Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan valveutuneen osakesijoittajan kannattaa lukea vuosikertomuksen liitetiedot tarkkaan.
Tilinpäätöksen, tuloslaskelman ja taseen lisäksi sijoittajan kannattaa käydä läpi myös liitetiedot ja ymmärtää niiden sisältö, sanoo Vaasan yliopistossa väittelevä DI, KTM Juha Mäki.
Esimerkiksi yrityksen sijoituskiinteistöjen arviointi tilinpäätöksessä voi tuoda sijoittajalle yllätyksiä siitä riippuen, onko yritys tehnyt arvioinnin itse vai käyttänyt ulkopuolista tahoa arviointiin.
”Ulkopuolinen arvon määrittäjä antaa konservatiivisempia eli varovaisempia arvoja sijoituskiinteistöille kuin itse laadittuna. Tällöin sijoituskiinteistöarviointinsa itse laativien yritysten tuloslaskelma voi antaa positiivisemman kuvan taloudellisesta tilanteesta”, ilmenee Mäen väitöskirjasta.
Perjantaina väittelevän Mäen mukaan onkin mielenkiintoista seurata toimia meneillään olevan pandemian jälkeen, kun mahdollisesti muuttuneen ostokäyttäytymisen vuoksi kauppakeskusten ja lisääntyneiden etätyösuositusten vuoksi toimistokiinteistöjen arvoja pitäisi laskea. Mäki on tarkastellut väitöskirjassaan mahdollisuutta valita sijoituskiinteistöjen arvon määritys ja raportointi tilinpäätökseen perinteisen poistomenetelmän tai niin sanotun käyvän arvon menetelmän välillä.
”Käyvän arvon menetelmää käytettäessä seuraukset muutoksista sijoituskiinteistöjen arvostuksessa saattavat olla suuret, koska arvon alenema kirjataan suoraan ”menoksi” tuloslaskelmaan ja vastaavasti nousu vastaavasti ”tuloksi”. Sijoituskiinteistöalalta löytyy esimerkkejä yrityksistä, joiden tulos ylittää liikevaihdon”, sanoo Mäki.
Euroopan unionin alueella julkisesti noteeratut yhtiöt laativat tilinpäätöksensä IFRS-standardien (International Financial Reporting Standards) mukaisesti. Ohjeisto määrää perusperiaatteet tilinpäätöksen laatimiselle, mutta antaa myös mahdollisuuksia valita eri raportointitapojen välillä.
Raportointivaatimukset kompromissi parhaan ja liian informaation sekä syntyvien kustannusten välillä
Mäen mukaan sidosryhmien, esimerkiksi sijoittajien ja rahoittajien, kannalta helpoin ratkaisu olisi vaatimus yrityksille käyttää vain ulkopuolista käyvän arvon määrittäjää tilinpäätöstä laadittaessa sekä kaiken siihen liittyvän tiedon raportoimista liitetiedoissa.
IFRS-standardien laatijoiden täytyy kuitenkin ottaa huomioon raportointikustannusten määrä ja vuosikertomusten lukijoiden mahdollinen kyllästyminen liialliseen informaatioon. Tärkeintä on löytää sijoittajien kannalta oleellisin tieto ja esittää se ytimekkäästi.
Tasapainoilun tarkoitus on kuitenkin lisätä helppoutta ottaa IFRS käyttöön, ja näin ollen lisätä sen käyttöä maailmanlaajuisesti.
IFRS:n käyttö yrityksen sisäisten ja ulkoisten tekijöiden summa
Mäen väitöstutkimuksessa huomattiin, että yritykset ovat taipuvaisia valitsemaan perinteinen poistomalli sellaisissa tapauksissa, joissa vuosikertomuksella ei ole niin suurta merkitystä sidosryhmiin kohdistuvan yhteydenpidon kannalta.
Toisin sanoen yrityksen hajautettu omistus vaikuttaa positiivisesti käyvän arvon mallin valintaan kiinteistösijoitusten arvioinnissa. Sama ilmiö on osittain havaittavissa rahoitusalan yrityksissä. Toisaalta myös yritykset Skandinaviassa ja Iso-Britanniassa verrattuna muuhun Euroopan unioniin käyttävät enemmän käyvän arvon raportointia, mihin todennäköisesti vaikuttaa lainsäädännön historia ennen IFRS-standardien käyttöönottoa.
Ohjeistuksen kehittäminen on toisaalta parantanut tilinpäätösten laatua, mutta yksinkertainen lyhyempi raportointi voi olla yhtä tehokasta sidosryhmien kannalta.
”Ulkoisten käyvän arvon määrittäjien käyttäminen näyttää myös vaikuttavan positiivisesti epäsymmetrisen tiedon määrään eli siihen, kuinka tasapuolisessa asemassa tarvittavien pohjatietojen suhteen eritasoiset sijoittajat ovat. Näin ollen ulkopuolisten arvioijien vaikutus on asiantuntijana samansuuntainen kuin suurten tilintarkastusyhteisöjen (Big 4) vaikutus”, arvioi Mäki.