Avioliitto on paitsi tunneside, myös taloudellinen sopimus. Suomen avioliittolain mukaan puolisoille syntyy vihkimishetkellä automaattisesti avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avioliiton aikana tällä ei ole käytännön merkitystä, mutta liiton päättyessä sen vaikutukset voivat olla merkittävät.
Silti moni pari lykkää rahakeskustelua tai välttelee sitä kokonaan. Yhdysvaltalaisen Bankrate-rahoituspalvelun tuoreen kyselytutkimuksen mukaan 42 prosenttia parisuhteessa elävistä amerikkalaisista on salannut kumppaniltaan jotain rahaan liittyvää. Yleisin salaisuus on liiallinen kuluttaminen, jonka myöntää kolmannes vastaajista.
Ilmiö tunnetaan nimellä taloudellinen uskottomuus. Lähes puolet kyselyyn vastanneista piti rahaan liittyvää salailu yhtä vakavana asiana kuin fyysistä uskottomuutta.
Northeastern Universityn käyttäytymistieteilijä Hristina Nikolova on tutkinut ilmiötä systemaattisesti. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että parit, joissa vain toinen osapuoli salaa taloudellisia asioitaan, ovat selvästi tyytymättömämpiä parisuhteeseensa ja omistavat vähemmän yhteistä varallisuutta kuin parit, joissa molemmat ovat avoimia tai molemmat salailevat yhtä lailla.
Rahariidat eivät ole vain kotirauhan ongelma. Yhdysvaltalainen perhetutkimuksen professori Sonya Britt on todennut, että rahasta käydyt riidat ovat paras yksittäinen ennustaja avioerolle, eivät suinkaan lapset, seksi tai appivanhemmat.
Kolme tapaa järjestää pariskunnan talous
Talousasiantuntijat tunnistavat kolme perusmallia, joilla parit voivat järjestää rahankäyttönsä. Jokainen malli toimii, kunhan molemmat ovat siitä samaa mieltä.
Ensimmäinen on täysi yhdistäminen, jossa kaikki tulot, säästöt ja velat ovat yhteisiä. Tämä on perinteisin malli, ja se symboloi monelle sitoutumista. Se edellyttää kuitenkin suurta luottamusta ja yhteistä näkemystä rahankäytöstä.
Toinen malli on täysin erilliset taloudet. Tässä kumpikin vastaa omista menoistaan ja yhteiset kulut jaetaan sovitussa suhteessa, esimerkiksi tulojen mukaan. Malli sopii erityisesti pareille, jotka arvostavat taloudellista itsenäisyyttä tai tulevat liittoon erisuuruisten varallisuuksien kanssa.
Kolmas ja monien asiantuntijoiden suosittelema vaihtoehto on hybridimalli. Pariskunnalla on yhteinen tili arjen menoihin sekä omat henkilökohtaiset tilit vapaaseen kulutukseen.
Yhdysvaltalainen talousneuvoja Rachel Cruze kutsuu henkilökohtaisiin tileihin laitettavaa summaa ”hullurahaksi”, jota kumpikin saa käyttää ilman toisen hyväksyntää. Hybridimalli vähentää kitkaa, koska pienet henkilökohtaiset ostokset eivät vaadi neuvottelua.
Säännölliset rahakeskustelut ovat avainasemassa
Kaikki talousmallit edellyttävät avointa viestintää. Asiantuntijat suosittelevat säännöllisiä keskusteluja, joissa pari käy yhdessä läpi tulot, menot, säästötavoitteet ja mahdolliset poikkeamat budjetista.
Tärkeää on valita keskustelulle sopiva hetki. Raha-asioista ei kannata puhua väsyneenä, stressaantuneena tai yllätyshyökkäyksenä kesken aamurutiinien. Huono ajoitus johtaa helposti puolustusreaktioon, vaikka itse asia olisi harmiton.
Yhtä tärkeää on välttää ehdottomuuksia. Sanat ”sinä aina” ja ”sinä et koskaan” kärjistävät tilannetta nopeasti. Parempi lähestymistapa on puhua konkreettisista tilanteista ja omista tunteista.
Velka on yksi merkittävimmistä rahariidan aiheuttajista.
Bankraten tutkimuksen mukaan lähes puolet pareista, joilla on yli 50 000 dollaria kulutusluottoja, kertoo rahan olevan suurin riidanaihe. Velkojen avoin käsittely jo ennen avioliittoa tai sen alussa säästää monelta ongelmalta myöhemmin.
Avioehto on omaisuuden vakuutus
Suomessa avioehtosopimuksen suosio on kasvanut tasaisesti. Nykyään noin joka kolmas aviopari tekee avioehdon.
