Korkoa tuova sijoitustuote voi sisältää korkean riskin.
Markkinakorkojen ollessa alhaalla on sijoittajalla käsissään ongelma. Perinteisesti koroista muodostettaisiin tasaisen tuoton komponentti osakkeiden rinnalle. Kun varmaa korkotuottoa ei oikein saa mistään, voi riskipitoisemman korkoa tuovan tuotteen lisääminen salkkuun kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Strukturoidun tuotteen tuoton suhde riskiin ei kuitenkaan aina ole kohdallaan.
Liian hyvää ollakseen totta?
Maailmalla osakkeiden kurssikehitykseen linkitetyt korkotuotteet ovat kasvattaneet suosiotaan. Noin 5 miljardin dollarin markkina nelinkertaistui vuodesta 2006 vuoteen 2010 noin 20 miljardin dollarin markkinaksi.
Petra Vokatá on tutkimuksessaan saanut sijoittajan kannalta huolestuttavan kuuloisia tuloksia. Korkoa maksavan tuotteen olettaisi tuottavan jotakin, mutta Vokatán tulosten mukaan näiden sijoitustuotteiden (yield enhancement products) tuotto-odotus on kulujen jälkeen negatiivinen.
Kulut ovat yleisesti ottaen moninkertaiset ja huomattavat esimerkiksi perinteisiin aktiivisiin rahastoihin verrattuna. Lisäksi aiemmat viranomaisten tekemät raportit antavat viitteitä siitä, että tuotteisiin sijoittaneet eivät ole ymmärtäneet tuotteisiin liittyvää riskiä.
Näin toimii kuponkia kerryttävä osaketodistus
Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sijoittaja ottaa pakostakin riskiä silloin kun tarjolla on yli kymmenen prosentin korkotuottoa negatiivisten markkinakorkojen aikana.
Kuponkia kerryttävien osaketodistusten kohdalla tämä riski on sidottu valikoitujen osakkeiden kurssiriskiin. Osakkeiden markkina-arvo vaihtelee. Yksi Vokatán tutkimuksen mielenkiintoisista löydöksistä on, että tasaiseen korkotuottoon sidotut osakkeet ovat keskimääräisesti niin sanottuja korkean betan osakkeita. Niiden markkina-arvo heiluu keskivertoa enemmän, eli sijoittaja tulee ottaneeksi keskimääräisiä osakemarkkinoita korkeampaa riskiä.
Toisekseen osaketodistukset ovat likviditeetiltään alhaisia. Niillä ei käydä pörssissä kauppaa, ja usein liikkeellelaskija on ainoa taho kenellä sijoituksensa voi myydä. Lisäksi ongelmana on ollut tuotteeseen liittyvät piilokustannukset. Suosiotaan ovat lisänneet autocall-ominaisuuden sisältävät tuotteet. Nämä erääntyvät ennenaikaisesti, mikäli alla oleva kohde-etuus nousee tietyn rajan yläpuolelle.
Tilanne Suomessa
Suomesta löytyy yhteen osakkeeseen sidottuja kuponkikorkoa kerryttäviä osaketodistuksia, mutta osa sidotaan useaan kohde-etuuteen niin, että huonoin lasketaan. Noin 12 prosentin vuotuista tuottoa lupaileva Nordean Osaketodistus Maailma Autocall perustuu S&P500-, Hang Seng China- ja Eurostoxx 50-hintaindekseihin. Osaketodistus Suomalaiset Yhtiöt Kertyvä Kuponki lupailee 17 prosentin tuottoa yhdistettynä 50 prosentin suojaan kurssilaskua vastaan. Alla olevat yhtiöt ovat Stora Enso, Fortum. Sampo ja Kone.
Korostunut downside-riski
Yleisesti ottaen hajauttaminen on hyvä asia. Yhden osakkeen tai markkinan laskua kompensoi toisen osakkeen tai markkinan nousu. Laajasti hajautetun osakesalkun kohdalla sijoittajan kannettavaksi jää ainoastaan systemaattinen markkinariski ja se on teoriassa se riski minkä kantamisesta markkinat myös sijoittajille maksavat.
