Oletus tehokkaista markkinoista on vahva, mutta usein väärin ymmärretty käsitys sijoitusmarkkinoiden olemuksesta.
Rahoitusteoriassa markkinatehokkuus on yksi kaikkein keskeisimpiä käsitteitä. Eri sijoitusstrategioiden hyödyllisyyttä arvioitaessa viitataan usein markkinoiden tehokkuuteen tai tehottomuuteen.
Mitä tarkoitetaan tehokkailla markkinoilla? Esimerkiksi osakemarkkinoilla markkinatehokkuus tarkoittaa tilannetta, jossa kukaan sijoittaja ei pysty saavuttamaan johdonmukaisesti markkinoita parempaa tuottoa riskitasoon nähden.
Jos markkinat ovat tehokkaat, kaikki sellainen informaatio, josta voisi olla hyötyä, on kaikkien sijoittajien käytettävissä. Koska kaikki sijoittajat voivat hyödyntää saatavilla olevaa tietoa, heijastuu tieto sijoituskohteiden hintoihin.
Markkinatehokkuus on vahva oletus sijoitusmarkkinoiden toiminnasta. Jos sijoitusmarkkinat ovat todellakin tehokkaat, on esimerkiksi osakekurssien historiaa hyödyntävä tekninen analyysi turhaa.
Tällaisilla heikosti tehokkailla markkinoilla osakekurssien markkinoilla ylituottoja on saatavissa esimerkiksi yritysten tunnuslukujen analyysilla tai sisäpiiritiedoilla, mutta ei teknisellä analyysilla.
Jos markkinoilla vallitsee keskivahvat tehokkuusehdot, ei mikään julkinen tieto anna sijoittajille etulyöntiasemaa. Vahvojen ehtojen tehokkailla markkinoilla edes sisäpiiritieto ei tuo lisäarvoa.
Koska tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on niin vahva, se on saanut osakseen paljon arvostelua. Sitä on kritisoitu esimerkiksi siitä, että sen on kuviteltu olettavan sijoittajien olevan täydellisen rationaalisia.
Tämä on kuitenkin väärinkäsitys.
Princetonin yliopiston taloustieteen professori Burton G. Malkiel painottaa sijoitusklassikon aseman saavuttaneessa kirjassaan Sattuman kauppaa Wall Streetilla, ettei markkinatehokkuus tarkoita sitä, että sijoittajat olisivat täydellisen rationaalisia. Sijoittajat voivat tehdä virheitä, ja silti markkinat saattavat olla tehokkaat.
Malkiel kuvaa tehokkaiden markkinoiden tilannetta selkeästi: ”Kukaan ei voi ennustaa johdonmukaisesti sen paremmin osakemarkkinoiden suuntaa kuin yksittäisten osakkeiden suhteellista edullisuuttakaan, joten kukaan ei voi johdonmukaisesti saavuttaa markkinoita parempaa kokonaistuottoa.”
Markkinatehokkuudessa on siis kyse yksinkertaisesti siitä, että tehokkaat rahoitusmarkkinat eivät salli sijoittajien ansaita keskimääräistä parempia tuottoja, joilleivat sijoittajat hyväksy keskimääräistä suurempia riskejä. Ilmaisia lounaita ei siis ole.
Malkiel antaa hauskan esimerkin markkinatehokkuudesta: Jos näet maassa 100 euron setelin, ei sitä kannata rynnätä noukkimaan. Jos se todella olisi 100 euron seteli, joku muu olisi sen jo poiminut.
