Miksi tehdä töitä, jos rahaa on yli tarpeen – 4 syytä
Mitä jos sinun ei tarvitsisi tehdä töitä? Mitä jos sinulla olisi niin paljon rahaa, että sinun ei tarvitsisi herätä herätyskellon soittoon syödäksesi kiireellä aamupalan ja siitä töihin. Mitä jos voisitkin nukkua vähän pidempään ja suunnata vaikkapa punttisalille tai kauneushoitolaan?
Kuulostaa todella houkuttelevalta, mutta on kuitenkin ihmisiä, joilla olisi periaatteessa taloudellinen mahdollisuus elää yltäkylläistä elämää tekemättä töitä. Kuitenkaan he eivät tee niin. Mietitäänpä vaikka pörssiyhtiöiden toimitusjohtajia.
Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan kaikkien Helsingin pörssissä noteerattujen yhtiöiden toimitusjohtajien palkkojen keskiarvo oli 421 000 euroa. Keskimääräinen toimitusjohtajan kokonaispalkkio oli puolestaan 810 000 euroa. On selvää, että tuon kokoista kokonaispalkkiota ei tarvitse kovinkaan pitkään nauttia mahdollistaakseen itselleen korkeatasoisen taloudellisen riippumattomuuden.
Kuitenkin pörssiyhtiön toimitusjohtaja on valitsee työnteon oloneuvoksena olemisen sijaan. Itse asiassa pörssiyhtiön toimitusjohtaja tekee erittäin paljon töitä.
Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat ovat vain yksi esimerkki. Maailmalla on muitakin taloudellisesti riippumattomia henkilöitä, jotka ovat valinneet samalla tavoin. Miksi ihmeessä? Mikä siihen motivoi?
Tässä kysymysalusta Quoran 4 tarinaa:
1. Jos raha on sinulle työnteon ainoa motiivi, niin säälin sinua. Tämä siksi, että se tarkoittaa sitä ettet ole ikinä suorittanut työtehtävää, jonka tekemisen olisit itsessään kokenut olevan tyydyttävä kokemus.
Ei Tolkien kirjoittanut Tarua Sormusten Herrasta sen takia, että hän tarvitsi käteistä. Hän kirjoitti kirjan sen takia, että häntä kiehtoi omat fiktiiviset maailmansa ja kielensä. Kirjan miljooniin kappaleisiin kohonnut myynti oli ikään kuin prosessin sivutuote.
Tämä on ideaali elämäntilanne: ihminen työskentelee, koska hän nauttii siitä mitä hän tekee ja raha seuraa siinä sivussa. Tämä ei ole aina ja kaikille mahdollista, mikä sinänsä on sääli.
2. Ihmiselle tulee tylsää, ellei hän tee mitään. Tekemäni työ on yksinkertaisesti mielenkiintoista. Omat kokemukseni tulevat verkkomarkkinoinnin ja napsautuspolkujen maailmasta ja ne ovat muuttaneet kaiken elämässäni.
3. Muistan miten tein 16-vuotiaana itselleni lupauksen tehdä töitä otsa hiessä ensimmäisen puolikkaan elämästäni ja sitten laiskotella toisen puolikkaan elämästäni. Menin suoraan lukiosta täysipäivätöihin, illat tein töitä hautuumaalla ja viikonloput messuilla. 45-vuotiaana pääsin tavoitteeseen, jossa minun ei enää tarvinnut tehdä mitään mitä en halunnut.
Minulla on tarve mennä jonnekin joka aamu, tehdä jotakin, saada aikeiseksi jotakin. Ellen toimi näin, tunnen ettei minulla ole mitään arvoa. En arvosta niitä, jotka eivät tiedä miltä tuntuu tehdä töitä koko päivän, suoriutua hyvin ja saada tulosta aikaiseksi. Teen töitä 30-40 tuntia viikossa nyt, mutta ainoastaan sen takia että haluan.
Nykyään on helppoa tehdä enemmän töitä kuin toinen, säästää enemmän kuin toinen ja ajan kanssa taloudellisen riippumattomuuden voi saavuttaa. Minulla ei ole ikinä ollut työtä, jonka vuositulot olisivat olleet yli 75 000 ja jossa olisin työstänyt tieni pohjilta yritysjohtoon. Jokainen pieni päätös keskittyi 16-vuotiaana tekemäni päätöksen ympärille.
4. Taloudellisesti riippumattomat ihmiset tekevät työtä, koska se on heidän intohimonsa ja he rakastavat sen tekemistä. Osa ihmisistä saa työn, josta he nauttivat. Silloin kyse ei ole työstä vaan nautinnosta. Ja heillä on jo rahaa, joten he voivat tehdä ihan mitä haluavat.
