Useimpien pörssien kurssikehitys vuoden alusta kävi jo miinuksella ennen Sveitsin Davosissa pidettyä talousfoorumin kokousta. Presidentti Donald Trump solvasi eurooppalaisia poliitikoita somekuvilla ja ärhäköillä puheilla koko alkuviikon.
Euroopan johtajat kävivät vastaiskuun, uhkasivat USA:ta vastatulleille ja jäädyttivät viime kesänä tehdyn tullisopimuksen voimaantulon ja muuta ei tarvittu.
Trump jänisti ja lopetti puheet Grönlannin valtauksesta.
Osakemarkkinat kääntyivät keskiviikkona kovaan nousuun heti Trumpin Davosissa pitämän 1,5 tunnin monologin jälkeen. Osakekurssien etumerkki vaihtui jälleen plusmerkkiseksi vuoden alusta laskettuna.
Vanhan osakemarkkinan sanonnan mukaan: jos tammikuun aikana osakekurssit nousevat, koko vuosi on plusmerkkinen 75 prosentin todennäköisyydellä. Näin ainakin S&P 500-indeksillä vuodesta 1950 tarkasteltuna.
Trumpilla on vielä kolmisen vuotta virkakautta jäljellä, joten sijoittajille riittää vielä yllätyksiä.
Helsingin pörssin yleisindeksi on ollut laskenut vuoden 1993 alkaen kymmenenä vuotena, mutta laskuvuosista kuutena vuotena tammikuun kurssikehitys oli kuitenkin nouseva. Laskuvuosista ainoastaan neljänä vuotena myös tammikuun kurssikehitys oli laskeva.
Erityisesti laskuvuosina (2000, 2008, 2011) tammikuun plusmerkkinen kehitys oli alkusoitto pidempään heikkoon kurssikehitykseen.
Esimerkiksi vuonna 2000 tammikuussa kurssit nousivat, mutta kuplan puhkeaminen alkoi vasta myöhemmin vuoden 2000 keväällä. Samoin kävi vuonna 2008, vaikka kansanvälisen finanssikriisin alkuoireet oli nähty jo vuoden 2007 keväästä alkaen.
Finanssikriisin puhkeaminen alkoi vasta myöhemmin loppuvuonna 2008. Vuonna 2011 eurokriisi oli jo käynnissä muun muassa Kreikan vajeiden noustessa esiin, mutta eurokriisin pohja osui vasta vuode 2012 kesään.
Helsingin pörssin yleisindeksi on kirjannut nousuvuosina 2003, 2009, 2014, 2016 ja 2017 nousevan kurssikehityksen, vaikka kaikkina näinä vuosina tammikuun kehitys oli miinusmerkkinen. Yleensä näinä vuosina tammikuun heikko kehitys liittyi negatiivisiin kansainvälisiin talousuutisiin osakemarkkinoilla, joilla oli ilmeinen vaikutus myös Helsingin pörssin tammikuun laskevaan kurssikehitykseen.
Tammikuu ennustaa heikosti Helsingin pörssin koko vuoden tuottoa
Helsingin pörssin yli kolmenkymmenen vuoden kurssikehityksestä ei voi tehdä luotettavaa ennustetta tammikuun positiivisesta kurssikehityksestä, mikä johtaisi koko vuoden hyvään kurssikehitykseen. Parempi on turvautua USA:n S&P 500-indeksin kehitykseen ja seuraavan kolmen vuoden aikana presidentti Trumpin yllättäviin tempauksiin.
Vuosina 2022 (-16,0 prosenttia), 2023 (-6,6 prosenttia) ja 2024 (-6,2 prosenttia) Helsingin pörssi sukelsi kolmena perättäisenä vuonna miinukselle. Tällaisia kolmen perättäisen vuoden miinusjaksoja nähtiin aiemmin vain vuosina 2000-2002 sekä 1989-1991.
Vuosien 2022-2024 kolme perättäistä miinusvuotta selittyy ainakin osittain pörssiyhtiöiden toistaiseksi kaikkien aikojen korkeimmalla huipulla syksyllä 2021 ja sitä seuranneella noin kolme vuotta kestäneellä pörssiyhtiöiden tuloslaskulla.
Pörssikurssien laskua ei estänyt edes pörssiyhtiöiden kaikkien aikojen tulosennätys vuonna 2022. Tulosennätystä edesauttoi metsäteollisuuden ja perusmetallien valmistajien ennätystulokset, mikä johtui joltain osin tuottajahintojen yli kolmanneksen noususta energiakriisin seurauksena.
