Asuntojen hintojen säätelyn tuloksissa vaikuttaa olevan parannettavaa.
Asuntojen hinnat ovat Helsingissä jatkaneet nousuaan. Helsinki on kalleimpien kuntien sijalla numero yksi.
Kun vuoden 2005 alussa keskimääräinen neliöhinta oli Helsingissä 2647 euroa, oli se vuoden 2018 viimeisellä neljänneksellä jo 4805 euroa.
Korkeita asuntojen hintoja vastaan on yritetty taistella tuetun rakentamisen kautta. Ekonomisti ja vihreiden kuntapoliitikko Mikko Kiesilä kirjoittaa Liberan blogissa siitä, miten asuntojen hintasäätely on itse asiassa kääntynyt itseään vastaan.
Kiesilän mukaan Helsingin tuettu asuminen jarruttaa rakentamista. Hinta muodostuu markkinoilla kysynnän ja tarjonnan tasapainon mukaan, ja jos tarjonta vähenee on, seurauksena, että hinnat nousevat entisestään.
Kiesilä luo varsin vakuuttavat luvut pöytään. Helsingin tavoitteena oli viime vuonna luovuttaa tontteja asuinrakentamiseen noin 380 000 neliömetrin rakennusoikeuden verran, mutta jäi selkeästi tavoitteistaan. Luovutettujen tonttien yhteenlaskettu rakennusoikeus oli ainoastaan 255 000 tuhatta neliötä.
Tämän takia tavoitteeseen ei päästy
Kiesilä kertoo blogissaan, että Helsingin kaupunki on itse asettanut kiintiöt sille, kuinka suuri osa rakentamisesta tulisi olla tuettua rakentamista.
Valtion tukemalle asuntotuotannolle on olemassa kattohinta. Kaupungin laatiman selvityksen mukaan noususuhdanne on nostanut rakentamisen kustannuksia, jolloin tuetun asuintuotannon hankkeita ei ole voitu käynnistää. Tämä on sitten jarruttanut tonttien luovutusta.
Kiesilän mukaan kaupungin olisi pitänyt noususuhdanteen aikana joustaa itse asettamistaan tuetun rakentamisen kiintiöistä. ”Tontit, joita ei saatu viime vuonna luovutettua tuetulle asumiselle, olisi pitänyt luovuttaa vapaarahoitteiselle rakentamiselle”, Kiesilä kirjoittaa.
Logiikka on helposti ymmärrettävä. Tontteja saataisiin vapaarahoitteisen asuinrakentamisen piiriin ja näin nousukauden aikana kaupunki saisi myös niistä hyvää hintaa, mikä olisi kaupunkilaisten etu.
Toisekseen julkisista varoista saataisiin säästettyä sitä rahaa, millä tuetaan niin sanottua kohtuuhintaista asumista.
Kolmanneksi vapaarahoitteisilla markkinoilla tuotanto olisi saatu käyntiin rakennuskustannusten noususta huolimatta. Silloin asuntojen kokonaistarjonta saataisiin pidettyä korkeammalla tasolla mihin nyt pystytään. Yleinen asuntojen hintojen nousu on taas sitä kohtuullisempaa mitä paremmin kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa.
Onko tonttimaan saatavuus rajoite?
Kiesilän tapa ajatella asiaa on selkeä, mutta ajatus toimii vain, mikäli nimenomaan tonttimaan saatavuus on se mikä asettaa rajan uuden rakentamiselle. Kiesilän kirjoittamaa blogia on jo ehditty kyseenalaistamaa; tontteja kyllä luovutettaisiin mutta, kun niille ei ole ottajaa. Kysymys siis kuuluu onko tonttimaan luovutus se varsinainen rajoite?
Pellervon taloustutkimuksen tutkimushankkeen mukaan valtakunnallisen tarjonnan esteet johtuvat kaavoituksen yksityiskohtaisesta sääntelystä, eri kuntien vaihtelevista käytännöistä ja tuetusta asuntotarjonnasta.
Kysyimme asiaa myös suoraan rakentajilta. Lisäisikö Lehto asuntotuotantoaan Helsingissä, mikäli kaupunki tarjoaisi enemmän tonttimaata vapaarahoitteisen asuntorakentamisen piiriin?
Lehto asuntojen toimitusjohtaja Pasi Kokko kertoo, että Lehto rakentaisi ehdottomasti enemmän Helsinkiin, jos sopivia tontteja olisi saatavilla.
Kokon mukaan kaavoituksen ja rakennusvalvonnan haaste on henkilöstöresurssipuolella.
Kokko nostaa esiin, miten keskustelua on käyty myös siitä, pitäisikö Helsingin kaupungin laskea tonttien hintoja. Tähän keskusteluun Kokko avaa omaa näkemystään näin: ”Mielestäni tonttialueiden jako tulisi tehdä siten, että suuria alueita ei jaeta yhdelle vaan useammalle toimijalle. Tällöin kilpailu pitää huolen hinnoittelusta asunnonostajan eduksi. ”
Kustannuksilla on merkitystä, mutta se mikä helposti unohtuu, on että asuntojen lopullinen hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Asunnon ostajalle ei sinänsä ole oleellista mitä asunto on edelliselle asukkaalle tai rakentajalle tullut aikoinaan maksamaan.
Jos tarjontaa on tarpeeksi, voi valita toisen vaihtoehdon. Jos tarjontaa on rajoitetusti voi joutua ostamaan asunnon kohtuuttomaan hintaa. Sikäli voisi olla viisasta pyrkiä lisäämään asuntojen tarjontaa.
