Osakemarkkinat hinnoittelevat optimismia, jolle reaalitalous ei välttämättä anna täyttä katetta. S&P 500 -indeksi sulki viime viikolla ennätyslukemaan 7 022 pisteeseen, ja teknologiapainotteinen Nasdaq Composite päätti kaikkien aikojen huippuun 24 016 pisteeseen.
Yritysbarometrien luvut osoittavat toiseen suuntaan.
Signaalit hidastumisesta näkyvät ennen muuta Euroopasta. Euroalueen ennakoiva suhdanneindikaattori, yhdistetty ostopäällikköindeksi (HCOB Eurozone PMI), painui maaliskuussa lukemaan 50,5 helmikuun 51,9:stä, mikä on 10 kuukauden alin taso. Lopullinen luku tarkentui hienoisesti ylös 50,7:ään. Lukema 50 erottaa PMI-tulkinnassa kasvavan talouden supistuvasta, joten aktiviteetti hipoo nollaviivaa.
Sijoituspalvelutalo deVere Groupin toimitusjohtaja Nigel Green varoittaa stagflaation paluusta. Termillä tarkoitetaan talouden tilaa, jossa kasvu on vaisua ja inflaatio korkealla yhtä aikaa. Viimeksi ilmiö varjosti länsimaita 1970-luvulla öljykriisien jälkeen.
”Stagflaatio on vahingollinen yhdistelmä heikkoa kasvua ja koholla olevaa inflaatiota. Se syö reaalituottoja kaikissa omaisuusluokissa ja tekee sijoitusympäristöstä tavallista syklistä selvästi monimutkaisemman”, Green sanoo.
Energia muodostaa koko yhtälön keskeisen muuttujan. Iraniin liittyvät jännitteet pitävät öljyn hinnan heilahtelevana, ja kohonneet tuotantopanokset välittyvät toimitusketjuissa samalla, kun kysyntä laimenee.
”Korkeampi öljyn hinta nostaa kustannuksia toimialoilla, kun taas kasvu menettää vauhtiaan. Tämä on 1970-luvun tyylisen stagflaation tunnusmerkki, vaikka pörssikurssit eivät sitä vielä heijasta”, Green toteaa.
IMF varoittaa taantuman kynnyksestä
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on nostanut laskuskenaarioitaan esiin. Huhtikuun World Economic Outlook -raportissa perusskenaariossa globaali kasvu yltää vuonna 2026 3,1 prosenttiin ja vuonna 2027 3,2 prosenttiin. Vakavammassa vaihtoehdossa maailmantalous kulkee taantuman kynnykselle, ja öljyn hinta nousee tänä vuonna 110 dollariin ja ensi vuonna 125 dollariin tynnyriltä.
Keskuspankit tasapainoilevat ristiriitaisten paineiden keskellä. Korkojen alentaminen ruokkisi inflaatiota, tiukan linjan jatkaminen syventäisi hidastumista. Jännite purkautuu markkinoille heiluntana, vaikka indeksit pysyvät nousukulmassa.
”Keskuspankit ovat vaikeassa asemassa. Kasvun tukeminen voi ruokkia inflaatiota, tiukan linjan pitäminen syventää hidastumista. Jännite näkyy markkinoilla voimakkaampana heiluntana, vaikka indeksit jatkavat nousuaan”, Green sanoo.
Ralleista puuttuu kestävä pohja. Kohoavat kustannukset kutistavat yritysten marginaaleja, ja kuluttajat reagoivat hinnannousuihin aiempaa herkemmin. Pinnan alla nousu on epätasaisempaa, vaikka indeksit paukkuvat ennätyksiin.
Vahvat otsikkoluvut voivat peittää alleen heikompaa dynamiikkaa. Reaalituotot alkavat kaventua ennen kuin se näkyy pörssikursseissa, ja sijoittajien pitäisi Greenin mukaan varautua tilanteeseen.
Perinteisen hajautuksen teho on heikentynyt
Osakkeiden, korkojen ja käteisen tavanomainen yhdistelmä ei toimi tässä syklissä samalla tavalla. Joukkovelkakirjojen reaalituotot ovat olleet heikkoja, ja käteinen menettää ostovoimaansa vääjäämättä.
