Perjantaina Ray Dalio kirjoitti X-palvelussa, että Iranin sodan lopputulos ratkeaa yhdessä paikassa. ”Nyt on selvää, että se tapahtuu, ja saamme pian ratkaisutaistelun ja sen tuloksen”, hedge-rahastoyhtiö Bridgewater Associatesin perustaja totesi.
Viesti julkaistiin tuntien sisällä siitä, kun Yhdysvaltain keskuskomento kertoi iskeneensä Iranin sotilaskohteisiin, muun muassa lennokkivarastoihin. Noin kaksi tuntia kestänyt operaatio alkoi paikallista aikaa kello 2.15 sen jälkeen, kun Teheran oli hylännyt Irakin johtajan välittämän tulitaukoesityksen.
Dalio viittasi viestissään maaliskuussa julkaisemaansa artikkeliin, joka on kerännyt yli kolme miljoonaa katselukertaa. Sen ydinväite on jyrkkä: jos Iranille jää Hormuzinsalmeen mitä tahansa valtaa, neuvotteluvaltaakin, Yhdysvaltain katsotaan hävinneen sodan.
Seuraukset ulottuisivat hänen mukaansa Persianlahden liittolaisiin, maailman öljyvirtoihin ja dollarin asemaan maailman johtavana reservivaluuttana.
Dalio perusti Bridgewaterin newyorkilaisessa asunnossaan vuonna 1975, ja yhtiöstä kasvoi maailman suurin hedge-rahastotalo. Forbes arvioi hänen varallisuutensa noin 15,4 miljardiksi dollariksi.
Sijoittajapiireissä hänet tunnetaan makrotalouden mallintajana ja hajautusta korostavan All Weather -salkun kehittäjänä, laajemmalle yleisölle Principles-kirjasta ja kesällä 2025 ilmestyneestä teoksesta How Countries Go Broke. Molempien taustalla on sama ajatuskehikko: velkasyklit ja suurvaltojen nousun ja laskun toistuva kaava.
Suezista tuli Britannian käännekohta
Vuonna 1956 Egypti haastoi Britannian otteen Suezin kanavasta ja voitti. Historioitsijat pitävät kriisiä Britannian imperiumin päätepisteenä, ja siihen Dalio vertaa nyt Yhdysvaltain tilannetta.
Kaava on hänen mukaansa toistunut viiden vuosisadan ajan. Heikommaksi arvioitu valta ottaa mittaa johtavasta vallasta kriittisestä kauppareitistä, ja raha sekä liittolaissuhteet siirtyvät nopeasti voittajan puolelle.
Britannian tapauksessa jälkinäytös oli nopea. Neljässä vuodessa itsenäistyivät Ghana, Malaija, Nigeria ja Kypros, ja punnan vuosisadan mittainen valta-asema maailman reservivaluuttana alkoi rapautua.
”Varokaa liittolaisten ja velkojien luottamuksen menettämistä”, Dalio kirjoitti maaliskuussa listatessaan merkkejä, joita ylivelkaantuneen suurvallan tappion pitäisi seurata. Listalla olivat myös reservivaluutta-aseman menetys, velkapapereiden myynti ja valuutan heikkeneminen erityisesti suhteessa kultaan.
Vertaus on saanut myös vastaansanojia. Arabiankielinen Asharq Al-Awsat kutsui sitä huhtikuussa houkuttelevaksi mutta harhaanjohtavaksi, ja yksi ero on rakenteellinen: Britannian yläpuolella oli velkoja, joka pystyi pakottamaan sen perääntymään. Yhdysvalloilla ei tällaista ole.
Öljyn hinta on heilunut sadan dollarin molemmin puolin
Salmen kautta kulki noin viidennes maailman öljykaupasta ja merkittävä osa nesteytetystä maakaasusta, kunnes Iran julisti sen suljetuksi helmikuussa Yhdysvaltain ja Israelin iskujen jälkeen.
