Sunnuntaiaamuna 3. tammikuuta Yhdysvaltain joukot vangitsivat Venezuelan presidentin Nicolás Maduron ennalta ilmoittamattomassa sotilasoperaatiossa Caracasissa. Vain tunteja operaation jälkeen USA:n presidentti Donald Trump teki selväksi, että taustalla oli ennen kaikkea maanosan suurin öljyvaranto.
Heti tämän jälkeen hän käänsi katseensa arktiselle alueelle ja julisti haastattelussa, että Yhdysvallat ”ehdottomasti” tarvitsee Grönlantia kansallisen turvallisuuden kannalta.
Trumpin lausunnot ovat herättäneet raivoa Kööpenhaminassa.
Tanskan pääministeri Mette Frederiksen vaati Yhdysvaltain presidenttiä lopettamaan ”uhkailun” ja muistutti, ettei Yhdysvalloilla ole oikeutta pyrkiä liittämään Tanskan alueita itseensä. Samalla Jeff Landry, Louisianan kuvernööri, aloitti työnsä Trumpin nimittämänä erityislähettiläänä Grönlantiin.
Kahdella rintamalla on yksi yhteinen nimittäjä: Yhdysvallat pyrkii varmistamaan kriittiset resurssit joko rahalla tai voimankäytöllä – ja mahdollisesti molemmilla.
Venezuela istuu öljyvuoren päällä, mutta pumput yskivät
Venezuelassa on maailman suurimmat todistetut öljyvarannot, yhteensä noin 303 miljardia barrelia. Tämä vastaa arviolta 17 prosenttia koko maailman tunnetuista varannoista. Saudi-Arabialla, toisella öljyjätillä, varantoja on noin 267 miljardia barrelia.
Varannot eivät kuitenkaan näy tuotannossa.
Venezuelan öljyntuotanto on romahtanut 1980–1990-lukujen 3–4 miljoonasta tynnyristä päivässä nykyiseen noin 800 000–1 000 000 tynnyriin päivässä. Vuosien korruptio, investointien puute ja Yhdysvaltain pakotteet ovat ajaneet valtionyhtiö PDVSA:n velkakriisiin ja infrastruktuurin rapakuntoon.
Trump lupasi viikonloppuna, että yhdysvaltalaiset öljy-yhtiöt ”käyttävät miljardeja dollareita, korjaavat pahasti rikkoutuneen infrastruktuurin ja alkavat tehdä rahaa maalle”. Presidentti on kutsunut Hugo Chávezin ja Maduron aikaisia kansallistamisia ”Yhdysvaltain historian suurimmaksi omaisuuden ryöstöksi” ja vakuuttanut, että amerikkalaiset yritykset tullaan ”korvaamaan” menettämistään investoinneista.
Energian asiantuntijat näkevät tilanteen huomattavasti vaikeampana. Useiden arvioiden mukaan Venezuelan öljysektorin saattaminen kestävälle uralle vaatisi vähintään vuosikymmenen mittaisen yhtäjaksoisen investointijakson.
Uutistoimisto Bloombergin mukaan Trumpin hahmottelema öljyn elvytyssuunnitelma voi merkitä jopa sadan miljardin dollarin investointeja pitkällä aikavälillä.
Lisäksi valtaosa Venezuelan öljystä on raskasta raakaöljyä, joka vaatii erikoistuneita jalostamoja.
Tällä hetkellä vain amerikkalainen energiajätti Chevron on merkittävä yhdysvaltalainen öljytoimija maassa, ja sen osuus Venezuelan tuotannosta on arviolta viidennes.
Monet muut kansainväliset yhtiöt, kuten ExxonMobil ja ConocoPhillips, poistuivat Venezuelasta vuosikymmen sitten kansallistamisten ja oikeuskiistojen seurauksena.
Chevronin vahva asema Venezuelassa tulee tekemään kilpailun erittäin vaikeaksi, sanoi Michael Klare, American Arms Associationin vanhempi tutkija.
”Jokaisen uuden tai takaisin tulevaisuuteen pyrkivän yrityksen on käytettävä vuosia Chevronin kyvyn monistamiseen”, hän kertoo uutistoimisto CNN:lle.
”Et vain kävele Venezuelaan ja pumppaa öljyä. Se on poikkeuksellisen vaikea ja monimutkainen prosessi, jossa Chevron on vuosien saatossa osoittautunut mestarilliseksi. Hyvin harvalla yrityksellä on sitä tekniikkaa käytettävissään.”