Silti monelle aihe on yhä tabu, koska avioehdon koetaan viestivän epäluottamusta tai varautumista eroon.
Suomen avioliittolain mukaan ilman avioehtoa puolisoiden koko omaisuus on avio-oikeuden alaista. Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan omaisuuden nettosäästö lasketaan yhteen ja jaetaan lähtökohtaisesti puoliksi. Enemmän omistava puoliso maksaa toiselle tasinkoa, kunnes molemmat ovat yhtä varakkaita.
Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia avio-oikeuden rajaamisesta tai poistamisesta kokonaan.
Avioehto voidaan tehdä myös osittaisena, jolloin esimerkiksi ennen avioliittoa hankittu omaisuus, perinnöt tai yritysvarallisuus rajataan avio-oikeuden ulkopuolelle, mutta yhdessä hankittuun omaisuuteen avio-oikeus säilyy.
Erityisen käytännöllinen on niin sanottu ehdollinen avioehtosopimus. Siinä avio-oikeus poissuljetaan erotilanteessa, mutta puolison kuollessa leskelle jää normaali avio-oikeus. Tämä suojaa molempia tilanteita varten.
Korkein oikeus hyväksyi ehdollisen avioehdon vuonna 2000, ja siitä lähtien se on ollut suosittu vaihtoehto.
Avioehto on tehtävä kirjallisesti, ja sen on todistettava kaksi esteetöntä henkilöä. Sopimus tulee rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastoon ennen kuin se tulee voimaan. Avioehtoa voi myöhemmin muuttaa tai peruuttaa tekemällä uuden sopimuksen.
Eron taloudelliset seuraukset kannattaa ymmärtää ajoissa
Avioerotilanteessa toimitetaan omaisuuden ositus, jossa avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan puolisoiden kesken. Osituksen voi käynnistää heti, kun avioerohakemus on jätetty käräjäoikeuteen, eikä tarvitse odottaa kuuden kuukauden harkinta-ajan päättymistä.
Osituksessa kummankin puolison varat ja velat luetteloidaan ja arvostetaan ositushetken käypään arvoon. Puolisoiden nettovarallisuudet lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Jos toisella puolisolla on nettosäästöä esimerkiksi 100 000 euroa ja toisella 20 000 euroa, yhteinen säästö on 120 000 euroa ja kummankin avio-osa 60 000 euroa. Varakkaampi puoliso joutuu maksamaan toiselle 40 000 euroa tasinkoa.
Tasinko on yksi harvoista omaisuuden siirron muodoista, josta ei lähtökohtaisesti peritä veroa. Tämä voi olla merkittävä etu osituksen suunnittelussa.
Petteri Orpon hallitus on ehdottanut vuonna 2025 avioliittolakiin muutosta, jonka mukaan avio-oikeus vanhentuisi kymmenen vuoden kuluttua avioerosta. Tällä hetkellä laissa ei ole vanhentumisaikaa, ja tekemättä jääneet ositukset aiheuttavat ongelmia erityisesti kuolinpesien selvittelyssä.
Ositusta voidaan myös sovitella, jos lopputulos olisi kohtuuton. Sovittelussa otetaan huomioon muun muassa avioliiton kesto, puolisoiden panos yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi. Sovittelun kynnys on kuitenkin korkea, eikä sitä myönnetä automaattisesti.
Taloudellinen yhteispeli on taitoasia
Raha-asioiden hoitaminen avioliitossa ei vaadi samaa mieltä olemista kaikesta. Se vaatii ennen kaikkea kykyä keskustella, tehdä kompromisseja ja kunnioittaa toisen näkemystä.
Asiantuntijat suosittelevat, että molemmat puolisot osallistuvat talouden hoitoon riippumatta siitä, kumpi ansaitsee enemmän. Tämä on tärkeää myös turvallisuussyistä: jos toinen puoliso hoitaa kaikki talousasiat yksin, toinen jää täysin tietämättömäksi perheen taloustilanteesta. Kuolemantapauksen, vakavan sairauden tai eron sattuessa tietämätön osapuoli voi joutua vaikeaan tilanteeseen.
Yhteisten tavoitteiden asettaminen on yksi parhaista keinoista pitää pari samalla puolella. Kun molemmat tietävät, mihin rahaa säästetään ja miksi, yksittäiset menoerät aiheuttavat harvemmin konflikteja. Tavoitteet voivat olla mitä tahansa hätävarakassasta lomamatkoihin tai asuntolainan nopeampaan lyhentämiseen.
Raha-asioissa epätäydellinen järjestelmä, jota molemmat noudattavat, on aina parempi kuin täydellinen suunnitelma, joka jää tekemättä.
Lue myös tämä: Milloin avioehto kannattaa tehdä ja milloin ei?
