalla: ensinnäkin se helpottaa valtioiden ja yritysten dollarimääräisen velan hoitoa, toiseksi se antaa keskuspankeille liikkumavaraa keventää rahapolitiikkaa ilman rahoitusolojen kiristymistä, ja kolmanneksi raaka-aineet noteerataan tyypillisesti dollareissa, jolloin heikompi dollari tukee niiden hintakehitystä. Monet kehittyvät maat ovat raaka-ainevetoisia talouksia.
Kehittyvien markkinoiden tuottokehitys tukee sijoittajakiinnostusta
Kehittyvien markkinoiden suosion taustalla voi osittain olla niiden vahva kuluvan vuoden tuottokehitys. MSCI:n kehittyvien markkinoiden indeksi on noussut dollareissa 17,5 prosenttia vuoden alusta, kun S&P 500 -hintaindeksin pisteluku on kohonnut 8,6 prosenttia.
Lisäksi kehittyvien markkinoiden arvostustaso on yhä verrattain maltillinen, erityisesti suhteessa Yhdysvaltoihin: esimerkiksi CAPE-kerroin (Shillerin P/E-luku) oli 17,6x heinäkuun lopussa, kun pitkän aikavälin (2001–) keskiarvo on 15,2x.
Rahastonhoitajat kokevat, että Yhdysvaltain osakemarkkinan tilanne on haastava. Ennätykselliset 91 prosenttia pitää amerikkalaisia osakkeita yliarvostettuina. Siitä huolimatta sijoittajat lisäsivät Yhdysvaltain osakepainoa: nettoalipaino pieneni 23 prosentista 16 prosenttiin.
Käteisen osuus salkuissa on vain 3,9 prosenttia. Historiallisesti alle neljän prosentin käteispaino on ennakoinut heikompia osaketuottoja ja edeltänyt kurssilaskuja muun muassa alkuvuonna 2002 (IT-kuplan jälkeen) ja helmikuussa 2011 (ennen euroalueen kriisiä).
Toisaalta globaali osakeallokaation paino ei ole poikkeuksellisen korkea. Elokuussa se nousi kuitenkin neljättä kuukautta peräkkäin ja oli nettomääräisesti 14 prosenttia ylipainossa, kun heinäkuussa vastaava lukema oli neljä prosenttia. Nykyinen taso on silti selvästi alle 24 vuoden keskiarvon, joka on nettomääräisesti 25 prosentin ylipaino, ja selvästi alle joulukuun 2024 huipun, jolloin ylipaino oli 49 prosenttia.
Kauppasodan seuraukset – merkittävä riski globaalille taloudelle
Makrotalouden osalta salkunhoitajien katse on edelleen Fedissä. Presidentti Trumpin painostus koronlaskuihin korostaa keskuspankkiriskin poliittista ulottuvuutta. Kyselyssä 54 prosenttia arvioi, että seuraava Fedin pääjohtaja voisi turvautua määrälliseen elvytykseen tai korkokäyrän kontrolliin velkataakan helpottamiseksi.
Hidastuvan kasvun oloissa sijoittajat odottavat pehmeää laskua: 68 prosenttia pitää sitä todennäköisimpänä, 22 prosenttia arvioi “no landing” -skenaarion ja vain viisi prosenttia näkee kovan laskun. Inflaatio-odotukset kuitenkin nytkähtivät kolmen kuukauden huipulle: nettomääräisesti 18 prosenttia odottaa inflaatio kiihtyvän globaalisti.
Rahastonhoitajat pitävät suurimpina häntäriskeinä kauppasodan aiheuttamaa globaalia taantumaa (vastaajista 29 prosenttia), sitkeää inflaatiota, joka estäisi Fedin laskut (27 prosenttia), korkotuottotason hallitsematonta nousua (20 prosenttia), tekoälykuplaa osakkeissa (14 prosenttia) ja dollarin arvon rapautumista (kuusi prosenttia).
Ruuhkaisimmat sijoitusideat – “Magnificent Seven”, dollarin shorttaaminen ja kullan ostaminen – alleviivaavat, että salkuissa on samoja, mahdollisesti ahtaiksi käyviä ovia.
Nettomääräisesti vastaajista peräti 41 prosenttia arvioi, että globaali talouskasvu hidastuu seuraavan 12 kuukauden aikana. Heinäkuussa niin uskoi 31 prosenttia.
Euroopan markkinan into on laantunut alkuvuodesta, vaikka rahastonhoitajien mukaan seuraavan 12 kuukauden tuottonäkymät ovat yhä hyvät. Nettomääräisesti 15 prosenttia odottaa kurssinousua lähikuukausina (heinäkuussa 37 prosenttia), mutta 88 prosenttia näkee nousuvaraa vuoden horisontilla.
Silti ylipaino Euroopassa laski 41 prosentista 25 prosenttiin, ja yli puolet (54 prosenttia) uskoo maanosan rakenteellisen alisuoriutumisen jatkuvan poliittisten vastatuulten ja heikomman tuloskasvun vuoksi.
Sektoreista pankit ja vakuutukset ovat selkeässä ylipainossa, kun taas autot ja vähittäiskauppa ovat merkittävässä alipainossa.
Sijoitustyylitasolla syklisten etumatka hiipui: nettomääräisesti pieni enemmistö (yksi prosentti) odottaa alituottoa defensiiveihin nähden, kun edellisessä kyselyssä selvä enemmistö odotti ylituottoa.
Vahvistuvaan taloussuhdanteeseen uskoo nettomääräisesti 35 prosenttia (aiemmin 44 prosenttia), ja tärkeimpinä katalyytteina nähdään Saksan finanssielvytystä (69 prosenttia) ja EKP:n rahapolitiikan keventämistä (12 prosenttia).
Hyvä juttu !
Hieman jäi ”auki” se, miten heikentyvä dollari tukee raaka-aineiden hintakehitystä. Tuleeko se johdannaismarkkinoiden kautta ?
FED:llä on kaksoismandaatti, eli vaatimuksia kevyemmästä raposta voidaan perustella työllisyydellä.
Se millä viiveellä korkopolitiikka vaikuttaa työllisyyteen on hyvin monisyinen kysymys.
Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu (jälleen). Kiitos siitä.
Moi, kiitos! Lyhyesti: koska suurin osa raaka-aineista noteerataan dollareissa, dollarin heikkeneminen tekee niistä suhteellisesti halvempia muissa valuutoissa, mikä lisää kysyntää ja tukee hintakehitystä.
Moi! Hankitaanko vielä nykyäänkin raaka-aineita varastoon suhdanteista riippumatta?
Koronakriisin aikana osa öljyyn sijoittaneista teki valtavat tappiot kun olivat ostaneet suuria eriä öljyä, mille ei löytynyt ostajaa kun ne keillä oli mahdollisuus varastoida olivat ostaneet edullista öljyä varastot täyteen.
Osa öljystä piti myydä jopa negatiiviseen hintaan koska ostajilla oli varastointivelvoite ja varastot olivat täynnä edullista öljyä.
Strategiset metallit ovat sitten asia erikseen.
Rakennusalaa en tunne lainkaan, mutta olen ymmärtänyt että siellä kysynnän moottoreina ovat työllisyys ja lainarahan hinta. Vaikuttavatko raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat siis niin paljon taloudessa? Saattaa olla että kun edellisestä raaka-ainepohjaisesta inflaatiosta on aikaa niin niiden hintatason merkitystä ei tutkimatta asiaa oikein hahmota.
Mitenköhän paljon raaka-ainemarkkinan kiihtyminen voi vaikuttaa dollarin arvoo?
Kiitos jälleen kerran.