Ei yrittäjä eikä palkansaaja – kymmenettuhannet suomalaiset työskentelevät oikeudellisessa välimaastossa

Suomessa on jo yli 70 000 ihmistä, jotka tienaavat elantonsa tai osan siitä tavalla, jota laki ei varsinaisesti tunnista. He laskuttavat työstään laskutuspalveluyrityksen kautta, eivät perusta omaa yritystä eivätkä ole kenenkään palkkalistoilla. Heitä kutsutaan kevytyrittäjiksi, vaikka termi on puhtaasti kaupallinen eikä esiinny yhdessäkään lakitekstissä.

Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan kevytyrittäjien määrä nousi 23 000:sta 68 000:een vuosien 2017 ja 2022 välillä. Tilastokeskuksen tuoreemmat luvut kertovat, että vuonna 2023 aktiivisia kevytyrittäjiä oli jo lähes 71 000.

Laskutuspalveluyritysten kattojärjestö Uusi työ ry puolestaan ilmoittaa, että sen jäsenyrityksiin on rekisteröitynyt yli 217 000 käyttäjää, joskin luku sisältää myös satunnaisesti palvelua käyttäneet.

Kasvu on ollut nopeaa erityisesti koronan jälkeen. Vuonna 2020 moni lomautettu tai irtisanottu kokeili kevytyrittäjyyttä ensimmäistä kertaa, ja osa jäi sille tielle.

Ilmiön taustalla on rakenteellinen muutos. Yhä useampi työ on projektiluonteista, ja alustat yhdistävät tekijät ja tilaajat ilman perinteistä työsuhdetta. Ruokaläheteistä ja kotisiivoojista on tullut kevytyrittäjiä, vaikka heidän tosiasiallinen asemansa muistuttaa monin tavoin palkansaajaa.

Juuri tässä piilee ongelman ydin.

Kevytyrittäjä on verotuksen ja kirjanpidon näkökulmasta palkansaaja, mutta työttömyysturvan näkökulmasta yrittäjä. Hän maksaa veroa ansiotulona verokortin mukaan, mutta jos hän jää työttömäksi, työvoimaviranomainen arvioi, onko kyseessä pää- vai sivutoiminen yrittäjyys. Päätoimiseksi katsottu kevytyrittäjä menettää oikeuden työttömyyskorvauksiin.

Eläketurva kertyy vain harvoille

Sosiaaliturvan näkökulmasta kevytyrittäjyyden suurin ongelma liittyy eläkkeeseen. YEL-vakuutus on pakollinen vasta, kun yrittäjän työtulo ylittää 9 423 euroa vuodessa eli noin 785 euroa kuukaudessa. Eläketurvakeskuksen tutkimuksen mukaan lähes 80 prosentilla kevytyrittäjistä tulot jäävät tämän rajan alle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtaosalle kevytyrittäjistä ei kerry lainkaan yrittäjäeläkettä.

Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Susanna Sten-Gahmberg on todennut, että vakuutusjärjestelmä ei nykyisellään takaa kevytyrittäjille eläkkeen kertymistä, mikä saattaa heikentää heidän sosiaaliturvaansa muuhun väestöön verrattuna.

Tilanne koskettaa erityisesti niitä, joille kevytyrittäjyys on pääasiallinen tulonlähde. Sten-Gahmbergin mukaan esimerkiksi yli 50-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten miesten kevytyrittäjätulot muodostivat keskimäärin 57 prosenttia heidän kaikista ansiotuloistaan vuonna 2022. Heille eläkevakuutuksen puuttuminen ei ole marginaalinen ongelma.

Mediaanilla mitattuna kevytyrittäjän vuositulot olivat vuonna 2022 vain 1 700 euroa, keskiarvo tosin nousi 5 300 euroon. Hajonta kertoo siitä, kuinka erilaisista tilanteista on kyse: osalle kevytyrittäjyys on satunnaista lisätienaamista, toisille ainoa toimeentulon kanava.

