Viime päivien markkinaliikkeitä on hallinnut Yhdysvaltain ja Iranin välinen geopoliittinen tilanne. Hormuzinsalmen sulkeminen ja sotatoimien uhka nostivat öljyn hintaa ja lisäsivät volatiliteettia, minkä seurauksena Dow Jones ja Nasdaq painuivat korjausliikkeeseen yli kymmenen prosentin laskuilla, ja S&P 500 menetti pahimmillaan yhdeksän prosenttia arvostaan.
Käänne tuli tiistaina 8. huhtikuuta, kun Yhdysvaltain ja Iranin tulitauko romahdutti raakaöljyn hinnan ja käynnisti voimakkaan riskinottohalun paluun. Nasdaq-indeksi nousi 3,8 prosenttia ja S&P 500 -indeksi 2,9 prosenttia.
Keskiviikkona 9. huhtikuuta nousu jatkui: S&P 500 nousi 2,5 prosenttia ja Nasdaq 2,8 prosenttia, kun West Texas Intermediate -raakaöljy syöksyi yli 16 prosenttia 94,41 dollariin tynnyriltä. Kyseessä oli öljyn jyrkin päivälasku sitten huhtikuun 2020.
Sektoritasolla puolijohteet ja teollisuusosakkeet johtivat nousua, kun taas energiayhtiöt peruuttivat aiemmista huipuistaan.
VIX-pelkoindeksi on noussut vuoden alusta 73 prosenttia, mikä kertoo sijoittajien hermostuneisuudesta.
Torstaina 10. huhtikuuta markkinat jatkoivat varovaisesti ylöspäin, mutta öljyn hintanousu ja Iranin tilanteen epävarmuus painoivat tunnelmaa.
Nordean sijoitusstrategi Ville Korhonen muistuttaa pankin viikkokatsauksessa siitä, että viime viikkojen voimakas markkinaheilunta muistuttaa sijoittajia jälleen yksittäisten pörssipäivien merkityksestä ja maltin roolista tuottojen kerryttämisessä.
Viime tiistain New Yorkin kurssinousu oli Korhosen mukaan harvinainen, tilastollisesti usean keskihajonnan suuruinen liike. Se syntyi nopeasti
muuttuneiden geopoliittisten odotusten seurauksena ja juuri sellaisessa markkinaympäristössä, jossa sijoittajien tunnelma on ollut kaikkein epävarmin.
Korhonen muistuttaa, että pitkän aikavälin tarkastelussa osakemarkkinoiden
kalenterivuoden tuotot syntyvät usein vain muutamien poikkeuksellisen vahvojen pörssipäivien aikana.
”Näiden tarkastelujen mukaan merkittävä osa tuotosta kertyy tyypillisesti noin 10–40 parhaan pörssipäivän perusteella, kun taas suurin osa kaupankäyntipäivistä on tuoton kannalta selvästi vähäpätöisempiä.”
Tämä tarkoittaa strategin mukaan sitä, että näitä yksittäisiä vahvoja päiviä ei käytännössä ole mahdollista ennustaa etukäteen, ja ne osuvat usein ajanjaksoihin, jolloin markkinat ovat kaikkein levottomimmat ja uutisvirta synkimmillään.
”Osakemarkkinoiden parhaat ja heikoimmat päivät siis kasaantuvat usein samoihin ajanjaksoihin.”
Korhosen mukaan voimakkaat nousut tapahtuvat harvoin rauhallisessa nousumarkkinassa, vaan tyypillisesti kriisien ja paniikin keskellä, usein pian rajujen laskupäivien jälkeen. Siten sijoittaja, joka vetäytyy markkinoilta epävarmuuden kasvaessa odottaakseen tilanteen ”selkiytymistä”, on suuressa riskissä jäädä paitsi suurimmista nousupäivistä, joilla on valtava merkitys pitkän aikavälin tuottojen kertymisessä.
”Sijoittajan näkökulmasta viime viikonkin keskeinen opetus on selvä eli yksittäisiä markkinapäiviä ei pidä yrittää ajoittaa eikä lyhyen aikavälin heiluntaa pidä päästää ohjaamaan sijoituspäätöksiä”, Korhonen linjaa.
Pitkäjänteinen mukanaolo markkinoilla, hajautus ja kurinalaisuus ovat historiallisesti osoittautuneet tehokkaimmiksi keinoiksi saavuttaa kunnollisia tuottoja. Nämä tuotot syntyvät salkussa korkoa korolle -ilmiön seurauksena, Korhonen toteaa.
Alue- ja allokaatiosuosituksissaan Nordea pitää tällä hetkellä kaikki alueet peruspainossa. Pankin mukaan energian hinnan nousu on suurempi haaste Euroopalle ja Aasialle kuin Yhdysvalloille, mutta mikäli Iranin sota ei pitkity, niiden alhaisempi arvostustaso ja kiihtyvä tuloskasvu houkuttavat.
Kriisin jatkuessa Yhdysvaltain suuret yhtiöt voivat näyttäytyä vakaampina sijoituskohteina, Nordea uskoo.
