Usein vanhemmat tahtovat säästää lapsilleen edes pienen pesämunan aikuisuutta varten.
Mutta mitä vaihtoehtoja lapselle säästämiseen on? Entä miten verotus täytyy ottaa huomioon, kun vanhempi säästää lapselle? Keräsimme kattavan tietopaketin, jonka avulla lapselle säästäminen sujuu leikiten!
Miksi lapselle kannattaa säästää?
Raha ei tunnetusti tuo onnea, joten joku saattaa kyseenalaistaa, miksi lapselle ylipäätään pitäisi säästää rahaa. Käytännössä pieni pesämuna aikuistuvalle lapselle ei kuitenkaan voi olla haitaksi, ja sillä voi esimerkiksi helpottaa opiskelijaelämän rahoittamista.
Säästämisessä tärkeintä on aina aloittaminen, olipa kyse sitten lapselle säästämisestä tai aikuisen puskurirahaston säästämisestä. Kaikki tuntevat sanonnan aika on rahaa, ja se pitää paikkaansa etenkin säästämisen yhteydessä. Mitä aiemmin säästämisen aloittaa, sitä kauemmin ehtii nauttia korkoa korolle -ilmiöstä. Lisäksi jos säästämisen aloittaa hyvissä ajoin, pienistäkin kuukausittaisista säästöistä ehtii syntyä järkevästi sijoitettuna mukavasti varallisuutta. Myös siis pienituloinen pystyy säästämään lapselleen pesämunan, kunhan vain aloittaa säästämisen ajoissa.
Miten lapselle voi säästää?
Lapselle voi säästää halutessaan perinteiselle säästötilille. Säästötilille säästämisen etu on, että rahat ovat varmasti turvassa. Huono puoli puolestaan on säästötilien huono korko, mikä inflaatioon yhdistettynä syö säästöjen arvoa ajan kuluessa.
Lapselle voi säästää myös sijoittamalla. Sijoittaa voi esimerkiksi osakkeisiin tai erilaisiin rahastoihin, mutta lapselle säästäessä järkevintä on valita sijoituskohteeksi mahdollisimman pienikuluinen rahasto, jotta sijoittamisen sivukulut eivät syö sijoituksen tuottoa kohtuuttomasti.
Sijoittamisen aloittaakseen ei tarvitse olla alan asiantuntija, mutta perusteet on hyvä ymmärtää. Ensinnäkään ei koskaan kannata sijoittaa kohteeseen, jonka toimintaa ei ymmärrä. Lisäksi sijoittaminen kannattaa hajauttaa sekä ajallisesti että sijoituskohteiden puolesta. Jotkut suosivat lisäksi vielä maantieteellistä hajauttamista. Tutkimusten mukaan pitkällä aikavälillä sijoittaminen tuottaa paremmin kuin lyhyellä aikavälillä, joten sijoittamisessa kärsivällisyys kannattaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että sijoittamiseen sisältyy myös aina riski mahdollisuudesta menettää sijoitetut varat.
Päätyipä lapselle säästämään sijoittamisen tai säästötilin kautta, kannattaa tili/sijoitukset laittaa lapsen nimiin. Lapsen huoltajilla on hallintaoikeus lapsen varoihin siihen asti, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Jos lapsen nimissä olevan omaisuuden arvo ylittää 20 000 euroa, täytyy ottaa huomioon lapsen omaisuuden hoitamista koskevat säännöt. Lisätietoja säännöistä löytyy Maistraatin verkkosivuilta.
Entä verotus?
Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan yksi henkilö saa lahjoittaa rahaa toiselle korkeintaan 4 999 euroa kolmen vuoden aikana. Kuukautta kohden tämä tekee hieman yli 138 euroa, eli raja on loppupeleissä varsin antelias. Raja koskee yhden ihmisen tekemää lahjoitusta, joten resurssien salliessa lapselle on mahdollista säästää paljon enemmänkin, sillä molemmat vanhemmat ja vaikkapa isovanhemmat voivat säästää lapselle maksimisumman verran rahaa verottomasti.
Voiko lapselle säästämisestä olla haittaa?
Suurin riski lapselle säästämisessä lienee, että lapsi tuhlaa rahat heti 18 vuotta täytettyään. Toisaalta tämä tuskin on kovin todennäköistä, jos lapsi on kasvanut perheessä, jossa lapselle säästetään rahaa pitkäjänteisesti ja opetetaan vastuullista rahankäyttöä.
Mistä ylimääräistä rahaa?
Joskus tilanne on se, että vanhemmat tahtoisivat säästää lapselle, mutta rahaa ei vain tahdo jäädä yli arjen pakollisten menojen jälkeen. Tähän ongelmaan saattavat auttaa esimerkiksi helpot säästövinkkimme tai mukavat tavat tienata lisätuloja.
