Makrotalous

Italia on uhka euron tulevaisuudelle

Euroalue natisee liitoksistaan. Etelä-Euroopan kriisimaat eivät ole päässeet kestävästi yli velkaongelmistaan. Lisäksi kriisimaiden pitkät korot ovat jälleen nousussa.

Talousahdingon seurauksena myös euromaiden politiikka luo epävarmuutta markkinoille – populististen euroeroa ajavien liikkeiden suosion kasvun myötä.

Mediahuomio on keskittynyt ennen kaikkea Ranskaan, missä oikeistopopulistinen Marine Le Pen on kasvattanut suosiotaan maan presidentinvaalien alla. Le Penin vaalivoitto presidentinvaalissa voisi johtaa Ranskan euroeroon.

Ranska on niin iso talousmahti Euroopassa, että maan irtautuminen euroalueesta olisi yhteisvaluutan tuho.

Mutta Ranska ei ole ainoa huolenaihe. Myös Italiassa kuohuu.

”Italian poliittiset ongelmat voivat olla vakavia”, toteaa Handelsbanken aamukatsauksessaan.

Pankin mukaan Matteo Renzin ajaman uudistuksen hylkääminen voi johtaa ennenaikaisiin vaaleihin tänä vuonna. ”Populistinen Viiden tähden puolue pyrkii järjestämään kansanäänestyksen eurossa pysymisestä, ja yhä useampi italialainen pitää yhteisvaluuttaa maalle huonona asiana.”

Euro on Italiassa syystäkin epäsuosittu.

Handelsbankenin mukaan jäsenyys euroalueessa on aiheuttanut tasapainottomuutta, tukahduttanut tuottavuuden kasvua ja jarruttanut talouden elpymistä. Bloombergin vuodesta 1985 keräämien tilastojen mukaan tuottavuuden kasvu on hidastunut saapasmaassa yhteisvaluuttaan liittymisen jälkeen, ja finanssikriisin jälkeen elpyminen on ollut hyvin vaatimatonta.

Italian finanssisektori on ollut tehoton rahoituksen jakamisessa ja poliittinen prosessi kilpailukyvyn vahvistamiseksi etenee hyvin hitaasti, kun käytössä on yhteisvaluutta.

”Tilanteen paranemisesta ei ole juuri merkkejä, kun demografiakin näyttää väestön vanhentuessa epäsuotuisalta”, Handelsbanken toteaa.

Italia on myös pahasti velkaantunut, joten riskit velkakriisiin ovat pankin mukaan melko suuret. ”IMF odottaa Italian velkataakan kevenevän suhteessa bkt:hen seuraavien viiden vuoden aikana, mutta tämä perustuu optimistiseen arvioon maan finanssipolitiikasta ja siihen, että lainakustannukset pysyvät alhaalla.”

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ylös