Viranomaiset eivät pysy perässä

Kevytyrittäjyyden kasvaessa myös väärinkäytökset ovat lisääntyneet. Osa yrityksistä teettää työtä kevytyrittäjästatuksella, vaikka työn luonne täyttäisi työsuhteen tunnusmerkit. Näin työn tilaaja välttää työnantajamaksut ja siirtää riskin tekijälle.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on törmännyt tapauksiin, joissa perinteisiä asiakaspalvelutehtäviä ravintolassa tai kahvilassa teetetään kevytyrittäjinä. Avin lakimies Reeta Holmi on kuvannut tilannetta erikoiseksi, sillä tällaisissa tehtävissä kevytyrittäjämalli sopii erityisen huonosti.

Verohallinnon ja Eläketurvakeskuksen mukaan epäselvyydet ovat yleistyneet. Viranomaiset ovat kohdanneet ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka eivät ole edes tienneet olevansa yrittäjiä vaan luulleet laskutuspalvelua pelkäksi palkanmaksun tavaksi.

Uusi työ ry:n vuonna 2024 teettämässä kyselyssä 39 prosenttia kevytyrittäjistä koki viranomaisten heikon tietämyksen ongelmalliseksi. Yhtä suuri osuus piti sosiaaliturvansa tilannetta epäselvänä. Laskutuspalveluyritykset hoitavat laskutuksen ja kirjanpidon, mutta vastuu omien oikeuksien ymmärtämisestä jää tekijälle itselleen.

Lainsäädäntö laahaa jäljessä

Vuosi 2026 ei tuo kevytyrittäjän arkeen suuria muutoksia. YEL-alaraja nousi hieman, 9 423 euroon vuodessa, ja verotuksen perusperiaatteet säilyvät ennallaan. Hallitus on suunnitellut yleistukea, joka korvaisi nykyiset työttömyysturvaetuudet, mutta uudistuksen aikataulu ja vaikutukset kevytyrittäjiin ovat vielä auki.

Perusongelma on lainsäädännöllinen. Suomen työoikeus tuntee kaksi kategoriaa: yrittäjän ja työntekijän. Kevytyrittäjä ei istu kumpaankaan luontevasti. Työsuhteen tunnusmerkeistä ratkaisevimpia ovat työn johto ja valvonta sekä henkilökohtainen työntekovelvoite. Jos tilaaja määrää milloin, missä ja miten työ tehdään, kyseessä on lain mukaan työsuhde riippumatta siitä, mitä osapuolet ovat sopineet.

Rajan vetäminen on käytännössä tulkinnanvaraista, ja tulkinnat vaihtelevat viranomaisesta toiseen. Kevytyrittäjäksi rekisteröityminen on helppoa, mutta sen oikeudellisten seurausten hahmottaminen vaatii tietoa, jota monella ei ole.

Kevytyrittäjien profiili on viime vuosina muuttunut tavalla, joka tekee tilanteesta entistä kiireellisemmän. He ovat aiempaa nuorempia, yhä useampi on ulkomaalaistaustainen ja vailla ammatillista tutkintoa. Vuonna 2017 ulkomailla syntyneitä oli kevytyrittäjistä noin kymmenesosa, vuonna 2022 jo neljännes. Juuri nämä ryhmät ovat haavoittuvimmassa asemassa, kun sosiaaliturvan aukot osuvat kohdalle.

Seuraava hallitus joutuu väistämättä ottamaan kantaa siihen, miten uudet työn tekemisen muodot sovitetaan järjestelmään, joka on rakennettu kahden selkeän kategorian varaan. Kevytyrittäjyys ei ole enää kokeilu vaan yli 70 000 ihmisen arkea.

Lue myös tämä: Yrittäjäjärjestö: Mikroyrittäjiä kuritetaan nyt monelta suunnalta