Yhdysvaltain korkein oikeus löi perjantaina 20. helmikuuta pöytään päätöksen, jota markkinat ja kauppapoliittiset asiantuntijat olivat odottaneet kuukausia. Tuomioistuin totesi äänin kuusi vastaan kolme, ettei presidentti Donald Trumpilla ole ollut valtuuksia asettaa laajoja tuontitulleja hätätilavaltuuksia koskevan IEEPA-lain nojalla.
Päätös on suora isku presidenttinä toista kauttaan istuvan Trumpin keskeisimpään talouspolitiikan työkaluun.
Enemmistön kantaa kirjoittanut korkeimman oikeuden presidentti John Roberts muotoili asian yksiselitteisesti: IEEPA-laki ei anna presidentille valtuutta asettaa tulleja. Perustuslaki antaa verotusoikeuden selkeästi kongressille, ei toimeenpanovallalle.
Ratkaisu syntyi tapauksessa Learning Resources, Inc. v. Trump, jossa joukko pienyrityksiä ja kaksitoista osavaltiota haastoi hallinnon tullit.
Kyse ei ollut marginaalisesta tulkintakysymyksestä, vaan siitä, voiko presidentti yksipuolisesti määrätä tuontiveron mille tahansa tuotteelle, mistä tahansa maasta ja millä tahansa tasolla ilman kongressin hyväksyntää.
Robertsin enemmistöön liittyivät konservatiivituomarit Neil Gorsuch ja Amy Coney Barrett sekä kaikki kolme liberaalituomaria. Vastaan äänestivät Clarence Thomas, Samuel Alito ja Brett Kavanaugh, joista viimeksi mainittu varoitti eriävässä mielipiteessään, että tullien palautusprosessista tulee todennäköisesti ”sekasotku”.
Trump reagoi päätökseen välittömästi kutsumalla sitä häpeäksi ja ilmoitti, että hänellä on varasuunnitelma.
175 miljardin dollarin palautuspaine
Päätöksen taloudelliset seuraukset ovat massiiviset. Yhdysvaltain tulli- ja rajaviranomaisen joulukuun puoliväliin ulottuvien tietojen mukaan IEEPA-tulleilla oli kerätty noin 133,5 miljardia dollaria.
Penn Wharton Budget Model -tutkimuslaitoksen tuoreempi arvio nostaa summan yli 175 miljardiin dollariin, kun mukaan lasketaan joulukuun jälkeiset viikot.
Sadat yritykset ovat jo nostaneet kanteita palautusten saamiseksi. Korkein oikeus jätti kuitenkin tarkoituksellisesti avoimeksi kysymyksen siitä, miten ja millä aikataululla palautukset tulisi toteuttaa.
Kavanaugh nosti tämän esiin eriävässä mielipiteessään todeten, ettei tuomioistuin ota lainkaan kantaa siihen, pitäisikö hallituksen palauttaa kerätyt miljardit.
Käytännössä edessä on pitkä oikeudellinen prosessi. Suullisessa kuulemisessa marraskuussa kantajien asianajaja Neal Katyal esitti, että vain kanteen osapuolina olleet yritykset olisivat oikeutettuja suoriin palautuksiin ja muiden yritysten pitäisi hakea korvauksia erikseen.
Tilanne muistuttaa monella tapaa presidentti Joe Bidenin opintolainojen anteeksiantoa, jonka korkein oikeus torpedoi aiemmin samankaltaisella perustelulla. Kummassakin tapauksessa tuomioistuin katsoi, ettei presidentillä ole valtuutta näin laajoihin taloudellisiin toimiin ilman kongressin nimenomaista hyväksyntää.
Päätös ei lakaise pois kaikkia Trumpin tulleja. IEEPA-lain nojalla asetettuja tulleja ovat ”vapautuspäivän” vastatullit lähes kaikkiin maihin sekä Kiinaan, Meksikoon ja Kanadaan kohdistetut fentanyylitullit. Nämä muodostavat valtaosan Trumpin tulliohjelmasta ja noin kaksi kolmasosaa kerätystä tullitulosta.
Sen sijaan niin sanotut Section 232 -tullit, jotka perustuvat vuoden 1962 kaupan laajentamislakiin ja kansallisen turvallisuuden perusteluihin, jäävät voimaan. Niitä sovelletaan teräkseen, alumiiniin, autoihin, puutavaraan, kupariin ja puolijohteisiin. Tämä kolmannes Trumpin tullirakenteesta säilyy ennallaan.
Markkinoiden reaktio oli maltillisen myönteinen. Osakemarkkinat eivät reagoineet jyrkemmin, koska Wall Street oli luultavasti jo hinnoitellut päätöstä pitkälti sisään. Lisäksi sijoittajat tietävät, ettei tulliohjelma välttämättä pääty tähän.
Suomessa USA:n markkinoita tiivisti seuraava Nordean päästrategi Antti Saari kommentoi korkeimman oikeuden päätöstä viestipalvelu X:ssä.
