Jokainen tietää että rahastoyhtiö nappaa osan rahastosijoittajan tuotosta. Monelle voi kuitenkin tulla yllätyksenä, kuinka suuria rahastojen aiheuttamat lisäkulut todella ovat.
Talousvalmentaja Martin Paasi käy läpi Nordnet-blogissa aktiivisesti hoidettujen sijoitusrahastojen kulujen vaikutuksia tuotto-odotuksiin.
Rahastojen kulurakennetta seurataan yleensä kokonaiskulusuhteella eli TER-luvulla (engl. Total Expence Ratio). TER-luvulla mitattuna Suomeen sijoittavien rahastojen kulusuhde on Morningstarin mukaan 1,6 prosenttia.
Vaikka TER-luku sisältää lähes kaikki rahastosijoitukseen liittyvät kulut, ei se kuitenkaan sisällä salkun kaupankäynnistä johtuvia kuluja, Paasi huomauttaa.
”Passiivisella indeksirahastolla nämä kulut ovat alhaiset, mutta jos salkunhoitaja käy aktiivisesti kauppaa rahaston arvopapereilla, osakevälityksestä syntyvät kulut voivat olla huomattavia”, Paasi toteaa.
Rahaston aktiivisuutta voidaan mitata rahaston kiertonopeudella, joka kertoo, montako kertaa koko rahaston arvopaperisalkku on ostettu ja myyty vuoden aikana.
Jos rahaston kiertonopeus on korkea, saattaa sillä olla merkittävä vaikutus rahaston kuluihin.
Paasin mukaan aktiivisesti hallinnoitujen rahastojen kiertonopeudet saattavat olla useita satoja prosentteja. ”Näin ollen rahastosijoituksen vuotuiset kokonaiskulut myös helposti ylittävät kaksi (2) prosenttia. Se on lähes kolmannes osakemarkkinoiden keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta.”
Paasi antaa kulujen turmiollisesta vaikutuksesta kouriin tuntuvan esimerkin.
Eläkesäästäjä sijoittaa seitsemän prosentin keskimääräisellä vuosituotolla eläkepäiviään varten. Eläkesäästäjä aloittaa säästämisen 20-vuotiaana ja säästää vuosittain 2400 euroa. Paasin esimerkissä eläkeikään ehdittyään henkilöllä on 65-vuotiaana 365 000 euron lisäeläke.
Jos tuosta seitsemän prosentin tuotosta otetaan pois kahden prosentin rahastokulu, häviää lopullisesta eläkkeestä yli puolet. Kulujen vaikutus on siis erittäin huomattava.