Useampaan kohde-etuuteen sidotun osaketodistuksen kohdalla tilanne on päinvastainen, koska riski realisoituu huonoiten kehittyneen kohde-etuuden mukaan. Suoja 50 prosentin kurssilaskua vastaan voi kuulostaa hyvältä, mutta jos alla olevasta neljästä osakkeesta yksikin tipahtaa riskitason alle, kohdistuu tappio koko pääomaan.
Sijoittajan suoja pätee ainoastaan tilanteeseen, jossa riskitaso ei ylity. Jos suoja on 50 prosenttia ja huonoiten kehittynyt osake laskee 51 prosenttia, menettää siis sijoittaja yhden prosentin sijaan 51 sijoittamastaan pääomasta. Viime finanssikriisin yhteydessä Suomalaisten Yhtiöiden osaketodistuksen alta löytyvät Sampo, Stora Enso ja UPM kokivat kaikki yli 50 prosentin kurssilaskun, eikä se hirvittävän kaukana nytkään ole.
Rajattu upside-riski
Kuponkikorkoa keräävien osaketodistuksien tuottoa rajaa kolme tekijää. Ensinnäkin kuponkikorko on toki korkeampi kuin vaihtoehtoinen markkinakorko, mutta silti rajattu. Sijoittaja ei saa korkeampaa korkoa, vaikka alla olevien osakkeiden kurssikehitys olisi hyvinkin positiivinen.
Autocall-tuotteissa tuottoa rajaa myös ennenaikainen erääntyminen. Ilman erääntymistä toisi sijoituksen alussa tapahtuva positiivinen kurssikehitys suojaa kurssilaskua vastaan. Tämän seurauksena sijoittaja saisi todennäköisesti nauttia pitkäaikaisesta ja korkeasta korkotuotosta.
Positiiviseen kurssikehitykseen sidottu ennenaikainen erääntyminen lyhentää sitä aikaa, jolta sijoittaja saisi haluamaansa korkeaa kuponkikorkoa.
Tuottoa rajaa myös kupongin ehdollisuus. Esimerkiksi Osaketodistus Suomalaiset Yhtiöt Kertyvä Kuponki, maksaa kupongin ainoastaan siinä tapauksessa, että huonoiten kehittynyt osake on tarkastelupäivänä tai erääntyessään vähintään 90 prosenttia lähtöpäivän arvostaan. Maltillinen skenaariossa, jossa huonoiten kehittyneen osakkeen kurssi on tätä alemmalla tasolla, ei sijoittaja saa sijoitukselleen lainkaan tuottoa.
Houkutteleva 17 prosentin kuponkituotto kuulostaa hyvältä, mutta vaatisi siis toteutuakseen, että kohte-etuutena olevat osakkeet eivät nouse liikaa, eivätkä laske liian vähän.
Finanssivalvonnan Tero Oikarinen muistuttaa, että eri markkinoiden välillä voi olla eroa, vaikka sijoitustuotteisiin liittyvät ilmiöt yleisesti liikkuvatkin rajojen yli markkinoilta toisille. Varmoja yleistyksiä Suomen tilanteesta ei voi siis Vokatán tutkimuksiin perustuen tehdä.
”Strukturointikustannus pitää ilmoittaa”, kertoo Oikarinen ja pikainen katsaus markkinointiesitteisiin paljastaa, että näin myös tehdään. Suomessa myytävät osaketodistukset eivät siis lähtökohtaisesti sisällä sellaisia piilokustannuksia, mistä sijoittaja ei olisi tietoinen.
Myöskään tuotteiden kulut eivät ole yhtä korkeat kuin maailmalla. Nordean myymät osaketodistukset ovat kulultaan toki rahastoja korkeampia, mutta eivät suinkaan Vokatán tutkimuksessa todennetun seitsemän prosentin tasolla.
Suomessa myytävien kuponkia keräävien osaketodistusten tuotto-odotuksen negatiivisuutta tai positiivisuutta ei Oikarisen mukaan ole erikseen tutkittu.
Samalla Oikarinen muistuttaa siitä, että Finanssivalvonta kuitenkin valvoo markkinoita ja myös puuttuu niiden toimintaan: ”Viime vuoden maaliskuussa annettiin neljälle yhtiölle varoituksia ja seuraamusmaksuja liittyen rahastojen ja strukturoitujen tuotteiden ohessa annetun sijoitusneuvonnan puutteellisuuteen.”