Grönlanti on harvinaisten maametallien ja sotilastukikohtien saari
Grönlanti edustaa erilaista, mutta taloudellisesti yhtä merkittävää tarinaa. Saarella asuu noin 57 000 ihmistä, ja se nauttii laajasta itsehallinnosta osana Tanskan kuningaskuntaa.
Taloudellisesti Grönlanti on riippuvainen Kööpenhaminasta: vuosittainen tuki on luokkaa 4,5 miljardia Tanskan kruunua eli noin 600–650 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Trump on perustellut kiinnostustaan Grönlantiin sen strategisella sijainnilla. Saari sijaitsee käytännössä keskellä reittiä, jolla Venäjän ja Kiinan kasvava läsnäolo Arktiksella huolettaa Natoa ja Yhdysvaltoja. Grönlannissa sijaitsee jo nyt Yhdysvaltain Thule-tukikohta, joka on osa ohjusvaroitusjärjestelmää.
Geopolitiikan taustalla on kuitenkin myös raaka-ainepolitiikka.
Grönlannin maaperä sisältää merkittäviä määriä harvinaisia maametalleja, kuten neodyymiä, dysprosiumia ja terbiumia, joita tarvitaan muun muassa tuulivoimaloissa, sähköautoissa ja älylaitteissa.
Kiina hallitsee tällä hetkellä valtaosaa harvinaisten maametallien jalostuksesta, ja länsimaat etsivät kuumeisesti vaihtoehtoisia lähteitä.
Tanskan vastareaktio on ollut nopea. Frederiksen on todennut julkisesti, että ”Yhdysvalloilla ei ole mitään oikeutta ottaa haltuunsa Tanskan kuningaskunnan aluetta”, ja painottanut, että Grönlannin tulevaisuudesta päättävät grönlantilaiset itse.
Tanska on samalla luvannut lisätä investointeja Grönlannin infrastruktuuriin useilla sadoilla miljoonilla dollareilla tulevina vuosina, muun muassa satamiin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Grönlannin pääministeri Jens-Frederik Nielsen on puolestaan tasapainoillut kahden tavoitteen välillä: torjunut jyrkästi Yhdysvaltain suoraviivaiset ”ostotarjoukset” ja samalla pitänyt esillä maan pitkän aikavälin tavoitetta irrottautua Tanskasta.
Monet grönlantilaiset näkevät luonnonvarat taloudellisena mahdollisuutena, joka voisi mahdollistaa itsenäisyyden, mutta pelkäävät samalla ulkomaisen suurvallan määräysvaltaa.
Sotilaspainetta, investointipuhetta ja sijoittajien skeptisyys
Venezuelan ja Grönlannin tapaukset ovat erilaisia, mutta niissä näkyy sama logiikka: resurssit ovat Trumpin ulkopolitiikan kovaa ydintä.
Venezuelassa Yhdysvallat tukeutuu sotilaalliseen voimaan ja pakotteisiin luodakseen puitteet amerikkalaisten yhtiöiden paluulle. Grönlannissa kyse on enemmän taloudellisesta ja symbolisesta paineesta, jossa vihjataan sekä suoriin investointeihin että Yhdysvaltain turvallisuustakuisiin.
Kysymys ei kuitenkaan ole vain Washingtonista ja Trumpista.
Ukrainan sodan, Lähi-idän jännitteiden ja Kiinan kasvavan vaikutusvallan maailmassa öljy, kaasu ja kriittiset mineraalit ovat nousseet uudelleen keskiöön. Venezuela houkuttelee nyt ennen kaikkea raakaöljyn määrällään, Grönlanti raaka-aineillaan ja sijainnillaan.
Sijoittajat ovat silti varovaisia. Venezuelassa oikeusvaltion heikkous, PDVSA:n velkataakka ja politiikan arvaamattomuus saavat monet vertaamaan maan mahdollisuuksia Guyanaan, Brasiliaan ja Argentiinaan, joissa uudet kentät ja vakaammat instituutiot näyttävät tällä hetkellä houkuttelevammilta.
Grönlannissa taas ympäristöriskit, kaivoshankkeiden vastustus ja arktisen luonnon herkkyys voivat hidastaa projektien etenemistä, vaikka geopoliittinen kiinnostus kasvaisikin.
Trumpin linja on selvä: Yhdysvaltojen on hänen mukaansa kontrolloitava keskeisiä raaka-ainevirtoja, jos se haluaa säilyttää asemansa maailman johtavana taloutena ja sotilaallisena suurvaltana.
Se, miten pitkälle liittolaiset ja markkinat ovat valmiita seuraamaan tätä linjaa, on vasta seuraavien kuukausien ja vuosien kysymys.
