Naisten osuus suomalaisten yhtiöiden hallituksissa on kolminkertaistunut runsaan 10 vuoden aikana. Suurten pörssiyhtiöiden hallituspaikoista naisilla on nyt 33 prosenttia ja kaikkien kokoluokkien yhtiöissä 27 prosenttia.
Tiedot selviävät Keskuskauppakamarin naisjohtajaselvityksestä, joka kattaa kaikki suomalaiset pörssiyhtiöt.
Osuus on noussut suurissa yhtiöissä viime vuodesta yhden prosenttiyksikön, ja kaikissa yhtiöissä yhteensä kaksi prosenttiyksikköä. Pienissä yhtiöissä luku harppasi vuodessa 20 prosentista 23:een. Vielä vuonna 2003 ainoastaan 7 prosenttia suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä oli naisia.
”Naisten osuuden jatkuva nousu ja yltäminen kansainvälisestikin huippulukuihin osoittaa itsesääntelyjärjestelmämme toimivuutta. Kiintiöt eivät Suomessa ole tarpeen, kun elinkeinoelämä pitää itse huolen hallitustensa monimuotoisuudesta”, Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa toteaa.
Pörssiyhtiöissä on naisia toimitusjohtajina nyt ennätysmäärä, yhdeksän. Viime vuonna luku oli viisi.
”Naisia on parin vuoden aikana nimitetty toimitusjohtajiksi aivan eri tahtiin kuin aiemmin. Julkistaessamme ensimmäisen naisjohtajaselvityksemme syksyllä 2011 yhdessäkään pörssiyhtiössä ei ollut naista toimitusjohtajana”, Linnainmaa muistuttaa.
Naisten osuus on kääntynyt nousuun myös pörssiyhtiöiden johtoryhmisssä. Viime vuonna osuus notkahti 21 prosentista 20 prosenttiin. Nyt palauduttiin jälleen nousu-uralle, ja myös tämä osuus nousi ennätyslukuun, 23 prosenttiin. Tulevaisuus lupaa lisääntyvää naisten osuutta, sillä naisten osuus johtoryhmien nuoremmissa ikäluokissa on selvästi suurempi kuin vanhemmissa.
Leena Linnainmaan mukaan naisjohtajien suurimpana haasteena on kuitenkin eteneminen liiketoimintajohtoon. Naisten osuus johtoryhmien liiketoimintojen johtajista on nyt 11 prosenttia.
”Luku on edelleen melko vaatimaton, mutta siinä on edistystä viime vuoteen, jolloin vain vajaa 10 prosenttia liiketoimintoja johtavista johtoryhmien jäsenistä oli naisia”, Linnainmaa huomauttaa.
Eniten naisia liiketoimintajohdossa on terveydenhuolto- sekä kulutustavarat ja -palvelut -sektoreilla. Sen sijaan suurin toimiala, teollisuustuotteet ja -palvelut, ei näytä löytävän naisia johtamaan liiketoimintojaan. Niissä naisten osuus on lähes olematon, 3 prosenttia. Energia-, perus- ja teknologiateollisuuskin yltävät selvästi parempiin lukuihin.
Jos naisten osuus on kasvussa, siitä ei mitenkään seuraa, etteikö sukupuolikiintiöitä tarvittaisi. Riippuu nääs, keneltä kysytään ja mikä poliittinen agenda kiintiöt asettaa.
Kiintiöthän oli nimenomaan suunniteltu lisäämään johdon naispaikkoja normaalin markkinamekanismin päälle. 33% naisia markkinamekanismilla kaipaa siis edelleen sitä puuttuvaa 17 prosenttia, jotta tasapäisyys olisi numeerinen totuus eikä pelkkä feministinen utopia.
Eikä sekään välttämättä riitä: Kiintiön poliittinen tavoite on lisätä naisten osuus puoleen nimenomaan feminiinisillä argumenteilla. Niinpä toteutunut markkinamekanismin tuoma 33% vaatii vielä lisäksi poliittisen 50%. Vasta kun naisten osuus siis on 83%, saavutetaan tasa-arvo sekä yritysten että aatteellisten tasa-arvoihmisten näkökulmasta.
”Naisten osuuden jatkuva nousu ja yltäminen kansainvälisestikin huippulukuihin osoittaa itsesääntelyjärjestelmämme toimivuutta.”
Ei välttämättä. Se voi yhtä hyvin osoittaa yritysten tervettä itsesuojeluvaistoa: Ellei naisten osuus nouse hyvällä, se nousee sitten pahalla eli pakkokiintiöillä. ”Itsesääntelyjärjestelmä” on vain peitenimi ”itseinhojärjestelmää” lähentelevälle matelulle julkisen vallankäyttäjän edessä.
Anteeksi sovinismi, mutta mielestäni nainen ei ole pätevä johtajaksi ennenkuin hän ymmärtää a)miksi kaksi toisiinsa liittyvää asiaa eivät aina ole syy ja seuraus ja b) miten mies julkisena vallankäyttäjänä häntä kuitenkin lopulta ku….aa.