Miksi sinä teet töitä? Teetkö töitä puhtaasti elantosi eteen vai onko siihen muita syitä? Kirjoita rohkeasti kommentti.
Nykyistä työtä teen puhtaasti rahan vuoksi. Työ on sisällyksetöntä rutiinia. Pienellä palkalla ei taloudellinen riippumattomuus ole mahdollista saavuttaa, mutta ehkä joskus on tilaisuus tehdä työtä osa-aikaisena sen rahan takia, tai heittäytyä työttömäksi että voi täysipäiväisesti keskittyä uuden työn etsimiseen tai hienon liikeidean kehittelyyn. Mielenkiintoista työtä toki tekisi mielellään, mutta näillä mennään so far.
Jotain ihmisen pitää tehdä, se on selvä. Mutta sen ei tarvitse välttämättä olla palkkatyötä, vapaaehtoistyö tai riittävästi harrastuksia niin aika ei tule pitkäksi.
Teen lujasti töitä saadakseni helpomman tulevaisuuden. Vaikka saavuttaisin jotakin, luulen että nälkä kasvaa syödessä..
Oravanpyörä on valmis…
Artikkeli olettaa heti väärin, että jos ei tee palkkatyötä, ei ole mitään tekemistä. Voihan taloudellisesti riippumaton tehdä vapaaehtoistyötä, kaikenlaisia harrastuksia jne. Tekemistä kyllä riittää, jos haluaa, vaikka olisi taloudellisesti riippumaton. Kyse on vain mielikuvituksen puutteesta, jos palkkatyön lopettamisen jälkeen ei ole mitään tekemistä.
Ja itse en pidä seuraavasta lauseesta: ”En arvosta niitä, jotka eivät tiedä miltä tuntuu tehdä töitä koko päivän, suoriutua hyvin ja saada tulosta aikaiseksi.” Jos tässä kohtaa taas puhutaan rahasta, niin kyse on kapeasta katsantokannasta. Raha on vain numeroita enkä näe rahaa itsessään tuloksena. Tulosta saa helposti aikaiseksi, vaikka ei rahaa tekisikään tai saisi palkkaa. Yhden ihmisen (tai eläimen) auttaminen on tulos siinä missä mikä tahansa muukin. Ja se, mitä muut minun tekemisiäni arvostavat, ei ainakaan minua kiinnosta pätkän vertaa. Varsinkaan jonkun minulle tuntemattoman ihmisen arvostaminen, sellainen tiedon voi rauhassa vetää viemäristä alas.
Ensi aioin kirjoittaa pitkä teksti ilmastonmuutoksesta ja kuinka emme ota sitä riittävästi huomioon vielänkään tavassamme elää. Päädyin että haluaisin kuulla blogi kirjoittajan mielipiteen siitä että miten hän näkee nykyään työn hyödyllisyyden sekä vaikutuksen ilmastonmuutokseen? Mitä mieltä blogi kirjoittaja on siitä, että pahentavatko osa työnteosta ilmastonmuutosta ja onko osa töistä ratkaisu ilmastonmuutokseen? Vai tarvitaanko kenties kaikkia töitä edelleen?
Jos taloudellisesti riippumaton herää riippumatostaan kysymään, kannattaako hänen käydä töissä, se merkitse työn – tai jonkin muun hyvinvoinnin välineen – itseisarvon tunnustamista. Siis riippumattomuuden myytin tunnustamista illuusioksi.
Sama koskee esimerkiksi poliittista ja fyysistä riippumattomuutta: Vaikka henkilö nauttisi absoluuttista koskemattomuutta mielipiteidensä ja kehonsa suhteen, se tuskin tekisi hänestä absoluuttisen onnellista.
Edes ikuinen terveys ja nuoruus eivät sitä takaa ja syykin lienee kaikille selvä: Ikuisuus typeränä teininä jaksaisi kiinnostaa korkeintaan siihen asti kunnes tajuaisi, että ikuista tässä jutussa olikin vain oma loputon typeryys.
kokemuksesta voin sanoa.olen tehnyt palkkatyötä 15 vuotiaasdta asti.olen nyt yli 70n ukko tein ruumiillista työtä yli 50vuotta .ainut mitä siitä sain on resu ruumis.jos saisin elää uudestaan ,käyttäsin yhteiskuntaa hyväksi ois terve mies ja lompsa kunnossa,kun ois aikaa keplotella rahaa,kun on perustuki yhteiskunnalta.ympärille nyt eläkkeellä on aikaa katsella ja todeta kuinka paljon päivisin työaikana kaikenmaailman hyväksikäyttäjiä on paikat täynnä.ei rasitu kroppa kun ei tarvi tehä uraa eikä urakkaa ,ja n. puolta enämpi saavat kuussa .kun on ilmanen kämppä plus extralisät kaikkeen,no on mulla työeläke josta maksan kaiken ite.