Osakeanalyysiä ei sovi jättää vain arvostusmittareiden varaan. Siksi oman pääoman tuotto on yksi sijoittajan tärkeimmistä tunnusluvuista.
Ensimmäinen asia, johon sijoittaja tutustuu tutkiessaan potentiaalista osto-osaketta ovat arvostusmittarit; P/E, P/Ebit, P/B ja P/kassavirta ovat niitä perustunnuslukuja, joilla sijoittaja hahmottaa alustavasti osakkeen arvostustason.
Kokenut sijoittaja tietää kuitenkin, ettei analyysia sovi jättää vain arvostusmittareiden varaan.
Lisäksi tarvitaan myös muita, erityisesti standardeja yrityksen tilinpäätöstunnuslukuja.
Yksi tärkeimmistä tilinpäätösluvuista sijoittajalle on oman pääoman tuottoprosentti eli lyhenteenä ROE (return on equity). Se on mittari, jokaa kuvaa juuri sitä suhteellista tuottoa, johon sijoittaja on rahansa osakkeessa laittanut, eli sijoitetun oman pääoman tuottoa.
Oman pääoman tuotto kertoo yrityksen kyvystä huolehtia omistajien yritykseen sijoittamista pääomista, eli se osoittaa, kuinka paljon omalle pääomalle on kertynyt tuottoa vuoden aikana.
Oman pääoman tuottoa on tärkeää verrata erityisesti hinnan ja tasesubstanssin väliseen suhteeseen, eli P/B-lukuun. Yhtiö saattaa vaikuttaa edullisesti hinnoitellulta P/B-luvun perusteella, mutta houkutteleva arvostus saattaakin selittyä olemattomalla tai negatiivisella oman pääoman tuotolla.
Yksi suosittu fundamenttisijoittajan sijoitusstrategia perustuukin juuri oman pääoman tuoton ja P/B-arvostuskertoimen hyödyntämiseen. Tällöin sijoittaja etsii yhtiöitä. joiden arvostustaso P/B-luvulla mitattuna on alhainen verrattuna oman pääoman tuottoon. Sijoittaja siis etsii osakkeita, joiden oman pääoman tuotto on mahdollisimman korkea suhteessa P/B-lukuun verrattuna.
Yksinomaan oman pääoman tuotoon nojaaminen osakeanalyyseissa on tietenkin vaarallista – kuten kaikkien mittareiden käyttö yksistään. On tärkeää ymmärtää mistä oman pääoman tuotto muodostuu. Oman pääoman tuoton jakaminen osakomponentteihin kertoo riskin joka ko. mittariin liittyy. Oman pääoman tuoton määritelmä kaavana on siis seuraava:
Oman pääoman tuotto = nettotulos / oma pääoma (keskim.)
Lisätään yhtälöön myynti-muuttuja sekä taseen kokonaisvarat jolloin saadaan
Oman pääoman tuotto = (nettotulos / myynti) * (myynti/varat) * (varat / oma pääoma)
Eli oma pääoma on näin jaettu kolmeen osakomponenttiin
Oman pääoman tuotto = tulosmarginaali * pääoman kiertonopeus * taseen pääomarakenteen vipukerroin (=leverage)
Nyt kaavasta nähdään miten oman pääoman tuottoa on mahdollista kasvattaa. Yhtiö voi kasvattaa oman pääoman tuottoa
- nostamalla perusliiketoiminnan kannattavuutta (tulosmarginaali)
- tehostamalla taseen hallintaa eli nopeuttamalla pääoman kiertoa
- kasvattamalla vieraan pääoman osuutta taseen rahoituksesta (edellyttäen että toiminta on kannattavaa)
Eli yhtiö voi siis kasvattaa oman pääoman tuottoa velkavivulla, lisäämällä velan suhteellista osuutta taseen vastattavissa. Tässä siis piilee sijoittajan kannalta riski. Jos yhtiö vivuttaa velalla oman pääoman tuottoa ylös, altistaa se myös itsensä suuremmalle konkurssiriskille. Myös yhtiön taloudellinen liikkumavara investoinneissa, tuotekehityksessä, markkinoinnissa ja yrityskaupoissa kapenee. Sijoittajan on siis syytä seurata myös tunnuslukuja jotka kertovat yhtiön velan suhteellisen osuuden. Tällainen mittari on esimerkiksi yhtiön omavaraisuusaste. Erityisesti kiinteistösijoitusyhtiöt ovat tyypillisesti innokkaita hyödyntämään velkavipua liiketoiminnassaan (kiinteistöillä on hyvä vakuusarvo).
Opan pääoman tuotto on tosiaan siinä mielessä vaarallinen mittari että siinä on tuo velkavipuelementti. Itse seuraan sijoitetun pääoman tuottoa, siinä velkavipu on tavallaan eliminoitu.
Oman pääoman
tuotto
Oman pääoman
tuotto on tietysti erittäin hyvä yritysten
väliseen vertailuun sopiva mittari. Luonteeltaan se on kuitenkin osa yrityksen
historiallista kehitystä ja on tavallaan yksittäinen mittari. Kiinnostavampaa kuin yksittäiset luvut ovat
niiden muutokset esimerkiksi
vuosineljänneksittäin tai tavanomainen vertailu vuotta aiempaan. Olennaista onkin muutos ja sen suunta sekä
vauhti, ei niinkään pelkkä taso sinänsä.
Vastaavasti yrityksen operatiivista toimintaa
mittaavat parhaiten liikevaihto ja –
voitto sekä niiden muutokset vuosineljänneksittäin tai edellisen
vertailukauden arvoista. Tunnettua on
se, että yritysten on helpompi parantaa tulostaan kuin lisätä liikevaihtoaan,
jolloin liikevaihdon muutokset ovat todella kiinnostavia. Pitemmällä
tähtäimellä sijoittajia siis kiinnostavat liikevaihtoaan lisäävät yritykset
enemmän kuin pelkästään saneerauksilla tulostaan kohentavat yritykset.
Yhteenvetona voi
todeta, että oikeat laatuyhtiöt kykenevät lisäämään liikevaihtoaan ja samalla
pitävät kiinni kannattavuudestaan, eli oman pääoman tuottokin pitäisi vielä
pystyä pitämään nousussa? Eri asia on
se, mistä’ ihmeestä tallaisia helmiä sitten löytääkään? Ne ovat todella
harvassa? Täytyy siis etsiä sellaisia yrityksiä, joilla on hyviä
liikeideoita. Pitää varautua tällaisen kasvuyrityksen löytäessään, ettei se kuitenkin
ole raskaasti jo ylihinnoiteltu markkinoilla.
tapio.haavisto@siop.fi