Britannian pääministerin, Theresa Mayn sopimusehdotus Britannia EU-erpsta kaatui vain kaksi kuukautta ennen virallista eropäivää. Britannian parlamentti hylkäsi tammikuun puolessa välissä murskaluvuin Mayn brexit-sopimuksen. EU ja Mayn neuvottelemaa sopimusta vastusti 432 edustajaa ja kannatti 202 edustajaa.
Jäljellä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Hylkäämisen jälkeen saarivaltiolla on jäljellä vain viisi vaikeaa vaihtoehtoa: ero ilman sopimusta, uudet neuvottelut EU:n kanssa, uudet vaalit, äänestys hallituksen luottamuksesta tai uusi kansanäänestys.
Britannian on määrä erota EU:sta 29. maaliskuuta. EU on ilmoittanut tiukasti, ettei nyt pöydällä olevaa sopimusehdotusta muuteta.
Aktian pääekonomisti Heidi Schauman on tilanteesta huolissaan. Ei niinkään mahdollisesta Britannian EU-erosta, vaan itse brexit-prosessista.
”Asia, jonka piti vahvistaa David Cameronin poliittista mandaattia, on johtanut koko kansan kapinaan”, Schauman kirjoittaa kolumnissaan.
Pääekonomistin mukaan kaikki on täysin auki, ja eron lykkääminen, mahdolliset uudet vaalit ja uusi kansanäänestys näyttävät yhä todennäköisemmiltä. Tilanteesta kärsivät muutkin kuin britit.
”Kaiken tämän aiheuttama epävarmuus on haitaksi maailmantaloudelle, jolla on muutenkin enenevissä määrin vaikeuksia saada koneisto pyörimään. Toisaalta ero ilman sopimusta aiheuttaisi suuren väliaikaisen negatiivisen shokin, pitkiä kuorma-autojonoja rajoille, viivyttäisi tuotantoprosesseja ja johtaisi mahdollisesti matalasuhdanteeseen. Nämä vaikutukset olisivat toki lyhytaikaisia. Pitkällä aikavälillä Brexitin vaikutukset riippuvat siitä, kuinka dynaaminen Britannian talous on EU:n ulkopuolella, ja meidän näkökulmastamme siitä, millaisen kauppasopimuksen me solmimme”, Schauman kirjoittaa.
Schaumanin mielestä Brexit on yksi osa koko maailmantalouden haurasta kokonaiskuvaa.
”Mutta vaikka itse Brexitillä ei parhaassa tapauksessa olisikaan niin suurta vaikutusta, sen aiheuttamaa epävarmuutta ei voi irrottaa muusta maailmantaloudesta.”
Schauman muistuttaa, että Saksassa matalasuhdanne on nurkan takana, ja maailmantalous on yskinyt jo pidemmän aikaa. Lisäksi velkavetoinen kasvu, Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kauppasota, viranomaisten sulkeminen Yhdysvalloissa sekä eurooppalaisen populismin jatkuva menestys yhdessä maailmanlaajuisesti käynnissä olevan rahapolitiikan kiristämisen kanssa luovat hauraan kokonaisuuden, joka voi osoittautua selvästi monimutkaisemmaksi kuin Brexit.
”Jäljellä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja”
Se johtuu siitä, että briteille kansanäänestyksessä esitettiin huonoja ja vielä huonompia kysymyksiä. Jos heiltä olisi kysytty sitä mitä he itse pitävät tärkeänä, mitään Brexitiä ei olisi koskaan tullut.
Suomessa ei ole kovin monta foorumia(tämä foorumin lienee vedenjakajalla), jossa ko kriittisen kysymyksen voisi avoimesti muotoilla ja jossa avainsanan mainitsemista ei pidettäisi ”vihapuheena”.
Vihapuhe-diskurssi on sisältöä vailla oleva teatteri, jonka avainsanoina puolestaan ovat sellaiset yhtä lailla tyhjät käsitteet kuin ”populismi”. Vihapuhe-keisarilla ei ole vaatteita eikä teatterin yleisö ymmärrä, että sen taputukset ja rähmälläänolo on pahempaa populismia kuin typerälle esitykselle buuaaminen.
Ei pidä unohtaa, että vallanpitäjä, olipa poliittinen, kulttuurinen tai asenteellinen, on aina se joka määrittelee ”populismin”, ”vihapuheen” ja ”suvaitsevaisuuden”. Sama eliitti siis, joka tietoisesti ja poliittisen agendansa ohjaamana jättää seuraavassakin kansanäänestyksessä kysymättä sen ainoan tavallista brittiä kiinnostavan kysymyksen.