Hinnat reagoivat rajusti. Brent-öljylaatu nousi maaliskuun lopulla 113,52 dollariin tynnyriltä, ja huhtikuun alussa Brent kävi yli 140 dollarissa eli korkeimmalla sitten vuoden 2008.
Kesäkuun 18. päivänä Yhdysvallat ja Iran allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan sodan lopettamisesta ja salmen avaamisesta. Yhdysvaltain energiatilastovirasto EIA nosti tuotantoennusteitaan ja arvioi heinäkuun alussa Brentin keskihinnaksi 74 dollaria kolmannella vuosineljänneksellä, kun kesäkuun keskihinta oli 85 dollaria.
Rauha jäi lyhyeksi. Torstaina Brent kävi jälleen yli sadan dollarin, ja perjantaina se laski noin neljä prosenttia 97 dollarin tuntumaan, mikä oli suurin päivälasku sitten kesäkuun lopun.
Iran on ottanut sodan aikana haltuunsa kolme alusta. Kaksi MSC:n operoimaa konttilaivaa kaapattiin huhtikuussa, ja kreikkalaisen varustamomiljardöörin George Prokopioun tankkeri hinattiin Iranin aluevesille tällä viikolla.
Dollari on vahvistunut, ei heikentynyt
Dalion nimeämät varoitusmerkit eivät toistaiseksi ole näkyneet markkinoilla. Sodan aikana dollari on vahvistunut, ja kulta on halventunut.
Kultaunssi noteerattiin perjantaina noin 4 050 dollarissa. Tammikuun lopun ennätykseen, 5 595 dollariin, on matkaa runsas neljännes, vaikka vuoden takaiseen verrattuna hinta on yhä yli 20 prosenttia korkeampi.
Selitys löytyy korkopolitiikasta. Energiashokki nosti Yhdysvaltain kuluttajahintojen vuosinousun toukokuussa 4,2 prosenttiin eli korkeimmalle sitten huhtikuun 2023, ja kesäkuussa luku oli 3,5 prosenttia.
Alkuvuoden koronlaskuodotukset ovat kääntyneet päinvastaisiksi. Kevin Warshin johtama keskuspankki on pitänyt ohjauskoron 3,50–3,75 prosentissa, ja markkinat hinnoittelevat noin kolmanneksen todennäköisyyden koronnostolle 28.–29. heinäkuuta pidettävässä kokouksessa.
Dollarin osuus maailman valuuttavarannoista on 56,9 prosenttia. Se on alin taso sitten vuoden 1995 ja selvästi alle vuoden 2001 huipun, jolloin osuus oli 72 prosenttia, mutta lasku alkoi kauan ennen Hormuzin kriisiä.
Yhdysvaltain oma altistus salmelle on pieni. EIA:n mukaan maa toi sen kautta vuonna 2024 noin 0,5 miljoonaa tynnyriä raakaöljyä päivässä eli noin kaksi prosenttia kulutuksestaan, joten lasku energiashokista lankeaa ennen muuta Euroopalle ja Aasialle.
Euroopan keskuspankki nosti kesäkuussa kaikkia ohjauskorkojaan 0,25 prosenttiyksiköllä ja jätti ne 23. heinäkuuta ennalleen. Talletuskorko on 2,25 prosenttia, ja euroalueen inflaatio hidastui kesäkuussa 2,8 prosenttiin pohjainflaation ollessa 2,4 prosenttia.
Pääjohtaja Christine Lagarde muistutti torstaina, ettei energiasokin täysi inflaatiovaikutus ole vielä toteutunut. EKP:n kesäkuisessa perusskenaariossa euroalueen inflaatio jää tänä vuonna keskimäärin kolmeen prosenttiin.
Dalio on nimennyt myös oman mittarinsa käänteelle. Se olisi monikansallinen saattue, joka veisi kauppa-aluksia salmen läpi Yhdysvaltain johdolla; huhtikuussa kaapattuja MSC:n laivoja ja niiden miehistöjä ei ole yhä vapautettu.
