LähiTapiolan pääekonomisti Hannu Nummiaron laskelmien mukaan kullan reaaliarvo on noussut 8,4 prosenttia vuosittain, kun Helsingin pörssin osakkeet ovat tuottaneet reaalisesti 5,0 prosenttia ja maailman osakkeet 4,4 prosenttia vuosittain.
Reaalituotto on sijoituksen tuotto sen jälkeen, kun inflaatio on vähennetty pois — eli se kertoo, paljonko ostovoimasi todella kasvoi.
Pääekonomistin laskelmien mukaan kulta on tuottanut vuosina 2000–2025 reaalisesti 8,4 prosenttia vuodessa eli yhteensä 707 prosenttia. Suomen osakkeiden vastaava vuosituotto on ollut 5,0 prosenttia eli yhteensä 253 prosenttia ja maailman osakkeiden 4,4 prosenttia eli yhteensä 203 prosenttia.
Ero on suuri, mutta pitkä hintahistoria muistuttaa riskistä.
”Viime vuosina kullan hintaa ovat nostaneet huolet rahan reaaliarvon heikkenemisestä. Taustalla on pelko siitä, että krooninen elvytystarve ja valtioiden velkakestävyyden turvaaminen pakottavat keskuspankit jatkamaan rahan painamista, minkä pelätään nostavan yleistä hintatasoa”, Nummiaro selittää.
Pääekonomistin mukaan lisäksi kehittyvien talouksien keskuspankit ovat ostaneet kultaa hajauttaakseen valuuttavarantojaan pois dollarista, etenkin kun epäilykset Fedin riippumattomuudesta ovat vahvistuneet Trumpin painostuksen myötä.
”Samalla pitää muistaa, että nopeasti noussut omaisuuserä voi myös heilua rajusti, eikä mennyt tuotto ole lupaus tulevasta. 1970-luvun voimakkaan nousun jälkeen kullan reaaliarvo laski noin kaksi vuosikymmentä”, Nummiaro muistuttaa.
Vertailuajanjakso vaikuttaa tuloksiin
Kullan ja osakkeiden tuottovertailussa kannattaa kuitenkin muistaa, että vertailuajanjaksolla voi olla suuria vaikutuksia tuottoihin.
Kulta maksoi vuoden 2000 noin 270 dollaria unssilta kahden vuosikymmenen laskun jäljiltä, ja Helsingin pörssi oli Nokia-vetoisen it-huuman lakipisteessä.
Aloituspisteen valinta selittää siten suuren osan lopputuloksesta. Mittanauhan alkupää on siis asetettu jalometallin pohjalukemiin ja toinen osakemarkkinan kuplahuippuun.
Pidempi aineisto kääntää järjestyksen toisin päin. UBS:n ja London Business Schoolin vuosikirja ulottaa vertailun vuoteen 1900, ja kullan reaalihinta on siinä ajassa noussut 5,2-kertaiseksi eli 1,3 prosenttia vuodessa.
Osakkeet ovat samassa aineistossa päihittäneet joukkolainat, rahamarkkinasijoitukset ja inflaation jokaisessa tarkastellussa maassa. Inflaatiosuojana kulta on ollut epäluotettava, sillä niistä 28 vuodesta, joina inflaatio ylitti kolme prosenttia, kulta jäi tappiolle 13 vuonna.
Oman kodin tuotto jää nollaan
Vain 13 prosenttia suomalaisista pitää asuntoa parhaana pitkän aikavälin sijoituskohteena, vaikka suomalaisten varallisuus on yhä vahvasti kiinni kodeissa ja kiinteistöissä. Tilastokeskuksen uusimman varallisuustilaston mukaan 45 prosenttia kotitalouksien varallisuudesta on kiinni omassa kodissa, ja koko kiinteistövarallisuuden osuus nousee yli 60 prosenttiin.
Tilastokeskuksen hintaindeksin mukaan osakeasuntojen hinnat ovat 2000-luvulla nousseet koko maassa vain suunnilleen inflaation verran, eli niiden reaalituotto on jäänyt käytännössä nollaan.