Talouskasvuennusteisiin uskoneet ajoivat miinaan
Johtiko vuoden 2022 ennätystulokset sijoittajat harhapoluille, kun vuosina 2022-2024 pörssikurssit laskivat kolme vuotta yhtä soittoa? Väittäisin, että osasyynä sijoittajien virheisiin oli myös talousennustajien virheelliset talousennusteet.
Esimerkiksi maamme valtiovarainministeriön (VM= ennustajat laativat kunkin vuoden syyskuussa julkistettuun valtion seuraavan vuoden budjettiesitykseen talousennusteen.
Vuoden 2021 syksyllä VM:n ennuste vuoden 2022 talouskasvuksi oli 2,9 prosenttia, mutta kasvu oli tuona vuonna 0,8 prosenttia. Vuoden 2022 syyskuussa VM:n ennusti vuodelle 2023 +0,5 prosentin talouskasvua, mutta toteuma olikin -1,3 prosenttia. Vuoden 2023 syyskuussa VM ennusti vuodelle 2024 +1,2 prosentin talouskasvua ja toteuma oli +0,4 prosenttia. Vuoden 2024 syyskuussa VM ennusti vuoden 2025 talouskasvuksi peräti 1,7 prosenttia, mutta toteuma ilmeisesti jää hyvin lähelle nollaa.
Johtopäätös sijoittajilla on selvä: älä nyt ainakaan usko VM:n budjetin pohjana olevia talouskasvuennusteita.
VM:n vuosien 2010-2024 valtion budjetin pohjana olleista talouskasvuennusteista on kolmannes ollut väärällä etumerkillä. Yhtenäkään vuonna VM ei ole osannut tai rohjennut ennustaa miinusmerkkistä talouskasvua, mutta niitä on valitettavasti toteutunut viitenä vuotena.
Viime vuoden 2025 syyskuussa VM:n ennuste 2026 lupaili Petteri Orpon hallituksen vuoden 2026 budjetin pohjaksi 1,4 prosentin talouskasvua.
Onneksi viime vuoden lopulla VM onnistui löytämään ennen tuntemattoman jarrun, mikä oli pilannut aiempien vuosien talousennusteita. Tämä tuntematon jarru oli kuluttamistaan vähentynyt kuluttaja.
“Trump jänisti” on helppo otsikko – mutta huono analyysi
Trumpin Eurooppaa koskevan tulliuhan perääntymistä on kuvattu jänistämiseksi. Tämä tulkinta tuntuu kuitenkin enemmän eurooppalaiselta narratiivivalinnalta kuin itse tapahtumien analyysiltä.
Trumpin toimintaa voi tulkita myös klassisena neuvottelutaktiikkana: uhkaa ei ole tarkoituskaan viedä suoraan maaliin, vaan sen tehtävä on pakottaa vastapuoli reagoimaan, paljastaa voimasuhteet ja määrittää keskustelun agenda. Tässä mielessä ratkaisevaa ei ollut se, että tulleja ei lopulta asetettu, vaan se, että Eurooppa reagoi nopeasti vastatullipuheella ja poliittisella vastaiskulla.
Euroopan vastareaktio ei näyttänyt pakottavan Trumpia perääntymään, vaan pikemminkin vahvisti, että painostus toimi. Uhka sai aikaan juuri sen, mitä haettiin: EU asettui puolustuskannalle, keskustelun kehys muuttui ja Yhdysvallat piti aloitteen käsissään. Tästä näkökulmasta Trump ei vetäytynyt, vaan päätti yhden neuvotteluvaiheen ja siirtyi seuraavaan.
Ero tulkinnoissa kertoo laajemmasta ajattelutapojen erosta. Euroopassa politiikkaa arvioidaan usein muodollisten lopputulosten ja sääntöpohjaisten prosessien kautta. Trump taas operoi asetelmien, psykologian ja reagointiketjujen tasolla. Kun näitä kahta kehikkoa sovelletaan samaan tapahtumaan, lopputulos näyttää väistämättä erilaiselta.
Siksi kysymys ei ehkä ole siitä, “jänistikö” Trump, vaan siitä, katsommeko politiikkaa toteutumattomien päätösten vai saavutettujen vaikutusten kautta. Tässä tapauksessa vaikutus – Euroopan nopea ja näkyvä reaktio – oli todennäköisesti juuri se, mitä alun perin haettiin.