Ihmisten terveyden uskotaan riippuvan tulotasosta, koulutuksesta ja varallisuusasemasta. Kyseessä on kuitenkin pelkkä toteennäyttämätön myytti.
Ihmisten terveyden uskotaan riippuvan tulotasosta, koulutuksesta ja varallisuusasemasta. Kyseessä on kuitenkin pelkkä toteennäyttämätön myytti.
On varsin yleisesti viljelty käsitys, että tulotaso ja taloudellinen vauraus selittäisivät terveyseroja. Korkean tulotason uskotaan mahdollistavan terveemmän ja pitemmän elämän. Tämä perustuu oletukseen, että varakkaammat voivat ostaa parempia terveyspalveluja.
Tässä olettamuksessa on kuitenkin jotain pielessä. Siinä nimittäin sekoitetaan kaksi asiaa: korrelaatio ja kausaliteetti.
Vanhan vitsin mukaan jäätelön syönti lisää hukkumistodennäköisyyttä. Ja kyllä, niinä kesinä jolloin syödään paljon jäätelöä, myös hukkuneita on paljon. Ei tarvitse olla kummoisia hoksottimia ymmärtääkseen, ettei jäätelön syönti lisää hukkumisriskiä. Kun on lämmin kesä, syödään jäätelöä paljon ja ollaan myös vesillä usein.
Kyseessä on siis havaittu korrelaatio jäätelön syönnin ja hukkumisten välillä, mutta ei kausaliteetti.
Varallisuuden ja terveyden välillä on myös korrelaatio, jota ei pidä tulkita kausaliteetiksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos ovat Teroka-hankkeessa selvittäneet tulo- ja koulutustason sekä työssäolon tai työttömyyden vaikutusta terveyteen ja terveyseroihin.
Selvityksen mukaan työssä olevista terveytensä kokee keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi noin 30 prosenttia, kun taas työttömistä noin puolet.
”Terveytensä huonoksi kokevien työttömien osuus kaikista työttömistä on hiljalleen noussut vuodesta 1995 lähtien. Sattumaa vai ei: tuloerot ovat juuri samana aikana vain suurentuneet. Jokseenkin samanlainen ero on niiden välillä, jotka ovat käyneet koulua enintään yhdeksän vuotta tai yli kolmetoista vuotta: korkeammin koulutetut kokevat itsensä terveemmiksi”, kirjoittaa yleislääketieteen erikoislääkäri ja Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen Kalevan kolumnissaan.
Myös eliniässä on eroja eri koulutustasoilla.
Vuonna 1984 oli 35-vuotiaaalla miespuolisella ylemmällä toimihenkilöllä edessään vielä runsaat 41 elinvuotta. Saman ikäisellä työmiehellä näitä vuosia oli jäljellä noin 36 vuotta. Kun hypätään vuoteen 2004, 35-vuotiaalla ylemmällä toimihenkilöllä on edessään 46 elinvuotta, työmiehellä alle 40 vuotta.
”Siis molemmat elävät tänä päivänä vanhemmaksi, mutta ero parempipalkkaisen ja huonompipalkkaisen välillä on kasvanut”, Keränen toteaa.
Pienituloisilla ja vähemmän koulutetuilla on myös enemmän monia sairauksia verrattuna suurempituloisiin ja enemmän koulutettuihin.
Mietitäänpä näitä tuloksia hetkisen.
Hyväosaiset ovat kiistatta terveempiä kuin muut. Mutta osoittavatko nämä havainnot, että varakkuus, koulutustaso tai tulotaso olisivat todellakin terveydentilan syitä?
Rohkenen väittää että eivät osoita.
Selvityksestä nimittäin selviää, että sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia ja pallolaajennuksia tehdään yhtä paljon niin pieni- kuin suurituloisille, mutta pienituloisten kuolevuus sepelvaltimotautiin on silti lähes kolminkertainen verrattuna suurituloisiin. Tämä ei siis viittaa siihen, että hyväosaiset saisivat parempaa hoitoa.
Kun katsotaan eri väestöryhmien elintapoja, saadaan hieman lisävalaistusta terveyserojen mahdollisiin juurisyihin.
Vuonna 2003 tehdyn suomalaistutkimuksen mukaan nimittäin matalatuloisemmat miehet söivät runsaammin ”huonoja” eli tyydyttyneitä rasvoja kuin varakkaat. Vihannesten säännöllinen popsiminen oli selvästi harvinaisempaa ja tupakointi yleisempää niin alempituloisten miesten kuin naistenkin keskuudessa.
Tyydyttyneiden rasvojen terveyshaitoista kiistellään, mutta tupakoinnin vaikutuksesta ei ole minkäänlaista erimielisyyttä. Tupakka tappaa. On siis varsin todennäköistä, että parempituloiset ovat terveempiä vähäisemmän tupakoinnin vuoksi.
Tutkimuksessa oli mukana lähes 20 000 henkilöä, jotka olivat osallistuneet Kansanterveyslaitoksen terveyskyselyyn vuosina 1993 – 1999.
Liian suoraviivaisia johtopäätöksiä ei näistä havainnoista kannata tietenkään vetää (jo pelkästään senkin vuoksi että elintasotutkimus toteutettiin lähes 20 vuotta sitten). On kuitenkin vaikea välttyä tekemästä sitä johtopäätöstä, että erot hyväosaisten ja matalatuloisempien väestöryhmien terveydessä eivät johdu varakkuudesta vaan elintavoista.
Hyväosaiset pitävät itsestään yksinkertaisesti parempaa huolta elintavoillaan. Eikä se ole rahasta kiinni. Katsokaa vaikka mitä porkkanapaketti lähikaupassa maksaa.
Hyväosaisuus ei siis ketään pelasta sairaudelta. Sairaudelta pelastaa asenne.
Eli parempaa asennetta köyhille ihmisille?
Kun tulot riittävät juuri ja juuri elämiseen on eläminen stressaavampaa ja ihminen joutuu tekemään pieniä päätöksiä enemmän joka vie paljon energiaa.Ihminen jolla on paljon stressiä on hänen vaikeampi tehdä hyviä päätöksiä. Myös disstressi itsessään on todella haitallista ihmiselle ja sen hoitamiseen usein käytetään eri addiktioita alkoholia ,tupakkaa, ylen syömistä…
(http://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802)
Myös alhainen status stressaa ihmistä
https://www.scientificamerican.com/article/whos-top-monkey-how-social-status-affects-immune-health/
Ehkä kysymys kuuluu että miksi ihmiset tekevät huonoja valintoja? Tupakka, alkoholi, epäterveellinen ruoka, vähäinen liikunta?