”Tämä vissiin piristi vähän pörssiä. Trumpin hallinto on kyllä jo valmistellut vaihtoehtoisia tapoja tullikorotuksille. Tämä päätös koskee vain keväällä käytettyä perustelua. Jännä nähdä, puskevatko tulleja läpi toisella tapaa, vai jättävätkö tekemättä välivaaliäänten toivossa”, Saari toteaa.
Tämä vissiin piristi vähän pörssiä. Trumpin hallinto on kyllä jo valmistellut vaihtoehtoisia tapoja tullikorotuksille. Tämä päätös koskee vain keväällä käytettyä perustelua. Jännä nähdä, puskevatko tulleja läpi toisella tapaa, vai jättävätkö tekemättä välivaaliäänten toivossa. https://t.co/gwvtdZdJk2
— Antti Saari (@SaariAJ) February 20, 2026
Trumpin työkalupakki ei ole tyhjä
Hallinto on valmistautunut tappioon systemaattisesti. Valtiovarainministeri Scott Bessent on toistuvasti vakuuttanut, että tullirakenne voidaan rakentaa uudelleen muilla lakipykälillä.
Vaihtoehtoja on useita, mutta yksikään niistä ei tarjoa IEEPA-lain kaltaista nopeutta ja joustavuutta.
Vuoden 1974 kauppalain Section 122 sallii presidentin asettaa tulleja kauppataseen epätasapainon perusteella, mutta yläraja on 15 prosenttia ja voimassaolo enintään 150 päivää ilman kongressin hyväksyntää. Pykälää ei ole koskaan aiemmin käytetty.
Saman lain Section 301 mahdollistaa tullit epäoikeudenmukaisiin kauppakäytäntöihin vastaamiseksi, mutta edellyttää Yhdysvaltain kauppaedustajan selvitystä ennen toimia. Trump käytti tätä pykälää ensimmäisellä kaudellaan Kiina-tulleissa.
Vuoden 1930 tullilain Section 338 puolestaan sallisi jopa 50 prosentin tullit tietyissä olosuhteissa. Lisäksi Section 232 -selvityksiä voidaan laajentaa uusille toimialoille kansallisen turvallisuuden nimissä.
Käytännön ero on merkittävä. IEEPA-lain nojalla Trump pystyi asettamaan tullit käytännössä yhdessä yössä pelkällä presidentin asetuksella. Vaihtoehtoiset lakipykälät edellyttävät sen sijaan virastojen selvityksiä, julkisia kuulemisia ja usein kongressin myötävaikutusta.
New York Timesin haastattelussa Trump myönsi tämän ja esitti ajatuksen tullien uudelleenpaketoinnista ”lisenssimaksuina”, mikä kertoo hallinnon luovasta suhtautumisesta oikeudellisiin rajoitteisiin.
Poliittinen isku ennen tilinpäätöspuhetta
Ajoitus tekee päätöksestä erityisen kiusallisen Trumpille. Presidentti pitää kongressin yhteisistunnossa vuotuisen kansakunnan tila -puheensa ensi tiistaina, ja nyt hänen on puolustettava talouspolitiikkansa kulmakiveä, jolta korkein oikeus on vetänyt maton.
Poliittisesti mielenkiintoista on, että kaksi Trumpin itsensä ensimmäisellä kaudellaan nimittämää tuomaria, Gorsuch ja Barrett, äänestivät häntä vastaan.
Konservatiivienemmistöinen tuomioistuin on viime vuosina tukenut Trumpin toimeenpanovallan laajentamista useissa kiireellisessä menettelyssä käsitellyissä tapauksissa, mutta tullipäätös oli ensimmäinen kerta, kun asiaan pureuduttiin perusteellisesti.
Gallupit ovat osoittaneet, että tullit eivät ole erityisen suosittuja amerikkalaisten keskuudessa. Elinkustannusten nousu on ärsyttänyt äänestäjiä, ja tutkimukset viittaavat siihen, että lähes kaikki tullikustannukset ovat jääneet amerikkalaisten maahantuojien maksettaviksi, eivät ulkomaisten viejien, kuten Trump on väittänyt.
Tosin hallinnon kannalta palautusprosessissa piilee myös mahdollisuus. Jos palautukset viipyvät vuosia oikeuskäsittelyissä, hallinto ehtii mahdollisesti pystyttää korvaavan tullirakenteen ennen kuin yhtäkään dollaria palautuu yrityksille.
Samalla päätös herättää kysymyksen jo solmituista kauppasopimuksista. Kavanaugh huomautti eriävässä mielipiteessään, että IEEPA-tullit ovat toimineet neuvotteluvipuna Kiinan, Britannian ja Japanin kanssa solmituissa sopimuksissa. Miten nämä sopimuskumppanit reagoivat, kun tullien oikeudellinen perusta on romahtanut?
