Asuntomarkkinat toimivat armottoman loogisesti. Ne kertovat varsin nopeasti, jos hinta on liian korkea suhteessa vastaavan tyyppisen asunnon hintatasoon. Tilastot kertovat eri alueiden keskimääräiset myyntiajat. Ylihintainen asunto ei mene kaupaksi keskimääräisen myyntiajan puitteissa.
Jos asunnon myyjä asettaa hintapyynnön liian ahneesti, saattavat potentiaaliset ostajat alkaa epäillä, että asunnossa on jotain vikaa, mistä ei ole kerrottu esimerkiksi asuntoilmoituksessa.
Jos asunto on ollut pitkään myymättä korkean hintapyynnön vuoksi, yrittävät ostajakandidaatit hyötyä tilanteesta. He olettavat, ettei asuntoon kohdistu mielenkiintoa, jolloin ostajan mielestä hinnassa saattaa olla reilusti tinkimisvaraa.
Asunnon myyjän ylihinnoittelu voi olla siten ”kokeilu”, joka voi osoittautua kalliiksi, varoittaa kiinteistönvälitysketju Remax.
”Liian korkean hintapyynnön asettaminen eli asunnon ylihinnoittelu johtaa tyypillisimmin siihen, että itse asiassa asunnon toteutunut myyntihinta on alle markkinahinnan”, kiinteistövälitysketju varoittaa.
Miksi liian korkea hintapyyntö sitten voi koitua ongelmaksi?
Remaxin mukaan potentiaalisten ostajien kiinnostus asunto kohtaan on korkeimmillaan heti aluksi, kun asunto tulee myyntiin. Tämä johtuu siitä, että ostajat seuraavat aktiivisesti uusia myyntiin tulevia kohteita. Monilla ostajilla on esimerkiksi käytössä asuntovahti, joka ilmoittaa, kun uusia, omiin hakukriteereihin sopivia asuntoja tulee myyntiin.
Markkinoiden kiinnostus kuitenkin hiipuu myynnissä olevaa asuntoa kohtaa tyypillisimmin jo noin 2-4 viikon sisällä.
Kun aikaa kuluu asunnon myynnin aloittamisesta, alkaa asunnon myynti vaikeutua. Jotta myyjä saa kiinnostuksen asuntoa kohtaan heräämään uudestaan, saattaa edessä olla roima hintapyynnön alentaminen.
”Tällöin päädytään usein tilanteeseen, jossa alkuperäisen hintapyyntö joudutaan heittämään romukoppaan – ja hinnanalennuksien jälkeen toteutunut kauppahinta on jopa alle alueen markkinahinnan”, Remax toteaa.
