Rahastot eivät pysty sijoittamaan alle 250 miljoonan arvoisiin yrityksiin, eikä investointipankkiirikaan niiden toimeksiannoilla rikastu. Tuollaisiin kelvottomiin osakkeisiin sijoittava törmääkin tämän tästä ongelmiin.
Sinivalkoiset osakkeet voi unohtaa heti kättelyssä
Helsingin pörssiin on listattu vähän yli sata osaketta ja niiden lukumäärä kutistuu vuosi vuodelta. Suomen verotus kannustaa pitämään yrityksen pörssin ulkopuolella, joten parannusta ei ikävä kyllä ole tulossa. Suurin osa suomalaisista osakesijoituksista suuntautuu silti kotimaisiin osakkeisiin. Meidän kotipörssiimme on sijoitettu suhteettoman paljon varallisuutta tarjontaan verrattuna.
Pienistä osakkeista olisi tarkoitus löytää unohdettuja kohteita, joita ammattilaiset eivät seuraa. Meidän kotipörssissämme on kapea tarjonta, jota seurataan tarkasti. Pienistä yhtiöistä tilaisuuksia halajavan täytyy joko suunnata ulkomaan pörsseihin tai etsiä kohteita pörssin ulkopuolelta.
Onnistuuko ostaminen lainkaan?
Suuryrityksiä pystyy ostamaan mistä päin maailmaa tahansa. Vaikka yrityksen kotipörssiin ei olisikaan pääsyä, on osake yleensä listattu myös maailman suuriin pörsseihin. Suuren yrityksen osakkeen vaihto riittää kakkospörssissäkin piensijoittajalle kevyesti.
Pientä yritystä sen sijaan kannattaa aina ostaa yrityksen kotipörssistä. Kakkoslistausten vaihto on usein lähes olematonta ja kursseihin on leivottu päälle treiderilisä. Valitettavasti useimmat välittäjät tarjoavat pääsyä vain hyvin suppeaan joukkoon pörssejä. Esimerkiksi Euroopan pienempien maiden pörssit ovat useimpien välittäjien tarjonnan ulkopuolella. Pienen osakkeen ostaminen voi siis tyssätä siihen, ettei oman välittäjän kautta pysty ostamaan yrityksen kotipörssistä.
Välittäjän pääsy johonkin pörssiin saattaa kaiken lisäksi osoittautua vain pääsyksi tuon pörssin suurimpiin osakkeisiin. Pienet listatut yritykset eivät näykään välittäjän palvelussa. Tekosyitä miksi ei on yhtä monta kuin välittäjiä. Toisinaan pienen yrityksen ostaminen lopulta onnistuu valituksen jälkeen. Toisinaan ei.
Instrumenttivalikoimaa ei ole
Johdannaisia ei yleensä ole pienille yrityksille tarjolla ollenkaan. Alle 500 miljoonan arvoiset yritykset ovat vain harvoin vakuuskelpoisia, minkä vuoksi salkun vivuttaminenkaan ei onnistu. Lyhyeksi voi myydä, jos hankkii erillisen vakuuden ja jos osakkeita saa jostain lainattua, mikä saattaa aina joskus onnistuakin.
Pieniin yhtiöihin sijoittava voi siis joko ostaa tai myydä osaketta. Siinäpä olikin koko paletti.
Yrityksen kotimaan kieltä pitäisi osata
Pienet yhtiöt raportoivat usein vain oman maan kielellä. Esimerkiksi Espanjasta löytyisi paljon pieniä yhtiöitä, joilla on kiinnostavaa liiketoimintaa latinalaisessa Amerikassa. Espanjan kieltä osaamaton joutuu kuitenkin jättämään nuo väliin, sillä suurin osa espanjalaisista pienyrityksistä raportoi vain Espanjaksi.
Vaikka yrityksen omat raportit olisivatkin saatavilla englannin kielellä, törmää sijoittaja usein silti kielimuuriin. Esimerkiksi julkisen sektorin tilastot, kilpailijoiden tai asiakkaiden raportit saattavat olla tarjolla vain paikallisella kielellä.
Tiedon puute
Pieniin yrityksiin sijoittava saa itse ryhtyä analyytikoksi, sillä tietoa on yleensä surkeasti tarjolla. Näihin yhtiöihin sijoittamisen ajatushan on juuri se ettei niitä seurata? Tietoa joutuukin kaivamaan monen moninaisista lähteistä.
Yritysten johto vastailee pienissä yhtiöissä yllättävän auliisti piensijoittajan kysymyksiin. Analyytikkopuheluissakaan ei yleensä ole tungosta, minkä ansiosta piensijoittajakin pääsee pamauttamaan omat kysymyksensä linjoille..
Vertaistukea ei ole tarjolla
Tuttuus luo turvallisuuden tunnetta ja muiden hyväksyntää. Monesti kuulee vaikkapa Nokia- tai Talvivaarasijoitukset puhuttavan hyviksi, sillä eihän kukaan voinut tietää että huonosti käy. Kaikkihan me mentiin yhdessä metsään.
Pieneen tuntemattomaan yhtiöön sijoittaminen on sen sijaan merkki hölmöydestä, ellei tuo yhtiö sitten ole juuri julkaisemassa uutta ja ihmeellistä innovaatiota uudella ja ihmeellisellä alueella. Arvosijoittajan tyypillinen löytö on ennemminkin irlantilainen nakkikioskiketju, josta kertominen aiheuttaa vain pään puistelua. Jos sijoitus sitten onnistuu, niin syynä on moukan tuuri. Epäonnistuminen taas oli selvää alusta asti.
Pieniin yhtiöihin ei kannata sijoittaa, jos omalla viisaudella pullistelu on tärkeää.
Lopuksi
Pieniin yhtiöihin sijoittavalle on tarjolla rajoitettu määrä työkaluja, eikä sijoittaminen ole yhtä helppoa kuin mulla alueilla. Suuriin yhtiöihin sijoittava pelaa kuitenkin kentällä, jossa ammattilaiset ovat valovuoden edellä. Pienistä suuriin yhtiöihin parempien työkalujen vuoksi siirtyvä on kuin kilpa-ajaja, joka juhlii saatuaan polkupyörän tilalle mopon, vaikka vastustajat ajavat moottoripyörillä. Pitäydyn mieluummin polkupyörässä, jos tiedän vastustajienkin joutuvat sotkemaan sellaisilla.
Artikkeli on julkaistu alun perin Arvosijoittajan Tie -blogissa 19.4.2014.