Julkaistu alun perin VertaaEnsin.fi blogissa.
Tiedoksi lukijoille: Artikkeli sisältää SalkunRakentajan markkinointikumppanin sivuille linkkejä, joiden perusteella SalkunRakentaja-sivusto voi saada korvauksia.
Bernstein
15.1.2018 at 10:33
”Keräsimme kattavan tietopaketin….”
-Hmmm… Miksen oikein näe tuossa kattauksessa muuta kuin N-pankin kuukausisäästämisen mainoksen? Toki hyvä idea sinänsä – ja hyvin (piilo)mainostettu, jälleen kerran 🙂
”Raha ei tunnetusti tuo onnea…”
-Ei niin, mutta onni tai onnettomuus eivät ole tässä rahan pointti. Pointti on se, että raha on ainoa onnen potentiaalinen osatekijä, johon verottaja pääsee käsiksi. Niinpä väitän, että pelkkä kuukausisäästäminen lapselle ei edusta kunnollista kattausta verokarhupeijaisissa.
Menú voisi jatkua esim näin:
1. Vanhemmat perustavat firman, jonka kautta laskuttavat esim ammatitulonsa. Nykyisin ”firmakin voi näytellä” eli Heikki Kinnusen saamasta sikamaisesta verokohtelusta on luovuttu.
2. Firman osakkaiksi otetaan lapset. (Haluttaessa heidän tulevat puolisonsa voi blokata ulos lahjoittamalla osakkeet, ei myymällä; ero on ns ”omaisuuden sijaantulopykälässä”). Lasten osuus firmasta voi olla isokin, mutta se olisi varminta perustella tulevalla sukupolvenvaihdoksella eli ihan vastasyntyneelle ei verosyistä uskalla antaa 50% osuutta isin osakeyhtiöstä (tämä on mutua koska tarkkaa tietoa Verohallitukselta ei heru)
3. Firma kasvattaa tasettaan ja jakaa osinkoa 8%:n huojennussäännön puitteissa. (Sadantonnin omaisuuden perusteella saa jakaa 8 000 e osinkoa, mikä ei vielä polta lapsen opintotukia.)
4. Lasten omaisuus kasvaa firman kasvaessa eli pitkälti heidän vanhempiensa työllä. Tähän verottaja voi teoriassa puuttua VML 28§:n nojalla(”perintöveron kiertoa”), mutta asiaa auttaa, jos sukupolvenvaihdos suunnitellaan ajoissa ja lapsilla on firmassa joku rooli(hall jäsen).
5. Sukupolvenvaihdos toteutetaan. Verohuojennus on melkoinen, mutta on toimittava tasan oikein, muuten karhun kämmen heilahtaa ja kaikki kuviteltavissa olevat rangaistusverot mätkähtävät maksuun kaikille osallisille. Suosittelen lakimiestä tai ainakin Veronmaksajien jäsenyyttä.
6. Lasten on jatkettava firman liiketoimintaa jossain muodossa, jonka ei tarvitse olla sama kuin entinen, mutta ns taseyhtiöksi jättäminen ei verottajalle kelpaa. Lasten kannnattaa tehdä kuten vanhempansakin eli myydä työsuorituksensa firmansa kautta, mistä työnantaja vain ilahtuu, kun ei tarvitse maksella sivukuluja. Jos arvopaperikauppa kuuluu yhtiön liiketoimintaan(ei ole ns henkilökohtainen tulolähde), pelkkä osakekauppakin kelvannee verottajalle ja lapset(nykyiset omistajat) voivat vaihtaa palkkatyöhön viimeistään, kun alkaa perheenlisäystä pukkaamaan(yrittäjä maksaisi senkin lystin pitkälti omasta pussistaan)
7. Jos firman pyörittäminen alkaa ketuttaa tai YEL-poliisi eli ETK liikaa ahdistaa, firman voi aina purkaa. Viimeistään siinä vaiheessa verolakimies on palkkansa ansainnut, koska pienestäkin virheestä firman alasajossa joutuu ikuiseen verovelkavankeuteen.
Toivottavasti ei nyt tullut peloteltua liikaa…
Kokonaan oma juttunsa on tehdä ”Sipilät” eli sijoittaa lapselle vakuutuskuoreen. Siellä raha on turvassa niin Kelan sadistiselta tulovalvonnalta kuin myös etuisuuskäsittelijöiltä eli sosiaalitukien syynääjiltä, joskin vm piilottelu menee jo petoksen puolelle.
Vakuutuskuoresta ei nyt enempää, koska se tulee satavarmasti tiensä päähän seuraavan eli demarihallituksen istahtaessa valtaistuimelleen. Se, joka tässä sosiaalitasa-arvosarvikuonojen maassa toivoo tilalle jotain vastaavaa kuten sijoitustiliä, voisi yhtä hyvin toivoa Kuuta taivaalta.