”Tavanomainen tasapaino osakkeiden, korkojen ja käteisen välillä on tässä syklissä aiempaa tehottomampi. Sijoittajien on mietittävä tarkemmin, miten tuottoja synnytetään, ei vain sitä, mihin pääomaa allokoidaan”, Green perustelee.
Reaalitalouteen sidotut omaisuuserät saavat uutta painoarvoa. Energiayhtiöt ja raaka-ainekytkennäiset osakkeet sekä hinnoitteluvoimaa omaavat yritykset pärjäävät sitkeässä inflaatiossa paremmin, sillä ne pystyvät siirtämään kustannuspaineet eteenpäin.
Öljymarkkinan hermostuneisuus näkyy hintakehityksessä suoraan. Brent-raakaöljy kävi maaliskuussa noin 118 dollarissa tynnyriltä, vetäytyi tulitauon jälkeen 95 dollariin ja palasi takaisin 100 dollarin tuntumaan jännitteiden kiihtyessä uudelleen.
Alueellinen hajautus vaatii harkintaa. Globaaliin kauppaan ja raaka-aineisiin kytketyt taloudet, kuten Australia ja osa Aasiasta, joutuvat tasapainottelemaan ulkoisen kysynnän ja tuontihintojen välillä, eikä yksikään markkina ole täysin suojassa globaalilta paineelta.
Strukturoidut tuotteet nousevat pöydälle
Kun markkinat eivät liiku selkeästi ylös eivätkä alas, huomio kääntyy ei-suuntautuviin strategioihin. Strukturoidut sijoitustuotteet, joiden tuotto kytkeytyy ennalta määriteltyihin markkinaehtoihin, ovat Greenin mukaan palanneet sijoittajien pöydälle.
”Strukturoidut tuotteet voivat sopia tähän vaiheeseen, koska ne antavat sijoittajalle mahdollisuuden määritellä lopputulokset tiettyjen markkinaolosuhteiden varaan. Kun indeksit liikkuvat vaihteluvälissä, tällaiset instrumentit voivat tuottaa tuloja riippumatta suoranaisesta markkinasuunnasta”, Green sanoo.
Strukturoidut tuotteet ovat räätälöityjä sijoitusinstrumentteja, joiden tuotto määräytyy jonkin kohde-etuuden kehityksen perusteella ennalta sovitun kaavan mukaan. Kohde-etuus voi olla osakeindeksi, yksittäinen osake, korko, valuutta, raaka-aine tai näiden yhdistelmä. Tuote itsessään on yleensä liikkeeseenlaskijan joukkovelkakirja, johon on liitetty johdannaiskomponentti.
Perusrakenne koostuu kahdesta osasta. Pääosa sijoitetaan korkoinstrumenttiin, joka tuottaa mahdollisen pääomaturvan. Pienempi osa käytetään johdannaisten ostamiseen, joilla haetaan tuottoa kohde-etuuden liikkeistä.
Heiluntaa pitää yllä geopolitiikan ja rahapolitiikan jännite, joka purkautuu markkinoille aiempaa jyrkemmin. Korkeampi volatiliteetti voi tukea tulonmuodostusta tietyissä strukturoiduissa strategioissa, kunhan riskiprofiili on sijoittajalla kirkas.
Green painottaa erityisesti liikkeeseenlaskijan vakavaraisuuden, likviditeetin ja tuottorakenteen tarkkaa arviointia. Instrumentteihin kätkeytyy riskejä, jotka avautuvat vasta syvällä pienprintissä.
Passiivisen osakepainotuksen sijoittaja saattaa olla huonoimmin varautunut. Reaaliarvon suojaaminen vaatii sitkeän inflaation oloissa aiempaa enemmän taustatyötä.
”Stagflaation riski rakentuu vahvojen pörssien taustalla. Sijoittajat, jotka tunnistavat olosuhteiden muutoksen ja sopeuttavat salkkunsa, suojaavat reaaliarvoa paremmin ja hyötyvät siitä, mikä näyttää muodostuvan vaativammaksi markkinakaudeksi”, Green päättää.
IMF:n vakavamman skenaarion toteutuessa öljyn hinta nousisi ensi vuonna 125 dollariin tynnyriltä. Salkulta vaadittaisiin silloin aivan toisenlaista rakennetta kuin nykyisessä markkinaeuforiassa.