Sijoitusasunnot ovat eri asia: suurten kiinteistösijoittajien asuntosijoitusten tuottoa seuraava KTI-indeksi on noussut reaalisesti jopa 5,3 prosenttia vuosittain.
”Asunto voi tuottaa kahdella tapaa: joko siitä saa vuokraa tai sen hinta nousee. Omassa kodissa vuokratuottoa vastaava osuus kulutetaan itse asumalla, eli jäljelle jää mahdollinen hintatuotto. Eriytyvässä asuntomarkkinassa hintatuotto voi monin paikoin jäädä myös negatiiviseksi”, Nummiaro kertoo.
Sijoitusasunnossa sen sijaan mukaan tulee vuokratuotto, joka muuttaa kokonaiskuvan.
”Tämä ero voi osaltaan selittää, miksi asunto ei kyselyssä nouse osakkeiden rinnalle, vaikka 2000-luvulla sijoitusasunnot ovatkin tuottaneet Suomessa lähes yhtä hyvin kuin osakkeet”, Nummiaro arvioi.
Tuottovertailun häntäpäähän jäävät odotetusti käteinen ja lyhyet talletukset. Käteisen reaalituotto on ollut -1,8 prosenttia vuodessa ja alle kolmen kuukauden talletusten -0,9 prosenttia.
Kyselyssäkin vain kaksi prosenttia suomalaisista pitää käteistä parhaana pitkän aikavälin sijoituksena ja 5 prosenttia valitsee talletukset.
”Jos tavoitteena on vaurastuminen pitkällä aikavälillä, pitää yleensä hyväksyä osakemarkkinoiden kaltaista riskiä. Jos tavoitteena on ennen kaikkea pääoman säilyttäminen, matalamman riskin korkosijoitukset tai yhdistelmärahasto voivat olla omaan tilanteeseen sopivampi ratkaisu”, Nummiaro sanoo.
Osakkeet ovat suomalaisten suosikkeja
LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyssä 29 prosenttia suomalaisista pitää osakkeita parhaana sijoituksena pitkällä aikavälillä. Asunnon valitsee 13 prosenttia, kullan tai muut fyysiset arvotavarat 12 prosenttia, korkosijoitukset yhdeksän prosenttia, metsän kahdeksan prosenttia, talletukset viisi prosenttia, käteisen kaksi prosenttia ja bitcoinin tai muut kryptovaluutat yksi prosentti. Vastaajista 18 prosenttia ei osaa nimetä parasta sijoitusta. Kyselyyn vastasi 1 049 suomalaista.
Nummiaron mukaan suomalaiset ovat peruslogiikassa oikeilla jäljillä.
”Pitkällä aikavälillä paras tuotto-odotus on yleensä siellä, missä sijoittaja kantaa eniten riskiä. Siksi osakkeet ovat luonteva vastaus kysymykseen parhaasta pitkän aikavälin sijoituksesta. Poikkeuksen tähän tekee Bitcoin, joka on vaihtoehdoista kaikkein riskisin, mutta sitä pitää parhaana vain prosentti”, Nummiaro kertoo.
Miehistä 37 prosenttia pitää osakkeita parhaana pitkän aikavälin sijoituksena. Kulta ja muut fyysiset arvotavarat nousevat miesten vastauksissa toiseksi 15 prosentin osuudella.
Naisilla osakkeet ovat ykkösenä 21 prosentilla, asunto toisena 15 prosentilla ja korkosijoitukset kolmantena 13 prosentilla. Kultaan ja muihin fyysisiin arvotavaroihin luottaa yhdeksän prosenttia naisista.
”Kultakuume on viime vuosina käynyt kuumana kuin hellan koukku, ja miesten vastaukset heijastavat sitä varmasti osaltaan. Toisaalta kultaa on pitkään pidetty hyvänä turvasatamana, johon sijoittajat hakeutuvat, kun inflaatio, geopoliittiset riskit tai osakemarkkinoiden heilunta huolettavat”, Nummiaro sanoo.
