Markkinat tarjoavat sijoittajalle kaksi ilmaista lounasta, salkun rebalansoinnista ja hajauttamisesta saatavat hyödyt.
Rebalansointi merkitsee salkun painojen palauttamista tavoitepainoihin ja hajauttaminen tarkoittaa salkun riskin hajauttamista ilman tuottomenetystä.
Niin sanottu tangentti- eli markkinasalkku on ainoa optimaalinen riskipitoinen salkku keskivertosijoittajalle. Siinä on noin 60 prosenttia osakkeita ja 40 prosenttia korkosijoituksia. Se voidaan toteuttaa kahdella ETF-rahastolla. Esimerkissä osakemarkkinoita jäljitellään kehittyneiden markkinoiden MSCI-indeksillä ja korkomarkkinoita G7-maiden valtion velkakirjojen indeksillä.
Oletetaan kaksi sijoittajaa A ja B, joista A ostaa vuoden 1998 lopussa osakeindeksiä 60 eurolla ja korkoindeksiä 40 eurolla. Hän on osta-ja-pidä –sijoittaja, joka ei tee muutoksia sijoitussalkkunsa koostumukseen. Sijoittaja B ostaa myös samaan ajankohtaan samanlaisen salkun, mutta hän on aktiivinen indeksisijoittaja, joka muuttaa joka kuukausi salkkunsa painoja vastaamaan 60/40-tavoiteallokaatiota. Kun osakkeet ovat nousseet korkoindeksiä nopeammin, osakkeiden paino salkussa on noussut, jolloin hän myy osakkeita ja ostaa korkosijoituksia. Vastaavasti, kun korkosijoitukset ovat tuottaneet osakkeita paremmin, hän myy korkosalkkua ja ostaa osakkeita. Hän toimii markkinoita vastaan ostamalla halvalla ja myymällä kallilla.
Oletetaan vielä kaksi muuta sijoittajaa, C ja D. Edellinen luottaa pelkästään osakkeisiin ja jälkimmäinen on varovainen korkosijoittaja. Sijoittajien salkkujen arvojen kehitys näkyy oheisesta kuvaajasta. Salkkujen tunnusluvut on esitetty oheisessa taulukossa.
| Salkku A | Salkku B | Salkku C | Salkku D | |
| Tuotto | 4,17% | 4,50% | 4,24% | 4,08% |
| Volatiliteetti | 8,98% | 9,39% | 14,70% | 7,91% |
| Ylituotto | 2,01% | 2,33% | 2,07% | 1,91% |
| Sharpen luku | 0,22 | 0,25 | 0,14 | 0,24% |
Nähdään, että tasapainotetulla salkulla B on paras keskimääräinen tuotto, ylituotto (riskittömän koron ylittämä tuotto) ja Sharpen luku. Salkku C, joka on sijoittanut pelkästään osakkeisiin, on tuottanut paremmin kuin osta-ja-pidä hajautettu salkku, mutta suurempi tuotto on saavutettu suuremmalla riskillä, volatiliteetilla. Tämän seurauksena hajautetun salkun Sharpen luku on suurempi kuin osakesalkun C. Korkosalkun D Sharpen luku on lähes yhtä suuri kuin tasapainotetulla ja hajautetulla salkulla B, mutta korkosalkun tuotto on alhaisempi. Sharpen luku on tehokkaan rintaman kulmakerroin, joka mittaa salkkujen tehokkuutta, ja tällä mittarilla paremmuusjärjerjestys on B > D > A > C.
Esimerkissä B rebalansoi aina kun osakkeiden paino poikkeaa 60 prosentista, myy osakkeita esimerkiksi silloin, kun niiden paino on 61 prosenttia ja ostaa, kun paino on 59 prosenttia. Tästä koituuu tarpeettomia kustannuksia, jotka ylittävät toimenpiteestä saatavan hyödyn.
Tasapainotukselle kannattaa asettaa rajat, esimerkiksi 55 ja 65 prosenttia. Osakesalkkua myydään silloin, kun osakkeiden paino ylittää 65 prosenttia (ja ostetaan korkosalkkua). Vastaavasti osakesalkkua ostetaan (ja korkosalkkua myydään) silloin kun osakkeiden paino alittaa 55 prosenttia. Osakkesalkun ja korkosalkun painot ilman rebalansointia on esitetty oheisessa kuvaajassa. Vaakasuorat katkoviivat kuvaavat rebalansointirajoja.
Tässä tapauksessa sijoittaja B olisi vähentänyt osakesalkun painoa tavoitepainoon vuoden 1999 joulukuussa, juuri ennen osakemarkkinoiden ”IT-kuplan” puhkeamista. Hän olisi lisännyt osakesalkun painoa vuoden 2002 kesäkuussa ja vuoden 2008 syyskuussa, finanssikriisin jälkimainingeissa. Salkun tasapainottaja ostaa silloin, kun muut myyvät ja myy silloin, kun muut ostavat.
Hannu Kahra on IndexVarainhoito -osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja, rahoituksen dosentti Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä Valtion eläkerahaston (VER) hallituksen varapuheenjohtaja.
Artikkeli on julkaistu alun perin IndexHelsinki-sivustolla 5.10.2015.
Kaksi ilmaista lounasta
Tosi hyvä kirjoitus ja
käytännön läheinen yksinkertaisilla ohjeillaan. Hajautus eri omaisuusluokkiin
pitäisi olla jokaisen sijoittajan keskeistä osaamista. Näin on ollut tähän asti
ja ilmeisesti jatkossakin tulee olemaan. Minua viehättää tämä yksinkertainen
esimerkki, jossa osakepaino oli 60 % ja koroissa 40 %.
Rebalansointiin ei
kannata lähteä kovin herkästi siksi, että verottaja ottaa omansa jokaisesta voitollisesta
kaupastasi. Toisaalta 65 %:n raja on hyvä, sillä silloin kurssi on osakkeissa noussut 8 %, jolloin osakkeiden tuottoa halutaan
leikata jo tässä vaiheessa. Asettaisin tämän rajan 12 prosentin kohdalle pelkästään
verotuksen takia, sillä verottaja pääsee aina voittoihisi käsiksi nappaamalla
sinulta 30 % tuotoistasi (ennen aikojaan).
Kannattaa jopa ajatella sitäkin, että rebalansoinnin yhteydessä realisoi
samalla satunnaisia tappioitaan, jottei turhaan menetä voittoputkestaan.
Oman ongelmansa perinteisessä
korkosijoittamisessa saattaa lähivuosina tuoda se, että nykyiset liian pienet
korot eivät jatku loputtomiin. Korkojen
noustessa korkosijoitusten tuotot tunnetusti pienenevät ja heikentävät täten
koko salkun tuottoa. Nimittäin osakkeiden nykyiset ylituotot saattavat myös
kärsiä. Tätä muutosuhkaa mietitään varsinkin USA:ssa, jossa ensi vuodesta
saattaa tulla huono sekä osake- että korkomarkkinoille? Toisaalta Euroopassa
tilanne on onneksi parempi ja kannattaakin keskittyä Euroopan osakemarkkinoille
sekä elvyttävien maiden korkomarkkinoille.
tapio.haavisto@siop.fi